Kaikki näytti siltä miltä pitää ja vauva vastasi 20+5 (lasketun ajan mukaan olisi 20+2), mutta päivää ei lähdetty muuttamaan. Tässä vaiheessa vauvan kasvu on jo hyvin yksilöllistä ja hän voi olla myös vain hyvin kasvanut. 

Kyllä iso kivi vierähti sydämeltä kuullessa, että kaikki on hyvin ja toivottavasti on loppuun asti. Kätilön kysyessä kumpaa veikattaisiin, kerroin että vahvoista "tyttöoireista" huolimatta on vahva tunne pojasta. Kätilön zoomatessa haaroihin en voinut enää pidätellä ja aloin nyyhkyttämään. Siellä se pippeli törötti! On tämä äidinvaisto vaan niin käsittämätöntä, kolmas kerta kun fiilikset sukupuolesta pitävät paikkansa!

Meidän Vivian saa siis jatkossakin pysyä perheen prinsessana <3

TYTTÖ VAI POIKA?

20+0, puoliväli. Ihan hullua miten tämä kolmas raskaus vain roikkuu mukana ja aika menee ihan älytöntä vauhtia. Kahden yön päästä on jo rakenneultra!

Kuten aikaisemmassa postauksessa jo mainitsinkin, olen tällä kierroksella ollut ihan kujalla että kumpi sieltä mahtaa meille tällä kertaa tulla. En ole osannut ostaa vauvalle mitään, kun aiemmin mulla on ollut täysin vahva intuitio kumpaa sukupuolta tuleva vauva on ja molemmilla kerroilla fiilis (sekä raskausoireet) ovat pitäneet paikkansa. 

Tämä raskaus on ollut hyvin samankaltainen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuin Viviania odottaessa, joka oli kaikkien testienkin mukaan selkeästi tyttö. Pahoinvointi on ollut kyllä paljon kamalempaa ja pitkäkestoisempaa kuin edellisellä kerralla. Oireiden perusteella voisin veikata tyttöä ja kaikki muutkin meille veikkaa tyttöä, mutta en tiedä mihin oma vahva poikafiilis perustuu. Toivonko alitajuntaisesti poikaa? 

Niin tai näin, tulee lapsemme todennäköisesti jäämään nimettömäksi. Ossi on meinaan luonnonlahjakkuus vääntämään jokaisesta nimestä ihme väännöksiä. tätä luokkaa: Edith "Miksei Delete". Se on oikeasti mahdoton, luulen että päätän nimen enkä kutsu sitä ristiäisiin.

Vauva.fi testin mukaan odottaisin poikaa mutta kiinalaisen kalenterin mukaan tyttöä. Toisaalta odottaessani Oliveria kiinalainen kalenteri ennusti tyttöä myös, kuin myös Vivianin kohdalla. Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luvut ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on poika.

Jos kannat vatsaasi matalalla, vatsassasi on poika. Tyttövatsa on korkealla. 

Jos vatsasi ei näy takaapäin, on vatsassasi poika. Jos vatsa leviää sivuille niin tyttö.

Jos ovulaatioaikana niin poika. Jos olitte yhdynnässä pari päivää ennen ovulaatiota, on vauva tyttö. 

Jos kärsit pahoinvoinnista, vatsassasi on tyttö. Pojasta ei ole pahoinvointia.

Jos mielesi tekee suolaista, kertoo se pojasta. Tytön odottajat ovat persoja makealle.

Jos syöt paljon hedelmiä, on vauva tyttö. Pojan odottajille maittaa juusto ja liha.

Tytön odottajat eivät huomaa eroa. Jos jalkasi ovat kylmemmät kuin normaalisti, odotat poikaa. 

Nopea kasvu viittaa tyttöön. Jos rintasi eivät ole kasvaneet huomattavasti, on vatsassa poika. 

Jos vauhti kasvaa saatte pojan. Jos säärikarvojen kasvu on hitaampaa kuin aikaisemmin, odotat tyttöä. 

Jos syke on alle 140 on vauva poika, jos yli niin tyttö. (olen kotona saanut nyt kolme kertaa alle ja kolme kertaa yli)

Kiukkuisuus kertoo tytöstä. Jos olet rauhallinen ja hyväntuulinen, enteilee se poikaa.

Jos käsien iho on aiempaa kuivempi, saatte pojan. Jos taas normaalia pehmeämpi, tytön.

Jos linea negreaa ei ole tai se ylettyy vain navan alapuolelle, odotatte tyttöä. Navan yli mennessä odotatte poikaa.

Jos näin ei ole, on tulossa poika. Arat ja verestävät ikenet viestivät tytöstä. 

