Raskauskuulumiset

Vaikka luulisi tämän raskaanaolon olevan jo tuttuahuttua, niin kyllä se vain joka kerralla on yhtä jännittävää, pelottavaa ja kutkuttavaa. Tälläkin kierroksella on ladattuna jokaikinen raskausaiheinen sovellus puhelimelle, joita vähintään aina raskausviikkojen vaihtuessa täytyy olla lukemassa. Ei sitä todellakaan muista mitä milläkin viikolla siellä vatsassa tapahtuu.

Pari viikkoa sitten tunnistin ensimmäistä kertaa selkeästi potkut. Sitä ennen olin ajatellut, että mahassa saattaa liikkua vain ilmaa tms, mutta tällöin tunne oli päivänselvä. Ja kyllä ne pienet heiveröiset potkut tuntui taas niin liikuttavilta ja friikeiltä samaan aikaan. Ajatus siitä, että sisällä kasvaa ihan oikea ihminen joka kasvaa, liikkuu ja pissaa sun sisällä on ajatuksena niin absurdi. Niin ihmeellistä! Samalla niin ihanaa tuntea ja kokea kaikki tämä vielä yhden kerran. Koska nyt *sormet ristissä* tämä ihan tosissaan on viimeinen kerta raskaana.

Pahaolo on vihdoin ja viimein alkanut helpottamaan, kunhan en vaan syö mitään makeaa. Selkäkivut ovat alkaneet hyvin samanlaisina kuin aikaisemmissakin raskauksissa, eli pääsääntöisesti painottuu oikeanpuoleiseen alaselkään, joka heijastuu oikeaan jalkaan. Viime raskaudessa todettiin iskias heijastetta sekä oikean jalan lihasheikkous ja näiden takia en voinut varata oikealle jalalle painoa ollenkaan. Mitä enemmän maha kasvoi sitä suuremmaksi ja laajemmiksi kivut yltyi. Toivon, että tällä kertaa pysyisin työkykyisenä pidempään kun olisi tuo terassin rakentaminen haaveena. Ensivuoden häistä kun jo luovuttiin...

Pelko on kuitenkin ollut erilainen edellisiin raskauksiin verratessa. Oliverin kanssa en oikein osannut vielä pelätä mitään, Vivianin kanssa pelkäsin keskenmenoa ja sitä, voiko kaikki mennä vielä hyvin. Vaikka selkä sekä oikea jalka on ollut molempien raskauksien aikana pelkkä riesa, on raskaudet muuten sujunut hyvin, kuten synnytyksetkin. Minulla on myös kaksi tervettä lasta. Nyt kolmannen kohdalla huomaan pelkääväni ihan kohtuuttoman paljon,"kolmas kerta toden sanoo" ja että jotain hirveää tapahtuisi. Olenkin koittanut pitää itseni superkiireisenä, eikä näille ajatuksille ole ollut viimeaikoina ihan hirveästi tilaa ja toivon, että viimeistään rakenneultran jälkeen sekä kun voimakkaita säännöllisiä potkuja alkaa tuntumaan, nämä ajatuksetkin jäisivät kokonaan. 

Hankintoja ei olla tehty vielä ollenkaan vauvalle, mikä on musta ihan kreisiä! Luulen sen johtuvan siitä, että tällä kertaa mulla ei ole vahvaa fiilistä vauvan sukupuolesta. Oliverin ja Vivianin kohdalla olen molemmista ollut ihan varma jo plussatessa ja kummallakin kerralla osunut oikeaan, mutta kerron näistä fiiliksistä myöhemmin lisää. Neuvolakäyntejä on ollut tähän mennessä vasta kaksi ja koska aiemmat raskaudet ovat sujuneet mutkattomasti, tulee niitä jatkossakin olemaan melko vähän. Painoa taisi olla noussut n.5 kiloa ja paineet ovat matalat, niin kuin mulla yleensäottaenkin.

Noin muuten minusta tuntuu, että tämä kolmas raskaus menee jo suht rutiinilla ja sitä välillä itsekin unohtaa olevansa raskaana. Tuntuu, ettei myöskään ketään enää jaksa raskaus kiinnostaa, hah. Itsehän en jaksa odottaa synnytystä ja että pääsen taas nuuhkimaan vauvantuoksua. Tällä viikolla tulee jo puoliväli täyteen, ihan hullua miten äkkiä aika menee!

Kovasti haluaisin enemmän päivitellä raskauskuulumisia ja muuta, mutta kolme työtä, kaksi lasta, yksi koira ja miehen vuorotyöt verottaa nyt sen verran, että jostain päästä on höllättävä. Toivotaan, että kuitenkin pian helpottaa ja pääsisin pitkästä aikaa kuvailemaan videotakin!