Mainitsin aiemmin, että Oliver siivoaa. Tänään Ollie on siis siivonnut. 

Pessyt kaappeja ja venytellyt siinä ohella.

Teeppä itse perässä.

Muuttohommat on kovassa vauhdissa.

Siirron pitäisi tapahtua lauantaihin mennessä, jolloinka toteutuu loppusiivous.

PÖÖ

Nykyään voisin kuluttaa kokopäivän esitellemällä napaani.
Mutta onhan se hieno?

Niiskuneiti ja nilkkarengas

Siis tämä kuvalaatu on nyt jotain aivan järisyttävää.

Puhelin on ainoa mikä on ollut nyt kädenlähettyvillä.

Loppufiilistelyt nallen kanssa.

pst. keittiön kuvaus venähtää viikonloppuun.

Jouluahdistusta, osa kaksi.

Iik!

En ole ehtinyt antaa sille ajatustakaan. En näissä muuttokiireissä.

Joulukorttikuvat.

Missä ne otetaan? Mitä pannaan päälle? Mitä somisteita?

Tässä viimevuotisia.

Tämä oli se THEkuva. Eli lähti kiertoon kortin muodossa.


Kuvat on otettu kaksinkertaisella kameralla yhdistettynä huonoon valoon.
Silti näistä tuli mielestäni erittäin onnistuneita.


Mikä teistä oli paras?


Tänä vuonna suunnittelin lahjoa kaverin kameran eteen (ei ole enään yhtä seesteinen tapaus) vaippasillaan samaisen tonttulakin kanssa.


Olisko iha typerä idea?

Oliver osaa

Oliver tietää missä on pää, silmät, nenä (varsinkin äidin ja sinne on kiva tökätä sormi. Toisinaan tuntuu, että osui jo aivoihin), suu (äidin hampaita on kiva tutkia), napa, varpaat ja pippeli. Sillä on ilmeisesti myös kiva leikkiä.
Oliver ei puhu. Paitsi lintu on li ja auto prumprum. Poika on ilmeisesti jo käsittänyt vanhempiensa yksinkertaisuuden ja todennut, että pelkillä erilaisilla äänenpainotuksilla "öh" sormen osoituksen kera havainnollistaa mitä mieli halajaa.
Kirjat on kivoja.
Ja muumit.
Autot ykkösenä.
Kiljuminen. Ei pieni, vaan sellainen desibeliä hipelevä ja tärykalvoja puhkova kiljuminen.
Juokseminen. Päätön juokseminen, karkuleikit,kiipeily ja parasta antia; päätä seinään hakkaaminen.
Oliver on näemmä vakaasti hoksinut, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Sähkäri? Töpselin irrottaminen seinästä ja takaisin laitto on kaikista siisteintä touhua. Kiellot ei auta. Ei sormen nosto. Eikä kolmeen laskeminen.
Heittäytyminen. No mitä itse tekisit jos et saisi tahtoa läpi?
Apu: vie itse omat paskavaippansa roskikseen.
Apu2: tykkää imuroida.
Apu3:tykkää pestä rätillä lattioita.

Vieläkö vauvakuume?


Kyllä tuo pieni aina toisinaan yllättää miten iso jo onkaan. Sitä vaan niin mieltää vielä pieneksi kun puhetta ei tule. Mutta ymmärrys ja toimeliaisuus sitäkin suurempi.


Ainiin. Tänään minä nukun X-asennossa. Mies meni rauhoittamaan poikaa unille (vaikka normaalisti jää sänkyyn itsekseen sadun jälkeen), hetken kuluttua kuului kaikuvaa kuorsausta. Sinne se oli toisen sänkyyn nukahtanut, kaikuttain pojat. Pientä tuhinaa Ollien suunnalta kuuluu välillä. Mutta isi is all yours, tämä äiti nukkuu yönsä ilman kuorsausta korvanjuuressa.

Arvaatkaa kumpi nukahti ensin.

Ideoita?

Väsymys jatkuu.
Tänään kävin täydentämässä kaappia tropeilla.
D-vitskuja, kalkkia ja omegaa.

Mies oli käynyt tänään hakemassa uudelle talolle saunaan uudet kiuaskivet.
Avovaimoke on tyytyväinen.
Kolmea eri kiveä, alle tummaa, sitten pyöreää harmaata ja päälle valkoista.
En olisi itse paremmin voinut keksiä.

Alkuviikosta pitäisi keittiönkin valmistua (paras olisi.)
Siitä saattekin tänne seuraavan kuvapläjäyksen.

Mutta sitä ennen tahtoisin kuulla jotain postausideoita teiltä (vähäisiltäkin) lukijoilta.

Mitä saisi olla?