Tyttöä odottaessa äiti kärsii närästyksestä, pojasta ei näin ole.

Tyttö vie äidin kauneuden ja poika korostaa sitä

10/9 ja jos ottaa kiinalaisen kalenterin sekä maya-intiaanien ennustukset huomioon niin tilanne olisi 11/10. Vauva.fi-testissä oli paljon samoja kysymyksiä kuin yllä listaamani. Tästä voit käydä kurkkaamassa samaisen testin, jonka aikoinaan täytin odottaessani Viviania.

Olin kyllä aidosti yllättynyt "testituloksista". Jotenkin arvelin, että tyttöoireet veisivät näissä ihan kuus-nolla. Eihän nämä mitään todellisuutta tietenkään kerro, mutta on näitä aina kiva tehdä ja pohtia. Aiemmissa raskauksissa on myös nämä legendaksi kutsutut oireetkin pitänyt aina paikkansa. Mutta jaa'a saas nähdä mitä tiistaina selviää vai pitääkö tyyppi kintut visusti ristissä. 

Mitä te sanotte? Onko meidän kolmas tyttö vai poika? 

Raskauskuulumiset

Vaikka luulisi tämän raskaanaolon olevan jo tuttuahuttua, niin kyllä se vain joka kerralla on yhtä jännittävää, pelottavaa ja kutkuttavaa. Tälläkin kierroksella on ladattuna jokaikinen raskausaiheinen sovellus puhelimelle, joita vähintään aina raskausviikkojen vaihtuessa täytyy olla lukemassa. Ei sitä todellakaan muista mitä milläkin viikolla siellä vatsassa tapahtuu.

Pari viikkoa sitten tunnistin ensimmäistä kertaa selkeästi potkut. Sitä ennen olin ajatellut, että mahassa saattaa liikkua vain ilmaa tms, mutta tällöin tunne oli päivänselvä. Ja kyllä ne pienet heiveröiset potkut tuntui taas niin liikuttavilta ja friikeiltä samaan aikaan. Ajatus siitä, että sisällä kasvaa ihan oikea ihminen joka kasvaa, liikkuu ja pissaa sun sisällä on ajatuksena niin absurdi. Niin ihmeellistä! Samalla niin ihanaa tuntea ja kokea kaikki tämä vielä yhden kerran. Koska nyt *sormet ristissä* tämä ihan tosissaan on viimeinen kerta raskaana.

Pahaolo on vihdoin ja viimein alkanut helpottamaan, kunhan en vaan syö mitään makeaa. Selkäkivut ovat alkaneet hyvin samanlaisina kuin aikaisemmissakin raskauksissa, eli pääsääntöisesti painottuu oikeanpuoleiseen alaselkään, joka heijastuu oikeaan jalkaan. Viime raskaudessa todettiin iskias heijastetta sekä oikean jalan lihasheikkous ja näiden takia en voinut varata oikealle jalalle painoa ollenkaan. Mitä enemmän maha kasvoi sitä suuremmaksi ja laajemmiksi kivut yltyi. Toivon, että tällä kertaa pysyisin työkykyisenä pidempään kun olisi tuo terassin rakentaminen haaveena. Ensivuoden häistä kun jo luovuttiin...

Pelko on kuitenkin ollut erilainen edellisiin raskauksiin verratessa. Oliverin kanssa en oikein osannut vielä pelätä mitään, Vivianin kanssa pelkäsin keskenmenoa ja sitä, voiko kaikki mennä vielä hyvin. Vaikka selkä sekä oikea jalka on ollut molempien raskauksien aikana pelkkä riesa, on raskaudet muuten sujunut hyvin, kuten synnytyksetkin. Minulla on myös kaksi tervettä lasta. Nyt kolmannen kohdalla huomaan pelkääväni ihan kohtuuttoman paljon,"kolmas kerta toden sanoo" ja että jotain hirveää tapahtuisi. Olenkin koittanut pitää itseni superkiireisenä, eikä näille ajatuksille ole ollut viimeaikoina ihan hirveästi tilaa ja toivon, että viimeistään rakenneultran jälkeen sekä kun voimakkaita säännöllisiä potkuja alkaa tuntumaan, nämä ajatuksetkin jäisivät kokonaan. 

Hankintoja ei olla tehty vielä ollenkaan vauvalle, mikä on musta ihan kreisiä! Luulen sen johtuvan siitä, että tällä kertaa mulla ei ole vahvaa fiilistä vauvan sukupuolesta. Oliverin ja Vivianin kohdalla olen molemmista ollut ihan varma jo plussatessa ja kummallakin kerralla osunut oikeaan, mutta kerron näistä fiiliksistä myöhemmin lisää. Neuvolakäyntejä on ollut tähän mennessä vasta kaksi ja koska aiemmat raskaudet ovat sujuneet mutkattomasti, tulee niitä jatkossakin olemaan melko vähän. Painoa taisi olla noussut n.5 kiloa ja paineet ovat matalat, niin kuin mulla yleensäottaenkin.

