Olen varmaan saanut jonkinasteisen trauman lapsuusajoilta joutuessani istumaan ties kuinkamonet Tupperwaret lävitse äitini emännöimänä. En siis liiemmin innosta kiljuen ole ollut pitämässä yhtäkään kippokutsua meidän taloudessa, monista suostutteluista ja lahjontayrityksistä huolimatta. Jotta en kuitenkaan vallan syrjisi Tuppereita täytyy kertoa, että en kyllä ole suostunut sen enempää kynttilöiden tai miikkareiden emännöintiin.
Menetin kuitenkin taannoin jonkinasteisen emännöinti neitsyyden ja ihan omasta aloitteestani. Jokainen minut tietävä tietää kuinka paljon vihaan muovailuvahaa ja ettei sitä meiltä kotoa enää löydy kaikkien mystisesti "kadottua". En voinut sietää miten sitä löytyi JOKA paikasta, miten se jäi vaatteisiin ja ettei sitä kaikista saanut pesemälläkään pois. Suurinosa kuivui käyttökelvottomaksi, eikä veden kanssa lotrailut saanut niitä enää pelastumaan. Vaikka hymyssäsuin heitin viimeisetkin muovailuvahan jäänteet aikaa sitten roskiin, aina toisinaan harmittaa kun tiedän miten paljon Oliver niillä tykkäsi leikkiä (lue sotkea).
Kesällä kyläillessäni ystäväperheen luona, kaivoi lapsukaiset esiin taikahiekkaa. Oliver oli aivan täpinöissä tuosta ihan oikeasta, muotoiltavasta hiekasta, joten päätin sitä meillekin kotiuttaa. Ystäväni kertoi ostaneensa sitä emännöimiltään leikkikutsuilta, joten tuolloin päätin meilläkin sellaiset kemut järjestäväni.
Tiedättekö sen kutsumisen ihanuuden, kun kukaan ei viitsi (ainakaan ajoissa) ilmoittaa tulostaan ja saat sitten vaan arvailla kuinka monelle päälle varaat syötävää ja todennäköisesti paikalle saapuvat vain ne muutamat uskolliset? Leikkien-kutsuilla ovat myös lapset tervetulleita hipelöimään ja testailemaan tuotteita, joten ainakaan lasten hoitoon saaminen ei ole esteenä. Meillä oli täällä omat lapset mukaanlaskettuna 10 tenavaa, jolloinka moni sai myös todentuntuisuutta siihen, mistä ne omat muksut ihan oikeasti tykkäävät.
Olen ennenkin kertonut, etten tahdo kotiini leluja ilman ideaa ja se näissä Leikkienin leluissa onkin niin ihanaa, että ne ovat kestäviä ja kehittäviä. Meillä on nyt kotona ollut ehdottomana hittinä tuo taikahiekka ja sitä ehdottomasti suosittelen ostamaan esimerkiksi pukinkonttiin! Mikäs olisikaan kivempaa kuin tehdä hiekkakakkuja myös talvisin? Me levitetään aina lattialle iso vahapintainen alusta, jonka päälle lapset saavat tehdä hiekkakakkuja tai kuljetella kuorma-auton kyydissä työmaalle. Alustan avulla on helppo siivota sotkut leikin lopuksi. Taikahiekka ei tartu kiinni, se ei kuivu (meilläkin siis säilytetään sitä kannettomassa rasiassa) ja sen voi vaikka pakastaa (ihan huippua varsinkin tautikausina).
Toinen ehdoton lemppari meillä on jo pidemmän aikaa ollut puiset, leikattavat ruoat ja nyt kun sain emännänlahjana puiset astiat, lentävät meidän viimeisetkin muovilautaset pihaleikkeihin. Viimeisenä on vielä kehaistava monia, eri ikäisille soveltuvia älyllisiä pelejä, joista meinasin vielä tilata lapsille yhden joululahjaksi.
Meidän kutsut olivat hyvin muodolliset, ei patsastelua tai lelujen historiikki vaan hipeltelyä, höpöttelyä ja siinä ohella napostelua. Ensikosketus kutsuihin oli siis kaikinpuolin onnistunut! Ehdottomasti järjestän ensikeväänä uudestaan, kesäisiä syntymäpäiviä silmälläpitäen. Loppuun vinkkaan vielä Annalta alkujaan nappaamani ohjeet suussa sulaviin ruisnappeihin, jotka saivat suurta suosiota meidän kutsuilla ja illalla mieskin oli ihan näreissään kun hänelle ei jäänyt yhtään. Heh. Ainoa tarjottava, jonka eteen vähän tuskailin oli kakku, mutta muuten mentiin tosi helpolla kaavalla kun nämä ruisnapit täytteineen sekä munavoi ostettujen piirakoiden kanssa valmistuivat alle puolessa tunnissa!
*taikahiekka ja lelut saatu
