"Brittiläinen kosmetiikkabrändi Lily Lolo on löytänyt oman ainutlaatuisen tapansa hoitaa ihoa. Tämä luonnollinen kosmetiikkamerkki valmistaa tuotteensa korkealaatuisista, puhtaista mineraaleista, jotka hoitavat ihoa uniikilla tavalla. Kaikki tuotteissa käytettävät ainesosat ovat puhtaasti luonnosta löydettäviä, eikä tuotteisiin lisätä mitään parabeeneja, nanopartikkeleita tai muita synteettisiä hajusteita tai väriaineita. Nämä ihoystävälliset tuotteet sopivat eri tyyppisille ihoille, ja niiden käyttäjät ovat kaiken ikäisiä. Lily Lolo tarjoaa ainutlaatuisen valikoiman luonnon mineraali meikkejä, joilla saat luonnollisen kauniin tyylin. Mineraalit hoitavat, rauhoittavat ja edesauttavat ihon hyvinvointia."

Helsinkiin Unioninkadulle avattiin jokunen aika sitten hyvinvointikauppa ECOLIFE. Sieltä löytyy kattava valikoima laadukkaita hyvinvointiin, kauneuteen ja terveyteen liittyviä tuotteita, sekä ekologisia lastenvaatteita- ja tarvikkeita. 

Olen jo pari vuotta yrittänyt panostaa lastenvaatteissa- ja tarvikkeissa ekologisuuteen, mutta esimerkiksi oman vaatetuksen ja meikkipuolen saralla on ollut parantamisen varaa. Olen kuullut ja lukenut paljon kehuja luonnonkosmetiikasta, mineraalimeikeistä ja varsinkin juuri näistä Lily Lolon tuotteista, joten olin innoissani päästessäni testailemaan niitä.

Kesäisin kun ihoni saa vähän väriä ja poskien punoitus ei pääse samalla tavalla korostumaan, lienee isoin "ongelma"kohtani kasvoilla tummat silmänaluset.  Kuvissa näkyvässä meikissä minulla ei ole kasvoilla pohjameikkiä, ainoastaan rasva ja silmien alla pieni kerros kosteaa peitevoidetta, sekä tuota Lily Lolon mineraalipeiteväriä ja mielestäni tällä yhtälöllä sain silmänaluset hyvin peittoon ilman, että aluset korostuvat renkaina muuten "meikittömiltä" kasvoilta. 

Lisäksi sipaisin poskille, otsalle sekä kaulalle tuota aivan herkullisen väristä, mutta kevyttä aurinkopuuteria. Suosittelen muuten aurinkopuuterin levitykseen tätä Lily Lolon omaa pehmeää ja tiheää sivellintä(!) Kulmat on viimeistelty jollain vanhalla kynällä ja ripsissä Lumenen vedenkestävää, huulissa Lily Lolon kosteuttavaa huulikiiltoa.

Tänään mä olen näillä meikeillä hikoillut, palellut ja ollut tihkusateessa. Mutta yhä näyttää hyvältä! En ihmettele minkä takia näitä mineraalimeikkejä on niin paljon kehuttu, saahan niillä aikaan luonnollisen, kestävän ja kauniin meikin, vai mitä mieltä olette? Onko mineraalimeikit teille tuttuja? Mitä merkkejä suositte? 

Lily Lolon tuotteita ei ole monessa kivijalassa myynnissä ja vaikka netistä löytyy selkeät kuvat tuotteille, on aina eriasia päästä paikanpäälle valitsemaan sekä testailemaan sävyjä. Ecolifen löydätte Helsingin Unioninkatu 27, Kiseleffin talosta.

Pst. Instagramiin on tulossa ihan pian arvonta, jossa voit voittaa 50 € arvoisen lahjakortin Ecolifeen.

*tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan.

IHANA UUSI TUKKA & ALEKOODI STUDIO LUXOS MIIALLE!

Kävin eilen taas mun ihan luottokampaajalla Miialla Studio Luxosilla. Oltiin aikaisemmalla käynnillä puhuttu, että syksyllä voisi taas pitkästä aikaa kokeilla jotain ihan uutta tähän mun tukkaan. Kuukauden taisin malttaa, kun en pysynyt enää pöksyissäni ja sovittiin aika.

Olen ennenkin sanonut, että parasta Miialle mennessä on se, että tietää olevansa hyvissä käsissä ja että molemmat ovat samalla aaltopituudella. Tälläkin kertaa uskalsin antaa Miialle vapaat kädet tarkemman värisävyn sekä leikkauksen kanssa. 

