UUNOT LOMAILEE

A) Ei enää Viikkarilla

B) Ennakoi,ennakoi,ennakoi

C) Älä erehdy sanomaan, etteikö asiat voisi olla pahemmin, sillä kyllä ne voivat

Olisihan se pitänyt arvata jo heti reissun alkumetreillä, kun pikainen kahvin noutoreissu venähti varttiin ja navigaattori kierräti turistiajelua ympäri Helsingin keskustaa niin, että oltiin myöhästyä laivasta. Jonkinlainen enne tulevasta ja niin...meidän tyylille tyypillistä.

En ollut risteillyt sitten lapsuusiän, mutta elin siinä käsityksessä, että A- hytti on hyvä. Odotin siis meidän A4- standard hytiltä vähintään ookoota. Ei sillä, ok voi olla laaja käsite ja sitä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta ja kauneus on katsojan silmissä ja mitä näitä nyt on, mutta hytti jossa ei mahdu vierekkäin seisomaan, missä ei ole televisiota tai muita viihdykkeitä ja kun hytin erottaa tyrmästä vain suihku, joka sekin muistutti lähinnä meidänkin vessasta löytyvää p-puhelinta, en voinut nähdä hyttiä ok:na vaikka kuinka yritin joka kulmasta asiaa tihrustella.

Ensimmäiseksi vaihdettiin kamppeet ja lähdettiin syömään. Ruoka itsessään oli kyllä hyvää, vaikka ehkä olin lievästi pettynyt kun en sillä hintatasolla löytänyt kultahippuja pihvien ja salaattien seasta. Masut täynnä tyytyväisin mielin päätettiin, ettei anneta hytin pilata reissua ja lähdettiin metsästämään lasten leikkihuonetta ja odotettua pallomerta. No, käynti jäi viimeiseksi ja pettymys oli karvas niin leikkihuoneen koon kuin tarjonnan puolesta. Tässä vaiheessa sai jo skarpata, mutta ajattelin ottaa viimeisen oljenkorren käyttöön ja lähteä infosta kyselemään ohjelmistoa. Ohjelmistoa, joka kertoi ettei ohjelmaa juuri ole. Niin aikuiselle kuin lapsellekaan ja se vähäinenkin mitä oli, soveltui lähinnä isommille lapsille ja senioreille. Tällöin totesimme ensimmäisen kerran, että ei voi asiat ainakaan huonommin olla.

Virhe. Tässä vaiheessa iltaa paatti oli jo hyvää tahtia liikkeellä ja hyttiin palatessamme jouduimme varmistamaan ovesta, että tultiinko sitä ihan omaan hyttiin vai eksyttiinkö konehuoneistoon. Miten voi olla, että juuri me saamme hytin, jossa moottori jyskyttää suoraan tyynyjen alapuolella? Heräsinkin yön aikana ainakin viidesti ja aamulla nousin ennen kukonpierua odottamaan poikia herääviksi. Aamupalalle päästiin onneksi jo seitsemältä paikallista aikaa, jonka jälkeen lähdettiinkin hyttiin valmistelemaan itseämme maihinnousua varten.

No, kuten sanoin, en ollut risteillyt sitten lapsuusiän, saati käynyt Tukholmassa, joten ennakointi olisi ollut ihan paikallaan. Ei olisi ollut pahitteeksi tarkistaa Googlesta osoitteita ennen kuin on tuhlannut jo kaksi tuntia väärillä kaduilla todetakseen, että muualle ei enää keretä. Mielikuvani aurinkoisesta kesäisestä säästä Tukholman vilkkaalla ostoskadulla toinen toistaan kivempia ostoksia tehden, jäätelöä puistopenkillä nauttien ja kivoja kuvia räpsien vaihtui kamalaan tuuliseen ja synkkään päivään, jonka kruunasi vesisade. Ostoksia tuli kaksien housujen verran Oliverille, niinkin eksoottisesta vaatepuljusta kuin Zarasta. Kuvia Tukholmasta on alle kymmenen, kaikki heilahtaneita, synkkiä tai ilman ideaa. Mutta jos nyt jotain positiivista siitäkin niin rahat nyt ainakin säästyi. Taksimatka takaisin satamaan oli hirvein ja pelottavin ikinä, enkä tiedä uskonko jokaisen töyssyn olleen hidaste tai kuoppa...

Ja mitäs sitten? Tultiin hyttiin, poika lähti mummun ja papan kanssa saunomaan ja me otettiin tirsat, jonka jälkeen mentiin Taxfreehen shoppailemaan, josta löydettiinki Ossille kaikki se, mitä jäi Tukholmasta löytämättä.. Niin ja saatiin lahjakortti uusintaristeilylle! Illasta käytiin vielä kerran keventämässä lompakkoa buffetin puolella ja ihmettelemässä maisemia kannella, joka taisi olla pojasta se coolein juttu.

Jos jotain positiivista niin ainakin reissu oli mieleenpainuva. Kaiken kyllä kruunasi vielä se, ettei nettikään toiminut ja sain kokea someaddiktin painajaisen olemalla puhelimetta kaksi päivää. Toisaalta se teki ihan kutaa eikä sitä puhelinta/nettiä edes samallatavalla kaivannut kun ei ollut saatavilla.

No mutta, kokemusta rikkaampana ja ensi kerralla fiksumpana ;) Ja vaikka ei uskoisi, niin kyllä mä ihan naureskelen tällekin kokemukselle ja sille miten tyypillistä meille tälläinen on. Mä en edes halua ajatella, mitä olisi meidän perheen viikon rantalomareissu:D


Mites teidän perhelomat on mennyt? Just niinko strömssöissä? Nyt kun on pinnalla somettomuuspäivät niin olisko teistä olemaan kaksi päivää ilman nettiä? En usko, että itsestäni olisi enää ellei olisi pakko;)