SOCIAL MEDIA

IMETYS LOPPUU USEAMMIN TIEDON- EI MAIDON PUUTTEESEEN.

3/30/2015
Suhtautumiseni imetykseen on hyvin neutraali ja vaikka puolestapuhun imetyksen nimeen niin en sano, että pullottelu olisi huono vaihtoehto tai tekisi äidistä yhtään huonompaa, ei tietenkään tee. En ole ikinä tajunnut tätä verrakkaisasettelua ja ikuista imetys vs äidinmaito- kiistelyä. Vaikka minä imetin esikoistani pitkään en koe olevani yhtään sen kummoisempi äiti kuin ystäväni, joka on pulloruokkinut molemmat tyttärensä. 

babt 023


Meillä imetystaival starttasi jo synnärillä onnistuneesti käyntiin, poika löysi nopeasti imuotteen eikä minua liiemmin sattunut. Kotona jatkettiin samalla kaavalla ja kun todettiin, ettei pullo sovi refluksin takia meille edes osittaiseen käyttöön, tuli minusta kävelevä maitobaari vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi. Meillä oli myös hankalat kautemme tiheänimunkausien ja rintaraivareiden kera, mutta en osaa erotella niistä koituvia ongelmia kun meillä huudettiin refluksin takia lähes joka ruokailulla tai sen jälkeen muutenkin.

Tiedän että kaikilla ei lähde rullaamaan yhtä hyvin ja hyvin usealla imetys stoppaakin jo parin kuukauden jälkeen koska maito vain loppui. Kuitenkin maidon äkillinen loppuminen on harvinaista ja yleisin oikea ongelma piilee tiedon ja tuen puutteessa. Suosittelen lämmöllä perehtymäänkin imetyksen faktoihin ja ongelmiin jo etukäteen välttyäkseen turhilta harhakuvilta maidon noususta ja sen riittämättömyydestä ja tehdä tiheän imun kaudet ja rintaraivarit tutuiksi, etteivät ne lannista. Uskon varsinkin ensi-imettäjien ihmettelevän tilannetta, jossa jatkuvasti tissillä nyhväävä vauva on alati tyytymätön ja näin tulkitsee sen helposti maidon loppumiseksi, vaikka kysymyksessä onkin "vain" tiheän imun kausi. Tutkimusten mukaan tiheän imun kaudet ovat tärkeitä sillä niillä on yhteys pidempiaikaiseen imetykseen. On myös valitettava tosiasia, että imetys usein sattuu pari ensimmäistä viikkoa. 


IMG_0832


Kun imetyshaluja on niin ei kannata antaa helpolla periksi mutta jos imetys kuitenkin on epämiellyttävää ja siitä ei tule kuin kurjaa oloa itsekullekin niin on tietysti punnittava itselle paras ratkaisu- omaa mielenterveyttä ei kuitenkaan kannata pilata. Imetys ja sen kesto on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu ja on äärettömän sopimatonta kommentoida ulkopuolisena perheen valintoja. Naapuri, isovanhempi tai ystävä ei ole jäävi kertomaan kuinka pitkään omaa lasta olisi soveliasta imettää tai tuomita ratkaisua olla imettämättä lainkaan. 


Ehkä omaa onnistumistani tuki se, että minä itsekin tykkäsin imettää. Toinen hyvä syy saada imetys luistamaan oli puhdas laiskuus pulloralliin pesuineen ja mikrotuksineen keskellä yötä, kun samassa ajassa oli nyysy haettu tissille ja minä jatkamassa makiasti uniani. Ja kolmantena tulee tietysti se, että maito on ilmaista, sitä on aina tarpeeksi mukana ja se on oikean lämpöistä =D Julki-imettäjäksi en kuitenkaan kyennyt ja tuskin kykenen jatkossakaan- sen verran valokiilaa välttelevät tissit minulla on. Tiedä sitten jos löytäisi jonkun varmasti pitävän ja peittävän ratkaisun missä tissistä ei näy vilahdustakaan niin kykenen imettämään kahvilan nurkkapöydässä hoitohuoneen sijaan.


babt 039



Olen tyytyväinen 14 kuukauden imetystaipaleeseemme enkä ole ottanut seuraavan suhteen stressiä onnistumisesta vaikka olenkin tietoinen, että se ei välttämättä lähde yhtä kepeästi aluille. En usko maitoni loppuvan kesken, uskon, että jos sinnikkäästi yritän niin onnistun tälläkin kertaa. Toivon että kykenen tällä kertaa täysimettämään mikä ei esikoisen kanssa onnistunut pahan refluksin ja alhaisen painon vuoksi ja jouduimme ottamaan kiinteät mukaan kuvioihin. Olen myös vakavissani harkinnut, että jos maitoa tulee tälläkin kierroksella rutkasti yli tarpeiden, veisin sitä kipeästi tarvitseville sairaalalle. 


