OI MIKSI?
11/27/2016
Olen aiemminkin tehnyt postauksen, jossa ihmettelen muutamaa kysymystä. Tein nyt saman videolla, muutama uusikin saattaa löytyä!
11/11/2016
Meillä lapset ovat askarrelleet päiväkodissa isälle kortit ja ajattelin niiden riittävän vallanmainiosti pekoni-kanamunaleipä aamiaisen kera. Kortteja olisi jopa kolme, ellen olisi piilottanut Oliverin vanhassa päiväkodissa tekemää korttia niin hyvään piiloon isältä, että unohdin itsekin että minne.. Vivianin kortin taas unohdin päiväkodille mutta saahan sen toki annettua myöhässäkin.
Viime vuonna askarreltiin taulu, jossa oli valkoiselle kartongille painettu mustalla maalilla molempien lasten jalanjälki. Ajattelin kaveriksi ja kivaksi muistoksi tänävuonna painattaa samalla idealla jäljet lasten käsistä vanhan taulun vierelle. Koitettiin me vähän muutakin askarrella, mutta siinä vaiheessa kun meillä oli kylpyhuoneen lattia, patteri ja amme ihan maalissa sen lisäksi, että Vivianissa oli enemmän maalia kuin ihoa näkyvissä (hampaat mukaan lukien) päätin jättää jatkossakin ainakin nämä mun tasolle selvästi liian haastavat askartelut päiväkodin kontolle.
Tässä kuitenkin vielä vinkki isänpäivälahjaan, jos siellä vielä joku MattiMyöhäinen tuskailee mitä tehdä. Me askarreltiin tälläinen taulu viime vuonna papalle ja mielestäni se on edelleen todella kiva. Ja tosi nopeasti tehty, ilman sotkua tai vaivaa.heh.
Pst..Käykää myös katsomassa Susannan ihana diy-vinkki!
11/10/2016
Lähestyvä isänpäivä sai mut ajattelemaan kuinka usein turhaantuneena pihisen miten en voi sietää, millaiselle jalustalle isit nostetaan ihan vain siitä hyvästä, että he hoitavat oman osuutensa lasten- ja kodinhoidossa. Isät ovat kuin mitäkin supersankareita, yli-ihmisiä, Jumalaakin korkeammalla pestessään vauvan pyllyjä ja meidän äitien olisi vaan vedettävä se hymy perssiiseen ja oltava kiitollisia saadessamme rinnalle niin hyvä mies! Ja paras olla, jottei ero tule koska sinkkuäitinä ei sitten olekaan ihan niin hyvät markkina-arvot, jotka miehillä taas on nostanut kurssiaan isäksi tullessaan.
 |
| Kuva: Minna Sipinen Photography |
Mutta kun mietin uudestaan niin eipä iseillä vielä tänäpäivänäkään aina ole kovin kaksista. Perheen kanssa paljon viihtyvää isää arvellaan olevan tossunalla, mies on hyvää työvoimaa koska eihän se lapsien takia ole töistä poissa (sitä vartenhan on se äiti...). Äitiyspakkaus, äitiysraha. Kummalle erotilanteessa pääsääntöisesti lapset jäävät, halusi isä tai ei? Ihan muutaman mainitakseni.
Kun lapset ovat täällä isänsä kanssa keskenään, on niillä ehkä vaatteet vähän hullunkuriset, liian pienet ja/tai väärinpäin sekä ruokalistan löytää vaatteilta (eli siis makaroonia ja jauhelihakastiketta). Kuitenkin ainoa mihin kiinnitän huomiota on nauru joka kuuluu jo ulos asti, keskeneräinen leikki olohuoneen matolla sekä jälleen uudet Batman-askartelut, joita Oliver juoksee esittelemään ennen kuin olen ehtinyt edes riisua kenkiä jalasta (no okei, saatan vähän ulvahtaa, että joudunko oikeesti taas syömään makarooniajajauhelihakastiketta...).
En mä kysy tai kyseenalaista, miten päivän aikana on asiat hoidettu, onko lapset ruokittu ja kylvetetty, koska olisin hiton näreenä jos mies tekisi sitä mulle aina päivän päätteeksi kotiin tullessaan. Se tietää, että mä olen todennäköisesti paennut ainakin kerran kiukuspäissäni esikoista vessaan karkuun, ollut ehkä liikaa puhelimella, halannut lapsia, touhunnut niiden kanssa ja koittanut syöttää niille ehkä jotainmukaterveellistä, samalla kun Oliver kinuaa iskän makarooniajajauhelihakastiketta. Ja mä tiedän, että vaikka me hoidettaisiin jotkut asiat eri tavoin, on lastenhoidon peruspohja molemmilla sama. Enkä mä ole tässä hommassa yhtään pätevämpi tai korkeammassa asemassa kuin sekään.
Iskä on yhtä hyvä kuin äiti ja toisinpäin.
Iskä on yhtä hyvä kuin äiti ja toisinpäin.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)