Toppi: Vimma
Housut: Vimma
Pitkähihainen: Vimma
Collaritakki: Mainio
Lippis: Bobo Choses
Kengät: Camper

Viime viikolla jäi #KOOTD kokonaan välistä, joten tässä kuvia eiliseltä senkin edestä. Mä en muka yhtään tykkää sinisestä, mutta ai että tuo Vimman Tuuliturkki on väriltään kauniin sininen ja niin kaunis tuon sinisilmäisen yllä. Nuo pähkinät oli siinä ja siinä, mutta ne on vaan niin kiva setti tuon valkoisen topin kanssa. Tai ehkä mä en niin jyrkästi hannaa sinistä vastaan enää. 

Kovasti on nyt viimepäivinä taas kuohuttanut lastenvaatteet, merkkeihin pukeminen ja lastenmuoti.

En jaksa itse ottaa kantaa sen enempää tähän ikuisuusaiheeseen, jossa asetellaan vastakkain merkit ja marketti- vaatteet, sen miten se määrittää kenetkin tai että ne pois sulkisi toisiaan. Ensinnäkään tyyliä ei voi ostaa, siihen pitää olla silmää ja sen hommaa vaikka parin euron kirppiskeissillä. Vaikka pukisi siihen kuohuttavaan mini rodiniin varpaista lakkiin ei itsessään tee tyylikästä. Ja sitten täytyy myös muistaa, että makuja on monia- kuten tyyliä ja sitä muotiakin. En nyt oikein käsitä miksi edes puhutaan muodista kun puhutaan lapsen vaatettamisesta, en itse pue lastani muodikkaasti vaan nimenomaan omaan silmään tyylikkäästi. Lapsen ei tarvitse olla muodikas ja silläkään ei ole taas tekemistä sen kanssa että mikä on vaatteen alkuperä. Meillä ei myöskään ainakaan toistaiseksi keskustella iltapuhteiksi päivänkulkua kerratessa, että muistithan nyt varmasti minkä hintainen ja merkkinen paita sinulla on ollut yllä, ja muistithan nyt varmasti kertoa sen kaverille myös. Ei me myöskään tehdä katsastuskäyntejä marketteihin ja ketjuliikkeisiin muistivihot kourassa ja kamerat kaulassa, että nyt sitten kuvat ja muistiinpanot, jotta tiedät tarhakaverille nauraa kyseisiä nähdessä. On sanomattakin selvää, ettei lapsen tarvitse tietää vaatteensa alkuperää tai hintaa enkä usko, että oikeasti lapset kiusaavat siitä, kenellä on kallein vaate yllä. Ellei sitä sitten opeta, marketti tai merkkimutsi kasvatilleen. Tässäkin asiassa mulla on aika vahva perstuntuma, että nämä on enemmän näitä vanhempien issueita.

No niin, otinpas kantaa ottamatta kantaa kuitenkin. Musta tämä ainainen höyryäminen asian tiimoilta on vain turhaa, ihan kamalan turhaa. Miksi asiasta täytyy edes puhua? Miksei niitä lapsia vaan puettaisi niin kuin tykätään ja jätetä asiaa siihen? Ei minun arseani ainakaan syyhytä paljonko naapurin Kaisa laittaa tai jättää laittamatta rahaa lastenvaatteisiin, ei ole minun pussiini päin tai sieltä pois. Kun hei, onhan nä oikeasti vain vaatteita. Eihän anneta materiaalin määritellä ketään, merkkiin tai merkittömyyteen katsomatta?

35+4

Kuinka pitkällä: 35 + 4

Paino: +19 kg ensimmäisestä punnituksesta... 

Muut arvot: Verenpaineet noussut, mutta edelleen normeissa. Yläpaine oli 116. Rautaa käskettiin nyt napsimaan kun Hg on tippunut 109:n. Sf- mitta oli 32-34 (mulla oli neuvolakortti jäänyt kotiin, joten en saanut näitä nyt mihinkään ylös)

Muutokset vartalossa: Aivan jäätävä turvotus!! Pitäisi juoda enemmän vettä.

Mielihalut: Jäätelö 

Nukkuminen: Aika hankalaa. Aina kylkeä kääntäessä herään.