Puuuuh! Vaikka tästä nyt tulikin tälläinen imetyksenpuolestapuhujanessee, niin painotan että jokainen perhe tekee itselleen parhaat ratkaisut. Niiden takana on seistävä ylpeänä lähtemättä skabailemaan kumpi ratkaisu on parempi toistaan. Paras ratkaisu jokaiselle on se missä lopputulos on vauvalle ja äidille hyväksi.


Mites teillä imetys sujui ja kauan imetit? Oletko vienyt maitoa sairaalalle, kerro mitä tulee ottaa huomioon!




MEIDÄN PÄIVÄ puhelinKUVINA+ blogin ensimmäinen video!

3/26/2015
11083603_10203786476163195_2827377364922948125_n


Huomenta! Meidän yökuivaksi opettelijalle sattui yöllä "pikku" pissaäksidentti, jota seurasi yölliset suihkuilut, kylmätärinät ja pukemiset, mikä tietysti aiheutti pienen piristyksen pojassakin ja saatiin hetki odottaa nukkumatin uusinta visiittiä. Sitä seurasi se, että herättiin vasta yhdeksän jälkeen aamulla. Rakastan hitaita aamuja isolla hoolla joten jatkettiin aamutouhuja myöten kaikki hitaan kaavan kautta.. 


meidänpäivä

meidänpäivä1


Aamu alkaa aamupissalla, sitä seuraa pesut ja päivän asun valitseminen. Olen viime viikot vältellyt pojan huoneessa oleskelua sen sekavuudesta johtuen. Siellä kun on remppa käynnissä (vähän stoppivaiheessa) eikä kaikelle tavaralle ole vielä omaa paikkaansa, vaan niiden paikka on lattialla sikinsokin. Vältän oleskelun tälläkin erää kun jätän pojan pukemaan itsekseen ja menen itse repimään miehen yhteiselle aamupalalle, kun siihen kerrankin on mahdollisuus.


Ensimmäinen kiukku me saadaankin aikaan heti aamutuimaan kuinkas muutenkaan, äiti on tyhmä, kuinka ollakaan. Suru helpottuu kun keksin pojalle tekemistä, josta hyötyy äitikin. Musta on tullut loistava näissä.. Miksilie pojan lempipuuhien ykköskärkeen lukeutuu pöydän pyyhkiminen, astianpesukoneen tyhjennys ja imurointi? Tiedä häntä, nyt sain kattamaan pöydän.

Kollaasit48 Kollaasit49Kollaasit50


Namnam, aamupala pitkän kaavan kautta. Mä rakastan tälläsiä aamuja. Äkkiä sitä kuitenkin herää arkeen kurkistamalla pyykkitupaan.. Oliver lähti piirtämään ja kyllä, meidän murusella olisi myös tusseista maaleihin millä piirtää, mutta hän tahtoo piirtää aina kuulakärkikynällä. Kuvassa näkyy leppäkerttu kuudella jalalla ja neljällä siivellä. Seuraavan sivun ison "Pökäleen" päätin jättää kuvaamatta.

Kun olen saanut koneen pyörimään on Oliver vaihtanut asemiaan legojen kimppuun, joihin äitillä ei kuulemma ole muuta asiaa kuin sitoa hänen Ylhäisyytensä tukka pois silmiltä. Kello on noin 12 ja normaalisti meillä syötäisiin tähän aikaan lounasta ja valmistauduttaisiin lepo/unihetkille, mutta myöhäisen aamun vuoksi venyy myös lounas tänään myöhäiseksi. Huomaan miehen hiipineen takaisin vällyjen väliin ja koska ulkona sataa räntää, päädyn pakkailemaan postia, nyt kun on vielä hyvä hyödyntää Siwan pakettitarjousta pojan myytyihin vaatteisiin. 