Noin muuten minusta tuntuu, että tämä kolmas raskaus menee jo suht rutiinilla ja sitä välillä itsekin unohtaa olevansa raskaana. Tuntuu, ettei myöskään ketään enää jaksa raskaus kiinnostaa, hah. Itsehän en jaksa odottaa synnytystä ja että pääsen taas nuuhkimaan vauvantuoksua. Tällä viikolla tulee jo puoliväli täyteen, ihan hullua miten äkkiä aika menee!

Kovasti haluaisin enemmän päivitellä raskauskuulumisia ja muuta, mutta kolme työtä, kaksi lasta, yksi koira ja miehen vuorotyöt verottaa nyt sen verran, että jostain päästä on höllättävä. Toivotaan, että kuitenkin pian helpottaa ja pääsisin pitkästä aikaa kuvailemaan videotakin!

FOR MINIS AND MOMMIES- LASTENVAATEMALLISTO sis. lapsimessuliput arvonnan

Ensinnäkin, anteeksi ihan järkyttävästä otsikkomonsterista.

Instagramissa monet ovatkin varmaan jo nähneet vilahdukselta kuvia päivästä, kun olimme For minis and mommies:n tulevan ENSIMMÄISEN lastenvaatemalliston kuvauksissa. Päivi oli järjestänyt aivan ihanan päivän huikeiden yhteistyökumppaneiden kanssa, enkä kestä miten hienosti lapset jaksoivat olla. Meistä pidettiin niin hyvää huolta, kun Raikastamo tarjosi poppoolle mehut sekä limpparit ja Hanna Gullichsen oli kumppaninsa Joonas Laurilan kanssa loihtinut pöydän koreaksi ja Joonas kokkaili meille suoraan pannulta omeletteja. 

Moni varmaan teistä tietääkin, että olen syksystä asti käynyt auttelemassa Päiviä ja meillä on tossuja löytynyt Päivin alkutaipaleilta asti, ajoilta kun hän harrasteli tossuja iltapuhteiksi päivätöidensä ohella. 

Päivin tossut tavoitti nopeasti hurjan suosion (eikä suotta) ja jo alle vuodessa hän jätti päivätyöt päiväkodissa ja iltapuhteet lastenhuoneessa vaihtui kokopäivätyöksi liiketilassa. Edelleen Päivi tekee ison osan tuotteista alusta loppuun itse, mutta joidenkin tuotteiden valmistukseen hän saa apua alihankintana parilta muulta pienyrittäjältä. Jokaisen tuotteen hän kuitenkin viimeistelee itse.  Koen olevani etuoikeutettu päästessäni seuraamaan vierestä For minis and mommies:n jatkuvaa kasvua ja sitä, miten lahjakas Päivi onkaan. Vielä kun hänellä olisi aikaa toteuttaa kaikki upeat ideansa ihan käytännössä! Ihanaa, että vihdoin myös tähän hänen pitkäaikaiseen haaveeseensa on vihdoin saatu rutistettua aikaa ja ensiviikon lapsimessuilla nähdään hänen  ja lastenvaatesuunnittelija Iina Torpakon kanssa yhteistyössä toteutetut vaatteet.

  

KUVA: ANNIKA LIINANKI

  

KUVA: ANNIKA LIINANKI

  

KUVA: ANNIKA LIINANKI

Kolmesta asiasta Päivi ei jousta, tuotteen laadusta, eettisyydestä sekä asiakaspalvelusta. Tulevan malliston kangas on Ökö-tex sertifikoitua Suomessa kudottua 100% puuvillaa. Vaatteet tulevat siis olemaan 100% Suomessa valmistettua!

Paitoja tulee olemaan mustina, harmaina, valkoisina sekä mustavalkoraidallisina, joihin on mahdollista valita vaaleanpunainen tai minttu kaulus. Monelle on varmasti tuttuja For minis and mommies:n rusetit hakaneulalla, mutta näistä paidoista on tulossa nappikiinnitteinen versio, joka sopiikin perheen pienemille paremmin. Ruseteista tulee värivaihtoehtoina ainakin minttu sekä musta. Irroitettavuuden ansiosta  voit ostaa vaikka molemmat värit rusetteja tai kauluksia ja vaihdella fiiliksen mukaan sekä ottaa pois pestessä vaatetta. Paitoja löytyy kaulus- sekä rusettiversiona 74/80-110/116. 

