Kysyin teiltä Instagramissa hetki sitten, että onko teillä mitään mitä haluaisit tietää meidän Dorasta tai boksereista ylipäätänsä ja nyt ajattelin teille kertoa millaista on ollut elämä vauvan ja koiravauvan kanssa, miten pysyy hermot kurissa kun koira ei ikinä kasva aikuiseksi, listat on syöty, seinässä reikä, tai miten lapset eivät saa vammoja ruoskivasta hännästä.
 |
| kuva Annina Segerman Photography |
Dora tuli meille kun Vivian oli noin puolivuotias. Selviteltiin tovi mistä haluamme meidän bokseripennun hankkian ja syy miksi päädyttiin Bossicosiin oli loppupeleissä ihan läpihuutojuttu heidän toimintaperiaatteidensa takia. Pennut pääsivät valvotusti leikkimään pentualueen lisäksi myös muualla talossa, sekä pihalla. Pennut tutustutettiin autoiluun, muihin eläimiin sekä eri-ikäisiin ihmisiin ja saatiin Bossicosin Facebook-ryhmässä seurata, miten pennut kävivät nokat vastakkain tapaamassa mm.hevosia! Pennut madotettiin, sirutettiin ja ne kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa. Doran mukana saatiin ruoan ja kasvatusoppaan lisäksi lupaus kasvattajien täydestä tuesta ja toive osallistua elämään niin iloissa kuin suruissa. Käydessämme katsomassa Doraa ensimmäistä kertaa päätös sinetöityi, meille varsinkin tuo lupaus avusta jatkon suhteen oli todella tärkeä näin ensimmäistä kertaa (aikuisiällä) koiran omistavana.
Sen enempiä taustoihin tarttumatta lähdetään teidän kysymyksiin:
Miksi Bokseri?
Haluttiin isohko ja/tai vankkarakenteinen, tasapainoinen sekä lujahermoinen koira, joka ei jää lasten (tai aikuisten) jalkoihin ja kestää lapsiperheen ajoittain hyvinkin hektistä arkea. Sellainen, jonka turkki ei vaadi hirveästi hoitamista ja koska tämä oli ensimmäinen koira joka tulisi minun(meidän) kouluttaa, niin isossa arvossa oli myös helposti koulutettavuus. Kyllä mun on myönnettävä rotupäätökseen vaikuttaneen myös Boksereiden mummomainen ulkonäkö sekä ilmeikkyys, kuin myös se tosiasia, etten kestä haukkuvia koiria ja bokserit ei liiemmin hauku.
"Bokseri on aina ollut kuuluisa isäntäänsä ja koko perhettään kohtaan osoittamastaan kiintymyksestä ja uskollisuudesta sekä valppaudestaan, pelottomuudestaan ja rohkeudestaan puolustajana. Bokseri on helposti koulutettavissa, koska se on valmis alistumaan. Vaatimattomuutensa ja siisteytensä takia se on yhtä miellyttävä perheessä kuin suojelu-, seura- ja palveluskoirana"
Dora on ilmetty Hessu Hopo sähläyksineen ja hölmöilyjensä kanssa, mutta muuten todella fiksu. Dora oppi sisäsiistiksi vain muutamassa kuukaudessa ja on oppinut kaikki käskyt sekä temput äärimmäisellä nopeudella. Moni vieras saattaa sekoittaa Doran innokkuuden tottelemattomuuteen, mutta bokserille on ominaista olla aivan innosta soikeana, eivätkä ne ikinä "kasva aikuisiksi". Häntä ja koko peräpää vispaa, tahdotaan syliin sekä suukottaa litimäräksi ja silloin korvat saattavat unohtua aivan muualle. Meillähän Dora käy pienessä"takametsässä" joka ns. meidän pihaa tarpeilla eikä lähde pihasta, vaikka toisella puolella kulkisi koira, vaikka meidän pihaa ei ole aidattu. Dora tottelee käskyjä äärimmäisen hyvin, mutta hänen kanssa täytyy tuttujen muistaa olla kuin ei huomaisikaan sitä, kunnes Dora rauhoittuu.
Miten Bokserit suhtautuu vieraisiin tai vieraisiin lapsiin vrt omiin lapsiin?
En ole varma onko meillä ollut isossa roolissa se, että jo ennen luovutusikää Dora oli tavannut muita eläimiä sekä ihmisiä vai se, että meillä usein vierailee ihmisiä- mutta Dora ei kyllä ole kovin varauksellinen (mikä kuitenkin luonteelle tyypillistä) vieraisiin ihmisiin. Aina uudetkin tyypit ovella saavat samanlaisen yli-innokkaan vastaanoton! Kuitenkin Doran kuullessa ääniä pihalta, saattaa hän karvat pystyssä pitää pientä matalaa mörinää.
Siinä, missä Dora aina liiallisella innokkuudella tervehtii vieraita aikuisia ihmisiä, on hän aina osannut suhtautua lapsiin rauhallisemmin! Hän menee kyllä aivan lähelle, joten vaatii ettei lapsi pelkää koiria, mutta Dora ei tuupi tai töni ja hidastaa kyllä vauhtia lähelle tullessaan- toisin kuin aikuisten kohdalla. Silloin reaktio on päinvastainen :D
Miten sujuu bokserin heiluva piiskahäntä ja samalla korkeudella liikkuvien lasten yhteensovittaminen?
Yllättävän vähän on tapahtunut vahinkoa hännän kanssa, vaikka sitä itsekin jännitin. Lapset toki ovat tottuneet itsekin varomaan, työntämään pois edestä/tieltä ja väistelemään, mutta toki osumiakin on tullut. Ei mitään suurempaa kuitenkaan! "Isoimmat" vahingot ovat juurikin tulleet niissä tilanteissa, kun Dora lähtee innostuneena tervehtimään vieraita ovelle. Ei kuitenkaan mitään sellaista mistä ei olisi puhalluksilla selvitty.