Hermostuttaa: Kuinka hidasta tämä loppuodottaminen on.. Ja se, että ehditäänkö tehdä suurimmat remontit alta pois ennen vauvan tuloa. 

Vaivat: Selkä ja nivus-säryt sekä närästys. Ne samat.

Erityistä: Kohdunkaula pehmennyt ja kuulemma vauva voi tulla anytime, mutta mielellään saisi olla vielä viikon. Mulla olisi nyt viikonloppuna yhdet ylioppilasjuhlat, joten mulla ei ole ainakaan vielä aikaa synnyttää, enkä viitsisi showta varastaa=D Että katellaan uudestaan sit vaikka ensi viikolla. 

Mieliala: Vaihteleva.

Odotan: Synnytystä. 

Eipä oikeastaan mitään kummoisempia muutoksia edellisestä analyysistä. Ja vaikka lääkäri sanoi, että vauva voi olla tuloillaan ihan näillä näppäimillä, uskon hänen antavan odotuttaa vähintäänkin laskettuun. Ihan kiusallaan. Kuitenkin ajattelin olla ottamatta riskiä siitä, että sairaalakassi ei olisi taaskaan valmiiksi pakattuna ja tilasin sen samantein, toivottavasti ehtii kotiutua. Meillä ei muutenkaan ole vauvaa varten hommattu mitään muuta kuin vaatteita ja nyt alkaa hiipiä pieni paniikki, että josko sitä täytyisi alkaa miettiä mitä tarvitaan. Esikoiselta meillä on tallessa pinnasänky, turvaistuin ja vaunut, enkä keksi muuta hommattavaa kuin ensisängyn, vaipat yms.. ja mitä muuta? Esikoisen aikaan oli kaikki hommattu melkein heti tikkuun pissaamisen jälkeen ja kaikki oli muka tarpeellista ja saatava, mutta esim. hoitopöytä meillä oli käytössä ehkä viikon, itkuhälytin ehkä kerran... Mitä teille tulee mieleen? Teen seuraavaki hankintalistapostausta ja mitä meillä todettiin hyväksi ja mitä turhiksi esikoisen kanssa, mutta olisi kiva kuulla mitä te ehdottomasti suosittelette hommaamaan:)

Psst.. Te jotka luette bloggerin kautta ja postaukset ei meinaa päivittyä ajallaan, koittakaa vaihtaa osoitteeksi www.Ollieandcoblogi.com :--*

AARREKID AW15

Lumoblogit sai kutsun Showroomille Aarrekidin uuden, syksyllä julkaistavan Rainforest- malliston esittelyyn. Annan kanssa kilpaa hypisteltiin  Piia Kedon syksyksi suunnittelemaa kuosia, joka on mielestäni värimaailmaltaan todella onnistunut, juurikin syksyyn sopiva ja edelleen Aarrekidin tyylisesti unisex. Kuvat on meidän molempien puhelimesta, mukana olleesta kamerasta ei ollut paljon hyötyä kun akku oli unohtunut kotiin... 

Uusi mallisto julkaistaan Elokuun puolenvälin tienoilla. Uuden malliston lisäksi kokoelmassa säilyy meidänkin lempparia Aarremetsää sekä pöllöjä, joita meiltä molempien vaatekaapista löytyy. Meillä Oliver tykkää pöllöistä ja meillä on ollutkin hankintalistalla ostaa noita tyynyjä molemmille omat., joten oli kiva yllätys saada kotiinviemisiksi yhdet pikkupöllöt. Meillä oli kyllä kiva päivä kaikenkaikkiaan, kiitos vielä Aarrekidille ja Annalle seurasta;)

Mitäs te olette tykänneet Aarrekidistä? Sytyttääkö tuleva mallisto?

