Neljä vuotta on tämä blogini ollut paikka mihin purkaa ajatuksia ja fiilistellä hyvänmielen juttuja. On aikoja kun blogi on pitkään hiljaiselossa, mutta alusta asti olen tahtonut kirjoittaa vain silloin kun on jotain sanottavaa. En ole ikinä osannut kirjoittaa päiväkirjamaisesti tai ns. täytepostauksia, joten olen mielummin odottanut. En ole asettanut blogilleni muita tavoitteita kuin sen, että pyrin olemaan samaistuttava, vertaistukena ja että blogi olisi arjen-ja elämänmakuinen. Toivottavasti olen onnistunut siinä jokseenkin, koska mä olen ainakin teiltä saanut korvaamatonta vertaistukea. Kiitos teille kaikille, että jaksatte mun juttuja lukea, kommentoida ja peukuttaa.
Ajattelin jakaa tähän vielä linkkien kanssa neljän vuoden kymmenen luetuinta postausta. Onko näistä joku ollut sun lemppari?
"Lähdin kiireenvilkkaa autolle ja soitin äippäpolille, että mitäs nyt. Oliverista minulla puhkaistiin kalvot, joten vesien meno oli ihan vierasta. Kätilö vilkaisi tiedostoista, että viimeviikolla labraan toimittamani tulokset streptokokista olivat positiiviset ja näin ollen joutuisin tulla ottamaan antibioottia. Tässäkään vaiheessa en vielä ollut ihan kärryillä missä mennään ja kysyin tarvitsenko jotain mukaani. Kätilön todetessa, että joo, tulisin olemaan sairaalassa niin pitkään että synnytän, huudahdin että ai kaksi viikkoa? En minä vielä ollut valmis synnyttämään."
"Onko ihme ettei näistä asioista puhuta? Masentunutta käsketään ottamaan itseään niskasta kiinni, väsynyttä nukkumaan ja mielenterveysongelmista kärsiviä vanhempia kehotetaan olla tekemättä lapsia, ainakaan yhtään enempää. Ei tajuta, että siinä missä jalka voi olla poikki voi mieli mennä rikki ja molemmat vaativat hoitoa, eikä burana vie kipua pois. "
"Tiedän, että häitä voisi juhlia pienellä budjetilla mutta en tahdo. En tahdo tinkiä mistään tai tehdä kompromisseja koska tosiasia on, ettei minulla ole kiire naimisiin. Ollakseni rehellinen on myönnettävä, että haluan naimisiin juurikin niiden häiden takia. Sekä juridisista syistä. Me jaetaan jo yhteinen talous, lainat ja lapset eikä sormukset olisi tuonut meille muuta muutosta kuin yhteisen sukunimen sekä turvaa."
"Tämä raskaus on ollut hyvin samankaltainen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuin Viviania odottaessa, joka oli kaikkien testienkin mukaan selkeästi tyttö. Pahoinvointi on ollut kyllä paljon kamalempaa ja pitkäkestoisempaa kuin edellisellä kerralla. Oireiden perusteella voisin veikata tyttöä ja kaikki muutkin meille veikkaa tyttöä, mutta en tiedä mihin oma vahva poikafiilis perustuu. Toivonko alitajuntaisesti poikaa?"
"7. On ihan Ok olla arvosteltavana ja hiplailtavana. Kyllä sitä nyt raskaana olevalle voi sanoa, että ootpas sä valtava ja kauhistella että ethän tuosta enää kasva. Tuntematon voi tulla hivelemään vatsaa kysellen potkiiko. En tiedä vauvasta, mutta minä potkaisen ihan just jollet astu 20 askelta taaemmas, kiitoooooos."
"Tietysti on todella hienoa, että meille on mahdollistettu tälläinen perheiden tukeminen ja varmasti usealle äitiyspakkaus on enemmän kuin tarpeen. On myös ihan totta, että jos kaikki äitiyspakkauksen sisällöstä lähtisi ostamaan kaupasta uutena, olisi summa huomattavasti suurempi kuin 140 euron äitiystuki. On kuitenkin fakta, että monella suurinosa pakkauksen sisällöstä jää kokonaan käyttämättä,"
"Luulen, että oma väsymykseni ja sen myötä supistuksia vastaan taistelu hidasti myös synnytyksen kulkua. Tärkeintä mulla oli kuitenkin saada vain vauva ehjin nahoin syliin pitkän odotuksen jälkeen ja se, millä tavalla se tapahtuisi oli toisarvoista."
"Ensin ajattelin vauvakirjaa, jota vanhempien sijaan täyttäisinkin minä. Aikani monia nettikauppoja selatessa tuli todettua, että kaikki painottuvat huoltajan täytettäväksi. Päätin soveltaa ideaa ja aloin etsiä kaunista muistikirjaa. Ensimmäiselle sivulle kirjoitin kirjeen ja muita sivuja olisi tarkoitus täyttää ajan saatossa; pieniä muistiinpanoja tärkeiltä juhlilta, kuvia yhteisiltä retkiltä ja vaikka meidänkeskisiä salaisuuksia. Mitä tahansa mieleen juolahtaa.Tästä ideani sitten lähti etenemään ja halusin jotain enemmän. Päädyin hankkimaan muistolaatikon, johon ostin jo ensimmäiseksi muistoksi ensihelistimen."
