Raskausajan kuulumiset on jäänyt tällä kierroksella ihan retuperälle ja se harmittaa mua vietävästi. Sen lisäksi, että haluaisin pitää teidät mukana ja ajanhermoilla, on kiva palata selaaamaan vanhoja fiiliksiä ja tuntemuksia siinä vaiheessa, kun vauva on jo syntynyt ja raskausaika painunut unholaan.

Maaliskuussa palasin vakityöhöni, jonka lisäksi tein toiminimellä ripsiä ja keikkaa Helsingissä Päivin luona. Siihen lisättynä miehen vuorotyöt ei blogille yksinkertaisesti ole jäänyt aikaa. Nyt kuitenkin kun olen sairaslomalla, josta aloitan loman ja äitiysloman on taas aikaa palata tietokoneen äärelle. Joten otettaisiinko sellainen maratooni kuulumispostaus NYT?

Jäin tosiaan tässä kesäkuussa sairaslomalle selän takia. Pidin itseäni alkuvuoden niin kiireisenä, että en ehtisi ajatella kipua, mutta lopunviimein kunto antoi periksi. Oikea jalka alkoi taas olla vasenta heikompi ja väsyä herkästi, sekä pahimmillaan lähteä yhtäkkiä alta.  Lopulta selkäkivut oli niin kokonaisvaltaisia, että valvoin kaiket yöt ja koitin vain pysyä tajuissani päivisin, niin kivuilta kuin väsymykseltä.

Ensimmäinen lääkäri jolla kävin oli sitä mieltä, että en ole vain venytellyt tarpeeksi ja vähät välitti, mitä minulle oli aiemmissa raskauksissa niin fysioterapeutti kuin lääkärit sanoneet. Että kun tuota painoa on ja kun venytellä pitäisi, noidannuolet vaan vaivaa ja mun kipukynnys on vaan niin matala. Pakko myöntää, että saatoin hieman hermostua ja kyseenalaistaa tämän herran arviointikyvyn päätellä kahdesti synnyttäneen kipukynnyksestä yhtään mitään. Pahoittelin myös, ettei vartaloni nyt ihan viimeistä huutoa ole, mutta ei silti ylipainonkynnystä ylitä. Saatoin myös häneltä kysellä, että minkälaista venyttelyä hän ajatteli minun (ylipainoisena) raskaana olevana harrastavan ja ihanko sillä sitten pärjään töissä loppuun asti. Ja että painotan olevani r a s k a a n a ja hänen tilannetaju saattaa kaivata petraamista. :D 

Viikon päästä siitä kävin kuitenkin omalla työterveyslääkärillä, joka oli monen aiemman lääkärin kanssa samaa mieltä siitä, että todennäköisesti kyseessä on ihan rakenteellinen vika. Raskaus ja sen tuomat muutokset vartalossa on selälle liikaa ja lopputulos onkin sitten tämä, että riittää kun imuroin yhden huoneen asunnossamme kun täytyy jo pistää jalat ylös ja ottaa loppupäivä iisisti.

Muuten raskaus on sujunut hyvin ja vauva on hyvin aktiivinen. Pelkokin on aiemmasta lieventynyt, vaikka aina tasaisin aikavälein koittaa nostella päätään. Muisti mulla pätkii aiempaakin enemmän ja olen unohtanut neuvolan KOLME kertaa, vaikka mulla tulee käynneistä viestillä muistutus. Tämän johdosta olin tänään ensimmäistä kertaa neuvolalääkärillä ja käyntinä tämä oli vasta neljäs. 

Kuinka pitkällä: 29+3

Paino: n.13 kg ensimmäisestä punnituksesta... 

Muut arvot: Verenpaineet mulla on ollut matalalla niin ilman raskautta kuin jokaisen raskauden aikana, nytkin vain himpun päälle 100. Hemoglobiinia mulla ei otettu nyt ollenkaan, vauvan sydämensyke oli 145 ja sf-mitta 28. 