Ovikello soi. Veikkaan altsi-naapuria. Alzheimer-tautia sairastava rouva, joka aina toisinaan tiedustelee minulta onko äitini/isäni/vanhempani kotona. Jokaisella kerralla ei myöskään usko, että minä olen se äiti/vanhempi talossa. Vaihtoehtoisesti hänet voi löytää myös keittiön ikkunan takaa, sitä vähiten odottaessasi, nostaessasi katseesi ylös takaisin leivistä mitä juuri voitelit. Pam, siinä hän on, suoraan naaman edessä. Taaaai sitten löydät hänet eteisestäsi, kun olet unohtanut lukita oven. Mutta ei siinä, hän on hyvin herttainen, vaikkakin osaa aina toisinaan tosissaan säikytellä. Tällä kertaa oven takana kuitenkin on yllätysvisiitille tullut ukki, miehen isä ja käsken miehen ylös, kello on jo sen verran, että saa tulla syömään ja antamaan pojalle ruoan kun itse käyn äkkiä viemässä paketit postiin, ennen kuin mies vie auton ja ollaan jumissa näissä kortteleissa.

Kollaasit51 Kollaasit52

Lounasta syödään vasta puoli kahden pintaan ja tarjolla on eilistä pekoni-jauhelihakastiketta, perunoita ja perus vesivihanneksia. Olen todennut, että ainoa keino on saada poika _ehkä_ nukkumaan päikkäreille on laittaa ulos rattaisiin ja tavan mukaan näin tehdään. Jos olisin kahdesti miettinyt, en olisi laittanut kun herättiin niin myöhään ja poika olisi kyllä jaksanut iltaan asti, on jaksanut ennenkin. 

Päikkäriajaksi saan ystävästä kahvi seuraa ja Oliverin herätessä neljän tienoilla saa hänkin osansa munkista. Viimeistelen sillä aikaa nopeasti postauksen ja julkaisen. Kun poika on valmis kiitää hän täyttä häkää luokseni koiranpentuilme kasvoillaan anellen Saisiko hän katsoa kaivureita. Annan katsoa vartin pätkän Youtubesta kaivureita työssä, mun silmiini maailman puuduttavinta ja tylsintä seurattavaa mutta poika on haltioissaan. Ulkona on edelleen kunnon Chernobyl- keli, eikä kauan ehdittäisi ulkona kuitenkaan olla joten täten julistan päivän kotoilupäiväksi.

Kollaasit53

Olin ihan varma, että minä en saa edes rairuohoa itämään, joten laitettiin siemenet kipposeen jo viikko sitten. Kaikeksi ihmetyksekseni se otti nopeasti tuulta purjeisiin ja meillä on nyt jo monen sentin korkuista ruohoa. Oliverin päivän must-to-do juttu onkin saada kastella oma pikku itupurkki. Hetki leikitään Schleich:n eläimillä, joista poika minulle valitsee dinosaurukset. 


Kollaasit55 10428584_10203786453322624_1014291519714540173_n

Kauan ei ehditä leikkiä kun huomaan kellon olevan jo puoli kuusi. Olin kaavaillut päivälliseksi simpukka-keittoa, ihan puhtaasti koska resepti kuulosti mielenkiintoiselta.
Resepti vaati porkkanoita mutta ne oli päässyt menemään pahaksi, joten sovelsin hemapo-pussia nyppimällä sieltä porkkanat...

Niin ja aurinkolasit. Oliver ottaa ne aina esiin kun pitää leikkaa sipulia, koska kirvelee.
Olin ensin itse ilman, mutta pojalla tuli niin kamala huoli äitin silmien vuoksi, että riensi hän hakemaan minullekin omani. Ja se soppa. Se oli kaikkea muuta kuin mielenkiintoista. Simpukat näytti mun mielestä ihan alienin pikkuaivoilta (miehen mielestä mäyrän sukukalleuksilta(???)) ja koostumus.. No.. Sanotaan näin, että en suosittele reseptiä kenellekään. En uskaltanut maistaa mutta tsempattiin pojan kanssa toisiamme ja maistettiin yhtäaikaa, postauksen lopussa video todistusaineistona. Loput meni viemäriin.