LUMOT LUMOAA

Aikansa kutakin. Se ei ollut hetken päätös, se oli takaraivossa kytevä fiilis kuukauden päivät. Luulen, ettei se koskaan oikein minun paikkani ollutkaan. En silti kadu sitä päivää, kun sain syksyllä tietää pääseväni mukaan Kaksplussan blogiyhteisöön- onhan se tutustuttanut minut mahtaviin ihmisiin ja tehnyt varmemmaksi itselleni sen, mihin suuntaan tahdon jatkaa. Kuukausi sitten tein päätöksen, että suuntani jatkukoon eriteille ja nyt kun sopimus on päättynyt, rohkenen teille julkaista missä olen viime kuukauden taustajoukoissa hääräillyt.

Sanotaan, että yleensä kaikki sonta kerääntyy niskaan samaan aikaan, mutta viime aikoina on tullut myös todettua, että kun se onni potkii niin se potkii sitten sillä viisiin, että kakkosella et käy ainakaan viikkoon. Ei mennyt kuin pari hassua päivää sen jälkeen, kun olin lähettänyt irtisanoutumistoiveeni Kaksplussalle, kun minulla aukeni mahdollisuus päästä mukaan parin päästä avattavaan aivan uuteen, yhtiöittämättömään ja voittoa tavoittelemattomaan blogiyhteisöön. Sen lisäksi, että meillä on kasassa aivan uskomattoman mahtava porukka ja yhteishenki mitä hulppein, on hienoa olla mukana kehittämässä ihan uudenlaista yhteisöä, jossa jokaisella bloggaajalla on täysi vapaus toteuttaa itseään, mitään rajoittamatta. Lumoblogit tuntuu omalta, kuin olisi juuri tullut kotiin ja käpertynyt viltin alle läppäri sylissä valmiina avaamaan blogia miljoona ideaa valmiina. Ensimmäistä kertaa on tunne, että tästä vielä poikii jotain ja sormeat syyhyävät kirjoittamaan yhä useammin. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukea...

Muita muutoksia ei teille lukijoille koidu kuin se, että Kaksplussan kautta ei pääse enää seuraamaan.

Tuosta sivusta löydätte kaikki seurantapainikkeet ja jatkossa jos haluat rekisteröityä lukijaksi Bloggerin kautta, onnistuu se tuosta B kuvakkeen kohdalta;) Sisältö pysyy jatkossakin yhtä sillisalaattina; edelleen fiilistellään niitä lavastettuja kuvia ja harrastetaan keittiöpsykologiaa. Toivottavasti te ihanat vanhat pysytte mukana ja tervetuloa uusille!

BABYSHOWER

@jemmydares

@jemmydares

@tiitukatriina
@jemmydares

@jemmydares

@tiitukatriina

@jemmydares

Oltiin Rosan kanssa sovittu edellisviikolla, että treffailtaisiin tänä viikonloppuna. Kun Rosa sitten torstaina soitti, että passaisiko huomenna joskus kahden jälkeen, en osannut todellakaan aavistaa että mua viilataan linssii kuusi-nolla. Olinhan lähdössä vain jäätelölle.

Sain käsityken, että kellonaika on melko häilyvä ja joskus kahden jälkeen antaa aika paljon myöten, joten en ottanut siitä stressiä. Kotiuduttiin vasta 12 jälkeen puistosta, syötiin rauhassa ja mentiin päikkäreille. Kun Rosa sitten kahden pintaan soitteli, sanoin että suihkuun olisi päästävä, mutta pitää poikaa vahtia jos se herää, ettei mene remppamiesten jalkoihin. Avuliaana tyttönä tarjoutui Rosa lapsenlikaksi ja minä mitään kiirehtimättä suunnittelin laittautuvani. Oltiinhan me vaan menossa jäätelölle..

Siinä hetken uutta kattoa ja lattiaa ihastellen ja hieman kuvaten ja instagramia päivitellen pääsin kuin pääsinkin suihkuun asti. Tällävälin oli tytöt tuskailleet päivittyvää instagramiani ja huokailleet Rosan viestittäessä minun menneen vasta suihkuun.. Kaikkien iloksi olen laiska meikkaaja ja sitäkin laiskempi tukan laittaja, mikä tarkoitti meikkaamista noin viidessä minuutissa ja tukalle en taaskaan vaivautunut tekemään mitään- edes harjaamaan. Seuraava hidaste syntyi kuitenkin pian empiessä mitä pojalle pukisi ja vähän tappelemaan että mikä lippis nyt mahtaisi kelvata. Ja ihan kuin vielä ei kiire olisi ollut niin jäätiinpä odottelemaan, että remppamies ehtisi tulla siirtämään autonsa meidän auton tieltä ja annetaan sen lapsen pakittaa pihasta pois. Kun kyllähän ne jäätelöt odottaa=D

