Oliver ei puhu. Paitsi lintu on li ja auto prumprum. Poika on ilmeisesti jo käsittänyt vanhempiensa yksinkertaisuuden ja todennut, että pelkillä erilaisilla äänenpainotuksilla "öh" sormen osoituksen kera havainnollistaa mitä mieli halajaa.
Kirjat on kivoja.
Ja muumit.
Autot ykkösenä.
Kiljuminen. Ei pieni, vaan sellainen desibeliä hipelevä ja tärykalvoja puhkova kiljuminen.
Juokseminen. Päätön juokseminen, karkuleikit,kiipeily ja parasta antia; päätä seinään hakkaaminen.
Oliver on näemmä vakaasti hoksinut, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Sähkäri? Töpselin irrottaminen seinästä ja takaisin laitto on kaikista siisteintä touhua. Kiellot ei auta. Ei sormen nosto. Eikä kolmeen laskeminen.
Heittäytyminen. No mitä itse tekisit jos et saisi tahtoa läpi?
Apu: vie itse omat paskavaippansa roskikseen.
Apu2: tykkää imuroida.
Apu3:tykkää pestä rätillä lattioita.
Vieläkö vauvakuume?
Kyllä tuo pieni aina toisinaan yllättää miten iso jo onkaan. Sitä vaan niin mieltää vielä pieneksi kun puhetta ei tule. Mutta ymmärrys ja toimeliaisuus sitäkin suurempi.
Ainiin. Tänään minä nukun X-asennossa. Mies meni rauhoittamaan poikaa unille (vaikka normaalisti jää sänkyyn itsekseen sadun jälkeen), hetken kuluttua kuului kaikuvaa kuorsausta. Sinne se oli toisen sänkyyn nukahtanut, kaikuttain pojat. Pientä tuhinaa Ollien suunnalta kuuluu välillä. Mutta isi is all yours, tämä äiti nukkuu yönsä ilman kuorsausta korvanjuuressa.
Arvaatkaa kumpi nukahti ensin.
Lähetä kommentti
Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