Kollaasit56 Kollaasit57

Kylpyhommien jälkeen mun isä tulikin pika visiitille ja itseasiassa ehti simpukkasoppaakin maistamaan ennen sen traagista kohtaloa. Ei uponnut siihenkään=D Annoin pojan leikkiä vielä legoista liki yhdeksään ennen kuin syötiin vielä iltapalaksi omppu ja paineltiin pesujen kautta pehkuihin. Luettiin pari kertaa jo ulkoa osattu Salama-satu ja laulettiin Taotao:ta, jonka jälkeen Oliver asettui masun viereen nukkumaan. Liikkis. Puoli kymmeneltä meillä taisi olla hiljaista ja mies saapui kotiin kympin jälkeen. Vähän lämppärileipiä uuniin ja se hetki mikä meni syödessä katsottiin telkkarista tulevaa surkeeta leffaa. Perus juttuja siis.

Niin ja vikat omapärstä kuvat oli vaan siis pakko julkaistaa, koska päivän kohokohta oli varmaan se, että harjasin hiukset. Viime kerrasta taisi olla viikko?


Sellainen päivä meillä oli eilen! Päivät meillä vaihtelee kauheasti, ihan sen mukaan jo mihin aikaan herätään aamusta. Joskus kyläillään, liihotetaan kylillä tai peuhataan koko päivä pihalla. Ei me oikein suunnitella mitään etukäteen vaan mennään fiilispohjalla.

Jaksoitko lukea? =D 



Tässä lupaamani todistusaineisto. Oon ylpeä oliverista että se maistoi!
Posted by OLLIE & co. on 25. maaliskuuta 2015

KEVÄÄN UUSI LEMPPARI

3/25/2015
Nimittäin tämä välikausisetti. Vaikka edelleenkin kaipaisin tuohon Rodinin takkiin vuorta- tai edes ohutta verkkoa.. Pinta sisältä on aika sadetakkivibainen ja voisin kuvitella sen siitä johtuen olevan kuumilla säillä melkoisen hiostava. Ulkopinta taasen on mukavan joustava ja tuntuu tosi hyvin pitävän tuulta ja kosteutta. Oon ihan fifti-fifti jakautunut mielipiteeni kanssa tästä takista. Eilen, suht lämpöisellä mutta kovin tuulisella säällä, villahaalarin päällä se oli ainakin oikein toimiva. Ehkä jos me keksitään sinne joku kepeä takki alle niin se on ihan muksu. Will see! Mutta kaunis se on, kattokaa vaikka.


blogi8 blogi2 blogi6 blogi4 blogi5

Takki: Mini Rodini/ Pikkuotus
Housut: Lindex/ Second Hand
Kengät: Milk On The Rocks/ Second Hand
Pipo: Aarrekid/ Second Hand
Huivi: Ystävä tehnyt
Lasit: Babiators/ saatu lahjaksi




Pst. Moni kehui edellisessä postauksessa Oliverilla päällä ollutta neuletakkia. Ajattelin teille vinkkaista, että siihen löytyy kädentaitoisille helppo ohje esim täältä. Tai jos olet yhtä kädetön käsitöissä kuin minä, etkä erota neulontaa kutomisesta niin pyydä osaavaa kaveria ;) 

KETÄ VOITTI LIPUT MESSUILLE?

3/24/2015
Moikka! Tulin vaan pikaisesti julkistamaan lapsimessulippujen voittajat ja palailen pidemmillä postauksilla kun sairastuvalta kyetään. Suosittelen jatkossa lukemaan ohjeet tarkasti, koska toisen voittajan jouduin arpomaan uudestaan puuttuvan sähköpostin takia.