Muutokset vartalossa: Turvotus, kohta silmät uppoaa kasvoihin

Mielihalut: Mustat kovat pantterit! 

Nukkuminen: Selkävaivat, närästys ja vauvan yölliset bileet pitää huolen siitä, että nukkuminen on utopistinen ajatus

Hermostuttaa: Kuinka hidasta tämä loppuodottaminen on.. Ja se, että ehditäänkö tehdä suurimmat remontit alta pois ennen vauvan tuloa. 

Vaivat: Selkä ja närästys. Oikean jalan väsyminen.

Erityistä: Veriryhmäni on RH negatiivinen ja jokaisessa raskaudessa on täytynyt selvittää vauvan veriryhmä. Aiemmissa raskauksissa on veriryhmät olleet mun kanssa samat, eikä asialle ole tarvinut tehdä mitään. Nyt kuitenkin vauva on RH positiivinen ja sain pistoksen D-antigeenia.

"Raskauden aikana Rh-veriryhmillä on merkitystä, jos äiti on Rh-negatiivinen ja sikiö on Rh-positiivinen. Rh-negatiivisuus (Rh-) tarkoittaa käytännössä sitä, ettei henkilöllä ole punasolujen pinnalla Rh-veriryhmäjärjestelmään kuuluvaa D-antigeenia. Rh-positiivisella (Rh+) henkilöllä puolestaan on punasolujen pinnalla vastaava D-antigeeni."

Mieliala: Vaihteleva, hyvin vaihteleva. Kaikki tunneskaalat voi käydä läpi yhden minuutin aikana.

Odotan: Synnytystä ja sitä, että saan julkaista teillekin vauvan nimen joka on IHANA

Syntymäpäivät kissa-teemalla

Vivianin kaksivuotissynttäreitä juhlittiin pariviikkoa sitten ja nyt vihdoin mulla on aikaa kertoa teille vähän itse juhlista! Juhlat sujui omalta osaltani sillä perinteisellä kaavalla, eli keittiöstä en ehtinyt juuri poistua ja toivon, että muistin sanoa kaikille edes moikat. Tarjottavista ehdin räpsiä vain nämä pikaiset einiinhyvälaatuiset kuvat, jotta vieraat pääsisivät vihdoin pöytään.

En tiedä mistä meidän molemmille lapsille on tässä parin vuoden kieppeillä tullut hirveä kissabuumi, kun lähipiiristä ei löydy kissoja joita usein tapaisi, enkä itse liiemmin välitä kissoista. Jokatapauksessa molemmat lapset ovat tämän ikäisinä ollut ihan hulluina kissoihin, joten oli melko helppo päättää minkä juhlateeman ympärille kekkerit kyhättäisiin. Vaikka usein aina jätän kaiken viimetinkaan, niin tykkään kyllä järjestää juhlia, varsinkin vähän isomman kaavan mukaan ja tällä erää meillä juhlittiin kissateemalla kulta ja vaaleanpunainen pääväreinä, joihin saatiin Somianalta täydelliset juhlatuotteet.

Teema ja värit löytyivät myös lasten vaatetuksilta. Vivianin mekko oli muutama päivä ennen juhlia tehty kirppislöytö, Lindexin kultainen neulemekko. Kissakengät löytyi omasta takaa ja sukkahousut oli viimetinkaan tilattu MiniQ:lta. Oliverin paidan löysin PikkuOtukselta ja se oli ihan täydellinen kultaisella rusetilla ja vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla, etten voinut jättää sitäkään viimetinkaan tilaamatta.

Olen aina tehnyt täytekakun itse, ihan jo senkin takia että mielestäni lähes poikkeuksetta aina, tilauskakut ovat liian makeita, liian kuivia tai liian kosteita, liian hienon makuisia tai pahimmassa tapauksessa kaikkea näitä yhdessä :D Ulkonäöllisesti ne ovat kieltämättä kyllä niin hienoja, että voisin kyllä ostaa vain koristeeksikin, mutta luulen että juhlissa vieraat odottavat pääsevänsä syömäänkin. 