Kuinka usein lenkkeilette? Miten teillä on sujunut kolmen pienen ja koiran kanssa, erityisesti koiran tuoman lisätyön näkökulmasta?
Doran ollessa päälle vuoden ikäinen olin aika puhki rankasta pentuvaiheesta. Se oli ollut rankkaa lähinnä siksi, että Dora tuhosi kaiken aina meidän poissaollessa tai teki protestipissoja (tai kakkoja). Hän ei ollut tottunut pitkiin aikoihin yksinoloon, koska olin ollut vuodenpäivät Vivianin kanssa äitiyslomalla kotona hänen seurana. Koin myös paljon huonoa omaatuntoa siitä, ettei Dora lenkkeile ja ole niin aktiivinen kuin bokserin kanssa pitäisi olla, vaan meillä Dora käy päivisin useasti itse pihalla tarpeilla eikä pitkiä lenkkejä tule tehtyä päivittäin. Harkitsimme silloin vakavasti Dorasta luopumista. Juttelin kasvattajien kanssa ja pohdin, kärsiikö Dora meidän kanssa kun ei saa riittävän usein liikuntaa, mutta he saivat mut vakuuttuneeksi siitä, että Dora elää varmasti onnellista elämää kun saa olla osallisena meidän perheen arjessa. Ja siinä hän totta tosiaan haluaa kaikessa osallistua, koski se saunassa tai vessassa käyntiä, tiskaamista tai lasten hakua hoidosta. Kaikessa on saatava olla mukana. Aivojumppaa harrastetaan päivittäin ja sehän väsyttää boksereita muutenkin paremmin kuin pitkät lenkit, leikitään ja rapsutetaan. En koe enää, että Dora vaatisi liikaa tai toisi lisätyötä meidän arkeen vaan hän on meidän perheenjäsen, joka touhottaa meidän kanssa arkisia asioita.
Vaatiiko paljon lenkkejä tai touhuttavaa?
Bokserista saa mahtavan lenkkikaverin, koska ne oikeastaan vasta aktivoituvat sellaisen kymppikilsa lenkin jäljiltä :D Mutta sopii myös perhekoiraksi vähemmän aktiiviseen kotiin. Meillä ei ole tavaroita rikottu enää sen jälkeen kun ikää tuli vähän lisää ja yksin oleminen alkoi tulemaan tutuksi. Aivojumppaa kyllä vaatii päivittäin, mutta sitä saa jo sillä kun lapset piilottelevat leluja ja raksuja. Silloin kun Dora on yökylässä äitini luona (jossa hänellä on koirakamu seurana) aloittaa hän heti aamusta ikävöimään kotiin. Selkeästi apaattinen, ei välttämättä syö lainkaan ja itkee ulko-ovella. Vaikka meillä mummulassa on paljon löysempi kuri!! :D Meillähän koira ei saa tulla sänkyyn, eikä mielellään sohvallekaan, mutta mummulassa nekin sallitaan. Siellä tulee myös painittua koirakaverin kanssa niin että tavarat lentelevät ja matot on paikaltaan.
Onko teillä ollut Doran kanssa terveysongelmia? Minkä ikäinen Dora on?
Yleisimpiä terveysongelmia ovat luustosairaudet (erityisesti selkä) sydän- ja syöpäsairaudet. Allergiat ovat myös hyvin yleisiä. Meillä ei kuitenkaan Doralla ole ollut ainakaan vielä mitään, ollaan kyllä alusta asti annettu raksuja, jotka eivät sisällä vehnää, soijaa tai väriaineita. Närästystä on ollut vähän, mikä myös on yleistä boksereilla, mutta ei mitenkään säännöllisesti tai elämää haittaavasti. Vahinkoa hän on kyllä itselleen saanut aikaiseksi ja siitä johtuen on kerran jo tikattukin. Dora on nyt vajaa 3,5 vuotias.
Onko kuolaa joka paikassa?
No ei. Ei tämä meidän Dora ainakaan ole niin mahdoton kuolajantteri mitä boksereista ajatellaan!
Itse en voisi ajatella enää mitään muuta koirarotua kuin bokseri ja samaa on sanonut meidän äiti, näiden Doran vierailuiden sekä hoitojaksojen perusteella. Dora on höntti, mutta niin viisas, tottelevainen, lempeä, joskus hieman marttyyri mutta äääääärimmäisen hyväsydäminen ja rakastava! Musta on hassua, miten Dora ei ikinä hakeudu omaan rauhaan vaan hän haluaa aina olla läsnä. Tälläkin hetkellä kun Oliver on sählyharkoissa ja pienemmät lapset leikkivät keskenään, on Dora keskellä olohuoneen lattiaa auringonvalotäplässä nautiskelemassa- mutta lyön vetoa, että lasten tullessa olohuoneeseen hän on tärppinä taas pystyssä. Meillä on lapsille tehty selväksi, että kun Dora on omalla paikalla sinne ei saa mennä, mutta on hyvin harvinaista, että Dora siellä olisi. Useimmiten silloin, kun käsketään omalle paikalle. Mieluiten Dora on jatkuvasti kylkikyljessä, niin lähellä kuin vain mahdollista. Joskus ihan rasittavuuteen asti.(<3)
Kiitos kaikille kysymyksistä! Jos tulee lisää kysyttävää niin laita ihmeessä kommenttia<3 Mukavaa lauantaita!