Jotta saatiin tukasta tasaisen vaalea, joutui Miia vaalentamaan mun liian tummiksi imeytyneitä raitoja (ei Luxosissa tehtyjä). Käytettiin Miraculosilta tulleiden KC professionalin värejä ja niiden seassa Olaplexia, jota ilman en enää uskalla vaalentaa. Tälläkin kertaa sen ansiosta harja meni nätisti tukan läpi jopa märkänä! Nää kaikki on mulle oikeastaan jo useamman vuoden tuttuja tuotteita, joihin oon ollut supertyytyväinen. Color Maskit tuo todella hyvin pigmenttiä sen lisäksi, että ne korjaa ja rakennepaikkaa hiusta. 

En ole koskaan Miian käsittelystä lähtenyt niin, että en olisi ollut tyytyväinen, mutta tämä on nyt pitkästä aikaa taas sellainen mää en kestä miten hyvältä mun tukka näyttää- fiilis. Koska siis, tämä on i h a n a. Jännitin todella paljon lopputulosta, sopisiko se mulle ja mitä siitä loppupeleissä itselläni tykkäisin, mutta jännitys oli ihan turhaa. Pitkään sinnittelin tukan kasvatuksen kanssa, mutta en vaan kestänyt kuivia latvoja ja epäselvää mallia ja ainakin nyt lyhyt tukka tuntuu kotoisalta.

En tiedä mistä mulla on ollut käsitys, että vain kylmät vaaleat sävyt sopisivat minulle. Kylmän vaaleaa tukkaa oli kyllä ihana, mutta hankala ylläpitää ja se taittoi helposti liikaa harmaaseen tai liilaan. Syväpuhdistavalla sai purettua kerrostunutta taittoa, mutta se kuivatti tukkaa entisestään. Tässä uudessa tukassani en malta odottaa ylläpidon helpputta ja sitä, ettei se kuluta tukkaa samalla tavalla. 

Mutta kertokaa, mikä on teidän MP?  Mulla on antaa teille myös jälleen alekoodi maailman parhaalle kampaajalle Miialle Studio Luxosiin. Varaa aika elokuun loppuun mennessä (ajan voi toki varata myöhemmälle) ja mainitse "OLLIE" niin saat -15%. 

Tutustu myös Studio Luxosin Facebook - ja Instagram tileihin.

Hiukset toteutettu osittain yhteistyönä ja KC Professionalin tuotteet saatu Miraculosilta.

Miia, kiitos taas!!!

KESÄKAVERIT

Oltiin viime syksynä kuvailemassa tyttöjä ja päätettiin ottaa se ihan tavaksi, joka syksy käydään kuvaamassa tytöt samassa paikassa. Mutta onhan näitä ja näiden ystävyyden muodostumista katselun lisäksi ikuistettava kuviksi aiemminkin! En malta odottaa, että näiden kahden pikkuveljet syntyvät ja päästään kuvailemaan näitä nelikkoa ja tietysti tahtisauvaa heiluttelevaa Oliveria.

Saas nähdä, ollaanko ihan tosissaan synnyttämässä peräkkäisinä päivinä ja saadaanko yhdessä syödä aamupalat sairaalalla.

Päivä Lintsillä

Ossilla on muutama ekstra vapaapäivä nyt tällä viikolla, kun hän teki viikonloppuna kaksi 16 tunnin päivää putkeen. Päätettiin tänään vähän ekstemporee lähteä Linnanmäelle koko perheen voimin ja päätin samalla ryhdistäytyä tuon Vlogin parissa, viime videosta on ihan liian kauan! Käy kurkkaa millainen päivä meillä oli <3

Äitiyspakkaus vai raha?

Ensimmäisestä lapsesta tuli otettua äitiyspakkaus, se vähän niinkuin tuntui kuuluvan siihen ensimmäisen lapsen odottamiseen ja teki koko raskaudesta vähän todellisempaa. Vaikka vaatteet eivät silloinkaan liiemmin omaa silmää hivellyt, oli niitä ihana hipelöidä ja viikkailla yhä uudestaan ja uudestaan. Toisesta ja tästä kolmannesta otin kuitenkin avustuksen rahana.