Lähdettiin rannalle katsastamaan onko terassi siellä jo avattu. Hetken käveltyä nauroin Rosalle tyttölaumaa osoittaen, että onko tuolla jotkut bibikset vai. Kunnes paikansin tuttuja kasvoja ja nauroin lisää, ei voi olla todellista! 

Alkuperäiseen suunnitelmaan oli kuulunut tulla meille yllättämään minut, mutta mies oli osannut ohjata, että tänne remontin keskelle ei ehkä ole kovin suotuisaa tulla, joten josko juhlia siirrettäisi. Tytöt olivat päättäneet pysyä päivässä ja olivat sitten järkänneet mulle babyshowerpiknikin rannalle, aivan ihana idea! Vaikka kyllä mua naurattaa, kuinka ennen kun tajusin juhlien olevan minulle, meinasin Rosalle muutaman nasevan ja ilkkuvan vitsin murjaista rantsukemuilijoista. Että tytöt, mä jätin auton ihan tohon lähelle, jatketaanko siellä... Mä olen perjantaista asti ollut super liikuttunut tyttöjen näkemästä vaivasta ja kaikista ihanista lahjoista, sekä suu ihan auki, että miten minä _pilaankaikkiyllärit_ _multaeisalatamitään_ en ole osannut aavistaa yhtikäs mitään. Apinaa koijataan, apinaa koijataan..

Täytyy kyllä sanoa, että olen tavattoman onnekas näiden ystävien keskellä ja niin on meidän lapset myös. Kiitos kaikille osallistuneille ja teille, jotka ette päässeet paikalle tulemaan. Pusut, halit ja liikkiskyyneleet, ootte ihania.

Ja kiitos Pink Lemonin Katille maailman söpöimmästä kakusta.

KEVÄTRIEHASSA

Oltiin eilen käymässä päikkäreille kun äkkiä vilkaisin somekanavat läpi. Facebookin paikallisryhmässä huomasin vinkin kevätriehasta, jossa pääsisi mm. tutustumaan paloautoihin. Minä olen se, joka aina valittaa kuinka täällä ei ikinä tapahdu mitään, mutta voi myös olla, etten vaan ole ajantasalla- ainakaan ajoissa. No, nyt me noustiin pedistä salamana ylös ja kirmattiin ulos, ehtii sitä nukkua myöhemminkin!

PIENI VILAUTUS

Sitä alkaisi sitten pikkuviilauksia vailla olla valmista, lastenhuoneessa siis. Ikkunat suditaan valkoisiksi, verhotangot vaihdetaan ja listat on laittamatta niin lattiaan kuin kattoonkin. Ja sitten vaan sisustellaan! Kaapistoja tulee Stuvan muodossa lisää ja pääväreinä toimii musta ja valkoinen, mutta joukosta löytyy häivähdys turkoosia ja keltaista, mitkä mielestäni passaavat niin tytölle kuin pojalle. Lastenhuone on melko pieni ja senkin takia pidetään päävärit vaaleina avartaakseen huonetta ja tilanpuutteen ratkaisi nuo kaiken sisäänsä imevät Stuva-kaapistot. Nyt olis sit kauhea dilemma löytää kivat verhot ja valaisin. Vinkkejä? Mitäpä muuten lottootte skeittilaudan liittyvän sisustukseen?

34+1

*Jakusta saatu alennus blogin kautta*

Sain käsiini Oliverin odotusajan äitiysneuvolakortin ja j ä r k y t y i n. Koko Oliverin syntymän ja uuden raskauden välisen ajan olen tappanut haaveilemalla kropasta, jonka omasin ennen esikoista. Niin paljon peilin edessä manailua, itkua ja itsesääliä, kunnes on lopulta jo luovuttu ajatuksesta näyttää ikinä samalta kuin ennen lasta. Aina viime viikkoon asti, jolloin sain käsiini Oliverin odotusajan äitiysneuvolakortin... Jossa näkyi, että olin viikolla 7+ painanut saman verran kuin tässä nykyisessä raskaudessa viikoilla 19+.