Arvonnan suoritin vanhanaikaisesti laittamalla arpalaput hattuun, josta Oliver sieltä olisi mieluusti koko päivän arponut voittajia. Instagram- seuraajat ovat varmaan jo nähneet tästä todistusaineistoa;)



11081308_417262038435512_2225299948875577837_n

Voittajiksi osottautui siis Hulivilini-blogin Maaria ja nimimerkki Elina O.
Laitan teille sähköpostia tämän päivän aikana. Onneksi olkoon! :)

AURINKO

3/21/2015
Kumppareita, tennareita, aurinkolasit ja hyppysellinen, tai sanotaanko kourallinen hyvää mieltä. 
Aurinko tekee ihmeitä, jokaiselle.




blogi6
blogi7 blogi4 blogi00 tt blogi 


  blogi1

AKUSTA APUA

3/20/2015
Lääkäri totesi mulla vajaa pari viikkoa sitten oikean puolista lihasheikkoutta ja iskias- heijasteita. Rasituksessa kivut ja oireet on pahimmillaan ja oikea jalka ja alaselkä ei tue askelta ollenkaan.. Äsken makasin selälläni lattialla Oltsun kanssa ja menin taas niin lukkoon, että itkun kanssa vartin ähellyksellä pääsin sieltä ylös. Töistä oon nyt sairaslomalla ja vähän se lääkäri pelotteli, että tuskin nyt ainakaan parempaan suuntaan on menossa ja jos tulee yhtään halvaantumisen oireita tai pidättämisongelmia niin on suunnattava pikana paikalle. Eli aika rennokseen nyt oon koittanut ottaa, mutta ihan paikallaan oleminenkaan ei tietenkään ole hyväksi. Tarkoitus olisi hakea fyssalta SI-tukivyö kokeiluun ja lisäksi lääkäri kysyi olisinko halukas kokeilemaan akupunktiota. Jos rehellisiä ollaan niin näin neulakammoisena en todellakaan, mutta jos on pienikin mahdollisuus saada helpotusta kipuihin niin olen valmis yrittämään. On tässä kuitenkin 14 viikkoa vielä raskautta jäljellä.

Olin unohtanut koko asian kun viikko sitten mulle soitettiin äitipolilta mulla olevan sinne lähete ja että olisinko kiinnostunut tulemaan. Ajan sain heti parin päivän päähän, jonne viime viikon torstaina ensimmäistä kertaa jännittyneenä astelin. Odotusaulasta mua tuli hakemaan aivan ihana hoitaja, joka sitten aluksi kyseli taustoja; raskausviikoista, kivuista yms. Hoitaja selitti akupunktion ideaa ja mulle tuli semi yllätyksenä, ettei neuloja tuikita itse kipukohtaan vaan päähän ja korviin! Ekalla kerralla mulle taidettiin laittaa kolme päälaelle ja kolmet molempiin korviin. Hoitaja sanoi, että näkee mun korvasta missä mulla on kipupisteitä kun ne helottaa valkoisena ja arvasi kyllä oikein minne mua sattuu, mistä en ollut aiemmin maininnut. Siinä vaiheessa heräsi hoitoon hiukan luottoa. Päälaelle pistettäessä ei tuntunut missään mutta oikeaan korvaan laitattaessa olin vähällä parkua, tuntui kun lävistettäisiin koko korvaa monta kertaa samasta kohtaa väkisin runtoen. Tähän hoitajakin sanoi, että ei ihmettele että sattuu kun näyttää korvani mukaan kivutkin olevan kovat. Vasempaa korvaa piikittäessä vähän nipisteli, ei sattunut.

Tämän jälkeen hoitaja kehoitti mua ottamaan mukavan asennon ja nostamaa n jalat kaakkoon ja ottamaan vaikka torkut jos näikseen on. Hoidon aikana korvia välillä kuumotti, ei muuta. Siellä sitten pilkin puolisen tuntia jonka jälkeen hoitaja tuli ottamaan piikit pois.


11042637_10203749682763383_193726286_n
Ei meikkiä, ei filtteriä, tukka harjaamatta ja silmien alla näkyy valvotut yöt=D

Eilen, toista kertaa paikan päällä, mulla oli ensinnäkin eri hoitaja ja mulle laitettiin ilmeisesti neljä piikkiä samoihin kohtiin kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa kipu osui edelleen lähinnä vain oikeaan korvaan, mutta ei läheskään yhtä kovana kuin ensimmäisellä kerralla. Kun kysyin hoitajalta monta niitä laitetaan, niin kuulemma on ihan kivuista ja laittajasta kiinni.