Tietysti on todella hienoa, että meille on mahdollistettu tälläinen perheiden tukeminen ja varmasti usealle äitiyspakkaus on enemmän kuin tarpeen. On  myös ihan totta, että jos kaikki äitiyspakkauksen sisällöstä lähtisi ostamaan kaupasta uutena, olisi  summa huomattavasti suurempi kuin 140 euron äitiystuki. On kuitenkin fakta, että monella suurinosa pakkauksen sisällöstä jää kokonaan käyttämättä, meilläkin käyttöön tuli ainoastaan kylpymittari sekä kynsisakset. Uskon, että olisin saanut ne hankittua ihan muutamalla eurolla.

Uskon, että moni valitsee pakkauksen myös juuri sen takia, että on ajatus ettei 140 eurolla saisi mitään. Kuten sanoin, täysin samoja tuotteita uutena ei toki saa ja jos kokee että ne on sitä mitä itse kaipaa niin tällöin pakkaus onkin fiksumpi valinta. Jos kuitenkin tuntuu, että pakkauksessa on paljon sellaista mille ei itse koe tarvetta, ajattelin oikaista että kyllä sillä 140 eurollakin saa omiin tarpeisiin sopivamman sekä silmiä miellyttävämmän pakkauksen kasattua.

Äitiyspakkauksessa on todella vähän pieniä kokoja, joille kuitenkin se suurin tarve useamman kuukauden on ja itse olen haalinut koko tuella oikeastaan niitä. Kirppareilta löytää nykyään niin paljon kivoja juttuja ihan pikkurahallakin. Lastenvaatteet- ja tavarat menevät myös hyvin kaupaksi kirppareilla ja esimerkiksi pieniksi käyneet vaatteet myymällä saa helposti rahoitettua vaikka vaatetta isommassa koossa.

Itse tosiaan törsäsin ihan hyvällä omallatunnolla äitiystuen vauvan sisävaatteisiin, mutta Pinja jakoi instagramissaan huikean hyvän esimerkin siitä, mitä sillä äitiystuen rahalla voi saada. Pinjan itse haalima äitiyspakkaus sisältää täysin vastaavanlaisia, mutta omaa silmää miellyttävämpiä vaatteita kuin alkuperäinen pakkaus. Pakkauksen sisältöön meni rahaa 85 euroa, joten jäljelle jäi vielä 55 euroa käytettäväksi.

Voisin melkein väittää, että taatusti usean mielestä silmää hivelevämpi vaihtoehto kuin Kelan äitiyspakkaus! 

Oletteko te ottaneet Äitiyspakkauksen vai rahan? Millä perusteilla? Kaduitko jälkikäteen?

10 asiaa mitä en jää kaipaamaan raskaudesta

217 päivää olen ollut raskaana ja 63 päivää on jäljellä laskettuun. Elämäni aikana olen ollut raskaana yhteensä 852 päivää, eli pyöristettynä kaksi vuotta ja neljä kuukautta. No, eihän se ole eliniästä pitkä aika ja kyllä sitä aina jälkikäteen kaiholla muistelee, mutta voin silti sanoa että minulle henkilökohtaisesti raskaana oleminen on joka kerralla ollut niin henkisesti kuin fyysisestikin, noh.. r a s k a s t a. Pilke silmäkulmassa listasinkin teille top 10, mitä raskausajoilta en jää kaipaamaan. Haastan myös sut kertomaan oman top-listan blogissasi, instassa tai vaikka tuolla kommenttikentässä<3

1. Oireet. Närästys, selkävaivat, liitoskivut, pahoinvointi, hengitysvaikeudet, vatsavaivat, peräpukamat, hiiva, virtsankarkailu, nouseva paino, turvotus, väsymys, suonenvedot, arvet jnejnejne.

2. Et saa laittaa suuhusi kaikkea mitä tahdot. Ainoa asia, millä raskaudesta ehkä selviäisi olisi sellainen koko raskauden kestävä humala. Tai edes lasi viiniä, joka ilta.

3. Mielihalut. Kun yöllä tekee mieli pepperonipizzaa, ei todellakaan auta sanoa että sitä ei ole saatavilla. Pahinta mielihaluissa on kuitenkin se, kun tekee ihan kamalan paljon mieli JOTAIN, mutta et tiedä itsekään mitä.

4. Kun et tunnista itseäsi enää peilistä. Kasvot turpoaa niin että silmät hätinä löytyy naamasta, kengät ei mahdu jalkaan. Selluliittia, arpia ja allit roikkuu jossain siellä missä tissit ennen maidonnousua.