Selvisi, että olin ollut paremmassa kondiksessa raskauksien välillä kuin ennen yhtäkään raskautta. Olin jo paremmassa kunnossa kuin mihin yritin pyrkiä. Siis haloo, niinkin paljon paremmassa kunnossa, että painoin käytännössä raskauden puolivälissä samanverran kuin juuri Oliveria plussatessa!! Miksi sitä ei näe itseään niin kuin muut? Vaakaa en ole omistanut vuosiin enkä tule omistamaankaan, mutta näemmä pitäisi hävittää peilikin. Tiedostan, että kiloja on tullut tälläkin kierroksella enemmän kuin keskimääräpopulalla, mutta en ole huolissani- ne lähtee kyllä. Olen kyllä kaikinpuolin nauttinut tästä raskaudesta enemmän kuin edellisestä, vaikka selkä on vihoitellut edellistäkin pahemmin. Olen kuullut hehkuvani ja tällä kertaa kuvia katsellessa ei tee mieli vain laittaa silmiä kiinni vaan voin todeta, että joo on näytetty paremmaltakin mutta ei nytkään hullummalta ;) En ole rantakunnossa tänäkään vuonna, mutta aina tulee seuraava vuosi! ja sitä seuraava...

Neuvolassa kävin jo viimeviikolla, joten tämän hetkisiä tarkkoja tilastoja mulla ei ole antaa ja itseasiassa neuvolakorttikin on hukassa (taas) joten siirretään viikkoanalyysi suosiolla ensiviikolle, jolloinka mulla on iteasiassa myös lääkärikäynti. Painoa on kuitenkin tullut kutakuinkin 15 kiloa, sitähän sä kysyit;)

Pst.. Kävin hetkittäin ensimmäistä kertaa Noshin kotikutsuilla. Vaatemerkkinä Nosh ei ollut minulle lainkaan tuttu ja yllätyinkin positiivisesti miten kivoja ja laadukkaita vaatteita tältä kotimaiselta merkiltä löytyykään. Tuttuun tapaan vilkuilin pitkään lastenvaatteita, mutta päätin tällä kertaa ostaa jotain ihan vain itselleni. Suosittelen vilkaisemaan Noshin verkkosivuilta uutta naisten mallistoa, joista mielestäni löytyy paljon tositosi kivoja juttuja! Itse kamppailin pitkään muutaman mekon ja tämän päällänikin näkyvän Inka Bleiserin välillä, mutta päädyin tähän jakkupusakkaan ihan puhtaasti mukavan materiaalin ja sen monimuotoisuuden takia. Näen tämän niin mekkojen kuin farkkujen, tennareiden kuin korkkareiden kaverina:) Mitä te tykkäätte?

*en hyödy linkkien klikkailusta

GOODBYE BLUE SKY #KOOTD V

Paita: Popupshop

Farkut: H&M

Takki: H&M

Pipo: MAKIA

Huivi: Metsola

Kengät: Milk On The Rock

Kääk mikä kesä! Tai ainakin melkein.. Hetken luulin pukeneeni pojalle liian vähän päälle mutta toisin kävi ja saatiin ihan keventää varustusta matkan varrella. Iskä jäi nakuttelemaan uutta kattoa lastenhuoneeseen ja me lähdettiin kamera kaulassa pyöräretkelle lähipöpelikköön keräämään pupulle voikukkia ja kuvailemaan. Meillä on nyt alkanut vihdoin remonttihommat, jotka on siis ollut stopilla vuoden päivät aina eiliseen asti. Täälläkin siis tulee nyt näkymään remontti ja sisustusaihetta pitkästä aikaa ja varmaan ihan korvista tuloon asti;)

Tässä siis tämän viikon #KOOTD, mitäs tykkäätte? Onko tämä postaussarja ylipäätään mieleen? Ihanaa sunnuntaita ja muksaa alkavaa viikkoa :--*