Kesämuistelua

Mä oon täysin kesäihminen. Herään eloon keväisin ja masis iskee heti lokakuun alkumetreillä.
Askel painaa, jatkuvasti väsyttää ja mikään ei huvita.
Nyt varsinkin kun sitä tarmoa pitäisi olla.

Meillä Oliver on siinä määrin onnekkaassa asemassa, että saa olla kotihoidossa vaikka molemmat vanhemmista on töissä käyviä.
Minä teen keskimäärin 20h viikko ja mies on kolmivuorossa 6pv töitä 4 vapaata.
Yleensä meillä lähdetään töihin läpsystä vaihtoon mutta toisinaan Oliver on hoidossa isovanhemmilla kun meillä työt menee päällekkäin.
Jo tämä on aika väsyttävää ja verottaa paljon kaksinkeskeisestä ajasta.

En tuomitse nitä perheitä jotka lapset laittavat jo pienenä hoitoon, joillekin se on vaan pakkotilanne.
Helpottaisi se meitäkin, mutta ollaan päätetty, että niin kauan kun homma toimii näin niin koitetaan jaksaa.
Onhan noi pienet vaan hetken pieniä.

Elokuussa ostettiin omakotitalo. Sitä ollaan lokakuun ensimmäisestä remontoitu. Kahdenviikon päästä olisi muutto. Viimehetken silaukset, siivoukset ja pakkailut tekemäti.

Äh. Onhan se kaikki tän arvoista ja tämä on vaan vaihe mutta miksi kaikki tuntuu niin uskomattoman raskaalta?

Miksei hommat voisi hoitua itsestään?

Syksy on ollut kaikinpuolin rankka. Rakas isoisäni kuoli ja miehen kanssa tosiaan nähdään vain sängyssä. Jos sielläkään.

Kun saadaan koti kuntoon ja jouluhäslingit alta niin lähdetään kaksin Caribian-kylpylään. Nukkumaan! Puhtaisiin, pehmeisiin lakanoihin! Ja valmiiseen pöytään syömään!

Kun kaikki tuntui hyvin raskaalta piristytti ystäväni minua (ja miestäni) lahjakortilla S-ryhmän hotelliin- tai hotellikylpylään. Mitäs tähän nyt voi muuta sanoa kun ihanaa kun on ystäviä jotka ajattelee. Itkin ilosta. Mulle tottakai oli tärkeää ja ihanaa, että päästään vihdoin viettämään kaksistaan aikaa miehekkeen kera, mutta kauneinta musta tässä lahjassa oli se ajatus. Joku on miettinyt minun vointiani ja jaksamista.

Onneksi tälläisiä ystäviä on olemassa.


Tähän loppuun fiilistelen kesäkuvilla. Jos vaikka piristyisi.

serkukset 

raasu, nurmikko pisteli.

Lazy Sunday

Indeed.
Koko päivän on ollut niin pökkeröinen olo. Me ei olla tehty mitään. Just katsoin mun työvuoroja tulevalle kolmelle viikolle ja niitä piisaa, jossain välissä pitäisi siivota ja pakatakin. Mutta ei tänään.

Loppuviimein illasta lähdin talolle tarkastamaan tapetit.
Pakko kyllä sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen.
Olohuoneessa on pieni pätkä tollaista kukkatapettia, miehen sanoin "perusolkkaritapettia" ja muualla vaalea tapetti.

Pojan huoneeseen tilasin tapetin Ellokselta. Ah, ihana!
Koko huoneessa tapetti olisi ollut liian hallitseva mutta näin yhdellä seinällä tosi kiva.
Oliver rimpuili iskän sylistä juosten hiplailemaan tapettia. Tais olla mieluiset itsekullekin.

Takkijemmat

Riikka heitti blogissaan haasteen esitellä mitä takkeja kaapista löytyy. Lapselle siis.
Meille niitä on ihan kiitettävästi kotiutunut. Kuvasta jäi uupumaan vielä kaksi Po.pin wf-takkia.

Meiltä ei myöskään mitään erityisominaisuuksilla mehustettua järkkäriä löydy vaan joku peruspokkari jota minäkin osaan jokseenkin käyttää. Tämä+pojan huoneen huono valaistus ei tuota mitään silmiä hivelevää kuvamateriaalia.

No mitä siitä löytyy?

Lindexin biker "nahka"takki.
Marimekon sadetakki.
Mini Rodinin keltainen pico.
Molo Kidsin denimi.
Mini Rodinin camo pico. Tämä siis paksumpi kuin tuo keltainen
ja käy hyvin ulkona näin syksyllä ja varmasti talvella kauppailussa.
Viimeinen onkin ihan toppatakki. Aivan ihana. KappAhl löytö.