5. Ei ole mitään päällepantavaa. Mikään ei mahdu päälle ja kuljet miehesi vaatteissa. Kunnes nekään ei mahdu. Onneksi nyt on kesä ja voin hillua alusvaatteilla omalla takapihalla tai Suomen kesän tuntien hillua vaatteita sisällä, aina synnytykseen asti.

6. Liikkuminen, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua. Koitappa pysyä 2- ja 5 vuotiaiden perässä.

7. On ihan Ok olla arvosteltavana ja hiplailtavana. Kyllä sitä nyt raskaana olevalle voi sanoa, että ootpas sä valtava ja kauhistella että ethän tuosta enää kasva. Tuntematon voi tulla hivelemään vatsaa kysellen potkiiko. En tiedä vauvasta, mutta minä potkaisen ihan just jollet astu 20 askelta taaemmas, kiitoooooos.

8. Hormonit. Ziises. Hysteerisestä naurusta syvään depikseen, siitä sitten korkealla nousulla silmittömään raivoon ja onnenkyyneliin. Kaikki tämä puolessa minuutissa. Kun pienet asiat tuntuvat maaaailman suurimmilta ja ylitsepääsemättömiltä. Kun et oikeasti kestä itsekään itseäsi.

9. Loppumattomalta tuntuva odottaminen. Sitähän se raskaus loppupeleissä on, malttamatonta odottamista että pääsisi jo nuuhkimaan vauvan tuoksua.

10. Varhaisdementia. On ihan mahdollista unohtaa esimerkiksi neljä peräkkäistä neuvola-aikaa, vaikka niistä tulisi tekstiviestimuistutus.

Millaisia raskausoireita sulle on tullut? Oliko listassa tuttuja juttuja? 

Shoppailemaan Vekaralle!

Ei  ole mikään salaisuus, että "harrastan" lastenvaatteita. Vastoin kuitenkin usean harhaluuloa, meillä ei lapsilla kaapit todellakaan pursuile vaatteista. Vivianilla on kyllä useampi ulkotakki sekä muutamat "ylimääräiset" kenkäparit, mutta sisävaatteiden suhteen suosin less is more- ajattelutapaa. Ahdistun, jos vaatetta on mielestäni liikaa, enkä osaa enää ajatella lasten päivänasua jos en silmämääräisesti näe koko vaatekaapin valikoimaa.

Olen saanut osakseni myös silmienpyörittelyä, miten meillä on varaa tuhlata rahaa merkkivaatteisiin ja mitä järkeä ylipäätänsä on käyttää rahaa niinkin turhaan asiaan. Sanon vain sen, että rahankäyttö on suhteellista ja siinä missä minulla/meillä se menee vaikka niihin lastenvaatteisiin, voi jollain muulla se mennä vaikka tupakkaan. Tai siis, ihanko totta jokaisen rahankäyttö on ainoastaan fiksua ja mihinkään ylimääräiseen hömpötykseen ei rahaa mene? 

Meillä hyvin harvoin tulee ostattua lastenvaatteita uutena, vaan suosin Facebook- kirppareita sekä lasten livekirppuja. Pieniksi jääneet tai muuten vaan jo kyllästyttävät vaatteet myyn usein Facebook-kirppareilla, mutta on ihan tuskastuttavaa nykyään myydä netissä mitään. Mittaat, syynäät useassa eri valossa, kuvaat myös nurjaltapuolelta sekä saumat. Montako kertaa pesty? Millä pesuaineella? Hajusteeton? Onko käytetty huuhteluainetta? Rummutettu? Kun olet saanut postitettua mielestäsi hyväkuntoisen, mutta toki käytetyn kun kirppistelystä on kyse, saat muutaman päivän päästä viestiä kuinka tuote ei vastaa kuvausta, halutaan hyvitystä ja/tai vaaditaan kaupanpurkua. Ei todellakaan muutaman kympinkään arvoista hommaa kuvata, kuvailla, pakata, postittaa ja odotella sydänsyrjällään mitä tulemanpitää.

Vein viime syksynä ensimmäistä kertaa Vekara-kirpparille Helsingin intiankadulle ja viikkomyyntini siellä oli ihan huikea. Vaikka livekirpalla tuleekin hinnoiteltua vähän matalemmaksi mitä nettikirppareilla ja bensaan täältä Lohjalta menee muutama kymppi, niin koin todellakin kannattevammaksi kuin netissä myymisen. Livekirpparilla on myös se etu, että ostaja tietää mitä ostaa eikä jälkimarinaan ole mahdollisuutta.