Salopette shortsit sekä hame tulee mustana sekä harmaana. Molemmissa menee takaa henkselit ristiin ja edessä on nappikiinnitys. Housunlahkeiden resorien ansiosta housuja on mahdollisuus käyttää pitkänä- tai polvihousumallina. Housut ovat malliltaan vähän baggyt ja "haaremit". Siis ihan parhaat rennot kesäpökät, ja niin coolit!! Näistä tulee löytymään myös koot 74/80-110/116.

Raitaisesta shortsihaalarista tulee olemaan saatavilla koot 62/68-98/104 ja niistä kaikista löytyy nepparikiinnitys haaroista sekä olalta, joka helpottaa pienenkin ihmisen puettavuutta. Ja katsokaa nyt miten kauniilta se näyttää isommankin tytön yllä!

KUVA: ANNIKA LIINANKI

KUVA: ANNIKA LIINANKI

Siinä sellainen infoisku teille olkaa hyvät, ei se ole mikään salaisuus että olen ihan FMAM- fani :D Mää olen vaan niin ylpeä tuosta Päivistä, että saattaa mennä vähän roska silmään. Mitä te olette mieltä, löytyikö jo joku selkeä lemppari?

Me haluttaisiin vielä Päivin kanssa arpoa yhdelle teistä kahdet liput lapsimessuille, joten jos haluaisit tulla ja olet vielä lippuja kaverin kanssa vailla niin kommentoi alle, mikä vaate herätti eniten ihastusta. Muista jättää sähköposti tai erottuva nimimerkki! Arvonta päättyy pääsiäismaanantaina klo 23.59 ja lähetän tiistaina voittajalle liput sähköpostiin.

Itse olen messuilla Päivin osastolla 6f28 apurina ja lauantaina shoppailurundilla. Toivottavasti nähdään! <3

ps. instagramissa on myös arvonta vielä huomiseen, jossa yksi voi voittaa liput messuille! @sallaoona

PERUTAAN HÄÄT

Raskauden julkaistamisen jälkeen monet ovat tulleet kysymään, että kuinkas meidän hääsuunnitelmien käy, vieläkö niitä ensi vuoden kesänä tanssitaan. Hääsuunnitelmat ovat nyt toistaiseksi jäissä, mutta se on varmaa, ettei niitä 2018 vuonna juhlita.

Suunnitelmana oli kuitenkin, että tiukka säästäminen alkaisi nyt sekä tehdä töitä ensi vuoden kesään asti. Jo siinä tulee iso kuilu budjettiin, kun yli vuoden sijaan ehdin tehdä töitä yli puolet vähemmän, ennen äitiyslomalle jäämistä.

Vauvan tulo ei aiheuta vain tulojen pienentymistä, vaan myös menojen suurentumista. Ajankohtaiseksi tuli uuden auton osto, johon mahtuisi ja saisi takapenkille kolme istuinta. Olin myös ehtinyt myydä kaikki Vivianin vauvatarvikkeet, joten niidenkin kanssa on tehtävä uutta ostoslistaa.

Vauva olisi häiden aikana alle vuoden, joten oli myös mietittävä haluanko oikeasti tärkeänä päivänä murehtia imetyksestä sekä vauvan tarpeiden täyttämisestä? Voisinko myöskään jättää vauvaa lähes kahdeksi päiväksi hoitoon hyvällä omalla tunnolla niin, että se ei vaikuttaisi omaan mielialaani? Tarkoitus oli kuitenkin juhlia häitä lauantaina pitkälle aamuyöhön asti ja vasta sunnuntaina mennä Ossin kanssa latailemaan akkuja ja hääyötä viettämään. 

Tiedän, että häitä voisi juhlia pienellä budjetilla mutta en tahdo. En tahdo tinkiä mistään tai tehdä kompromisseja koska tosiasia on, ettei minulla ole kiire naimisiin. Ollakseni rehellinen on myönnettävä, että haluan naimisiin juurikin niiden häiden takia. Sekä juridisista syistä. Me jaetaan jo yhteinen talous, lainat ja lapset eikä sormukset olisi tuonut meille muuta muutosta kuin yhteisen sukunimen sekä turvaa. Naimisiinmeno ei tee minusta onnellisempaa, rakastuneempaa tai "virallisempaa/oikeampaa" paria kuin mitä me nyt olemme. Aion astella alttarille elämässäni tasan kerran ja tahdon, että kun sanon tahdon ei siitä päivästä mitään puutu.

Että josko sitä sitten 2019 kesällä? ;)

kuvat Annina Segerman