Nyt kuitenkin kun tiesin, että siivoaminen ja kaikki muu juhliin liittyvä olisi yksin minun vastuullani miehen ollessa koko loppuviikon ilta-ja yövuoroissa, päätin ulkoistaa kakun teon ulkopuoliselle. Vaikka olen aiemminkin juhlat kyhännyt lähinnä yksikseni, ei se raskaana ja selkävaivaisena enää onnistu niin helpolla. Onneksi ihana Niina loihti meille supersöpön kissakakun, eikä siitä jäänyt kuin yksi pieni pala tähteiksi, joten lienee maistuneen muillekin. 

Kissakakulle tein kaveriksi lettukakun, hyvin kiireisellä aikataululla hetki ennen vieraiden tuloa. Letut ei ehtineet jäähtyä kunnolla, joten täytteet vähän levisi ja kakun ulkomuoto näinollen kärsi. Jokatapauksessa lettukakku oli hyvää ja meinasin sitä paranneltuna versiona tehdä muihinkin juhliin! Lisäksi tarjolla oli marjavartaita, kissanmuotoisia vesimelonipaloja, tuoreita marjoja sekä isoja vaahtokarkkeja. Suolaisina herkkuina tein tonnikalatahnatäytteisiä paahtoleipiä, jotka painelin myös kissamuotilla teemaan sopiviksi sekä jo useampiin juhliin tekemääni pinaatti-fetapiirakkaa.

Tarjottavaa oli mielestäni sopivasti, mutta seuraaviin juhliin meinasin tehdä vielä yhden suolaisen herkun lisää. Miltä teidän mielestä meidän juhlat näyttää? Tykkäättekö järjestää teemajuhlia?


Juhlatuotteet saatu Somianalta näkyvyyttä vastaan

VIVIAN 2 V

Kaksivuotta sitten makasin sairaalassa, pieni uusi ihminen paitani alla kainalossa. Ihastelin ja nuuhkin. Vaikka sinusta on kasvanut kovin omatoiminen, puhelias ja omapäinen pieni tyttö, on ihan kivaa että kerrot olevasi silti äitin vauva. Ei uskoisi, että ihan tosissaan siitä on kaksi vuotta kun teit meidän perheestä silloin täyden ja ihan hassua ajatella, että ihan pian sinustakin tulee isosisko.

Pieni kokosi ja hentoinen elehdintäsi hämää monia usein. Halutessasi sinusta lähtee ääntä kuin pienestä pitäjästä, otat mitä tahdot vaati se mitä tahansa, et todellakaan jää muihin jalkoihin ja osaat pitää puolesi. Syöt enemmän kuin veljesi ja useammin kuin koko perhe yhteensä, puhut paljon, laulat useita lauluja, suukottelet, halaat ja revit tukasta.

Puet itse jokaisen vaatekappaleen, etkä kiireessäkään anna auttaa. Tyylistäsi olet hyvin itsetietoinen, harvoin taivut mekkoihin ja vielä harvemmin mihinkään äitin ehdottamaan asuun. Lempivaatteeisisi tällä hetkellä lukeutuvat isoveljen vanha lippis sekä batman yöpaita, vansin tennarit ja kissacollaritakki. 

Olet hyvin omapäinen, etkä sinä taivu uhkailuun tai lahjontaan. Rakastat vauvoja ja kaikkea mitä isovelikin tekee. Olet mahdoton diiva, söpöläinen, velmu, empaattinen ja reilu. Ihanaihanatyttönen.

Paljon Onnea Vivian Lumi Aurora, tänään kaksi vuotias! <3

Ps. Ei uskoisi, että kuvat napsastiin ihan parissa minuutissa kun vettä tuli kuin saavista ja oli synkkää. Mitäs tykkäätte?