Kiikutin jälleen pari Ikea- kassillista lastenvaatteita ja kenkiä, sekä muutamat naisten takit ja kengät Vekaralle. Sen lisäksi että olen tehnyt muutamassa päivässä jo parinsadan euron saldoa, olen tehnyt muutamat superihanat löydöt, kuten Lundbyn hyväkuntoisen nukkekodin 15 eurolla. Meillä on vaatetta pöydässä 34 ja esimerkiksi Oliverin Molon avaruustoppahaalari löytyy sieltä toppavaaterekistä. 

Kirpparilla on todella mukava käydä myös lasten kanssa, kun sisällä mahtuu yllättävän hyvin kulkemaan rattailla, mutta niitä varten on pihassa myös vaunuparkki. Sisällä on lapsille mukavan kokoinen leikkipaikka, josta löytyy paljon erilaisia leluja sekä kirjoja ja vessa on tilava vaipanvaihtopisteineen. Pitkän kirpparirundin jälkeen voi istua pöytään nauttimaan vaikka pullakahvit ja mikrossa saa lämmitettyä kätsysti vauvan maidot ja piltit. Itse olen nyt molempien lasten kanssa käynyt niin viemässä tavaraa pöytään kuin shoppailemassa vaivatta.

Ps. Vekara on koko kesän auki ja nyt heinäkuun on käynnissä myös Äitien aarteet- kuukausi ja pöytään saa viedä myös naistenvaatteita ja kodin pientavaraa. Koko heinäkuun on myös voimassa pöytätarjous 9vrk 6vrk hinnalla.

PSPS!! Tyhjentäkää se mun pöytä! 34!

*kirppupöytä saatu näkyvyyttä vastaan

Yökylässä

Me ollaan onnekkaita kun meillä on tukiverkosto lähettyvillä. Yökylässä lapset ovat olleet ainoastaan isovanhemmilla, mutta tiedän että tarvittaessa meillä on mahdollista saada myös muualta apua. 

Tiedän, että näin ei kuitenkaan kaikilla ole. Kaikilla ei ole isovanhempia kuvioissa tai isovanhempia ei kiinnosta, tai he ovat siinä iässä, etteivät enää jaksa. Mikä on ihan ymmärrettävää sekin! On isovanhempien etuoikeus olla lastenlasten elämässä ja arjessa, mutta ei missään nimessä velvollisuus hoitovastuusta. Isovanhemman tehtävä on kerätä rusinat pullasta, rakastaa ja hemmotella (rajojen puitteissa) ja kaikki muu on vain ekstraa. Tukiverkosto on kuitenkin mahdollista rakentaa muualtakin, kuin ihan siitä lähipiiristä. Täytyy vaan katsoa vähän outofthebox.

Meidän tulevan vauvan kummiin tutustuin netissä. Tiedettiin toisemme yhden Facebook- ryhmän kautta ja kommentoitiin samoja keskusteluja, mutta ei oltu vaihdettu yksityisviestejä keskenämme. 

Vivian oli puolivuotias ja Oliver hyvin hankalassa iässä, kun avauduin ryhmään kaipaavani omaa tilaa, kun Suvi pyysi minua ja Viviania lentämään heidän luokseen Ouluun. Tartuin tarjoukseen ja vietin viikonlopun Oulussa, jonka jälkeen ollaankin oltu aktiivisesti tekemisissä. 

Muutama kuukausi sitten Suvi perheineen puhui muutosta pääkaupunkiseudulle parempien työpuitteden takia, mutta tukiverkoston jättäminen Ouluun mietitytti. Lupasin, että meistä saa ainakin seuraa ja apua. Kun me sitten lasten kanssa ensimmäisen kerran tänne tultiin, oli pojat liimattuna toisiinsa. Muutamien treffien jälkeen sovittiin ensimmäinen hoitokokeilu ja täällä me ollaan nyt oltu lasten kanssa eilispäivästä asti, jotta Suvi ja Tommi pääsi viettämään parisuhdeaikaa. Lapset on leikkinyt kivasti keskenään, olen saanut touhuta omia ja vähillä riidoillakin ollaan selvitty. On mukavaa, kun lapset selvästi nauttii ja voi itse auttaa perhettä tälläisillä pienillä jutuilla. 

Mistä teidän tukiverkosto koostuu; ystävistä, perheestä? Kuuluuko hoitaminen teidän mielestä isovanhempien vastuulle?