Molemmilla kerroilla on hoitaja muistuttanut toimenpiteen jälkeen juomaan paljon vettä, koska tuikkiminen kiihdyttää aineenvaihduntaa ja laittaa kuona-aineet liikkeelle. Olisi myös hyväksi olla suht iisisti loppupäivä. Hoitoa suositellaan vähintään kolme kertaa ja hoitojen välillä olisi hyvä olla maksimissaan viikko väliä. Itse en ole nyt huomannut mitää suurenmoista eroa, ainakaan vielä. Kolmas kerta mulla olisi ensi viikolla ja saa nähdä sanooko toden;) 

Onko siellä lukijoissa joku saanut akusta apua? Montako kertaa on tarvinut käydä ja mihin kipuun olet hoitoa hakenut?

ISI VASTAA:MILLAINEN ISÄ OLET?

3/19/2015
Jenna laittoi blogissaan vireille jo melko hyvin levinneisyyttä saaneen haasteen, jossa olisi tarkoitus pohtia omaa äitiyttään. Haasteen säännöt oli selkeät, vastaa kysymyksiin rehellisesti ja haasta muita äitibloggaajia.
Olen jo tovin pohtinut josko itsekin ottaisin osaa ja Maarian haastaessa minut pari päivää sitten päätin lähteä mukaan, sääntöjä hieman soveltaen;) Koska olen niin paljon ollut äänessä omasta äitiydestäni mietin, josko teistä olisi hauskaa lukea millainen isä meillä täällä on. 
..Isän omasta suusta;




Minkälainen isä olet?
-Sellainen aika rento joka heittäytyy helposti leikkiin ja pelleillään paljon pojan kanssa.
Pidän itseäni tasapainoisena ja itsevarmana ja osaan olla tiukka tarvittaessa.
Haluan opettaa hyviä käytöstapoja vaikka välillä yhdynkin pelleilyyn ruokapöydässä pojan kanssa.. 

Eroaako se paljon siitä millainen isä ajattelit olevasi ennen lapsia?
-Ei.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
- Poikkeaa jokseenkin siitä millaisen kasvatuksen olen itse saanut.

IMG_2348

  Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä toisin?
- Muistaa pitää pienistäkin lupauksista kiinni.

Mitä teet mielestäsi oikein?
- Osoitan joka päivä että välitän.

Oletko varovainen isä? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
- Suojia ei ole missään mutta tiukasti ollaan kielletty ettei mene pistorasioihin ja johtoja saa laittaa kiinni avustuksella. Saa kiipeillä, yksin tai niin että seison takana.
Laatikoita saa avata ja tutkia, on tietyt laatikot mihin ei saa koskea (teräviä esineitä ja helposti rikki menevää) 
ja harvoin on joutunut kieltämään.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
- "Shiiiit" sit vaan koittaisin keskustella jos ei siitä tulisi mitään niin sit varmaan lähtisin pois kaupasta. Jos kärryt olis täynnä tavaraa niin ostaisin ostokset huudosta huolimatta ja koittaisin parhaani mukaan rauhoitella. Muut sais katsella rauhassa koska komeahan mä oon =D
IMG_0279s

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka..)
- Niin ettei ne hyvästäkään ole. Kohtuus kaikessa mutta jos mulla on tehnyt mieli jotakin niin oon antanut pojallekin...välillä.. Lähinnä sitten jotain suklaapatukoita, tikkareita, jäätelöä tai mehua.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
- On, koska ajat on jees. On selkeää että nukkumaan mennään illalla tiettyyn aikaan ja ruokailut on kolmen tunnin välein eikä napostella. jos ei nälätä niin syö seuraavalla aterialla.
Rytmit on elämän suola=D (paitsi että suolahan taitaa olla pahasta..)

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
- Että onpa mulla cool faija=D Toivon ettei muistella pahalla=D

Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
-Laitetaan nukkumaan rauhallisin mielin, ei huudateta.

Ulkoiletteko päivittäin?
- Poikkeuksia lukuunottamatta.

Paljonko lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
-Korkeintaan tunti päivässä telkkaria, yleensä vaan sillon kun itseä aamulla väsyttää. Muuten tulee tehtyä kaikkea muuta ja Oliver haluaa kaikessa auttaa, niin ei onnistu että istuttaisi sen telkkarin ääreen siks aikaa kun ite laittaa vaikka tiskejä. Tablettia ei ollenkaan.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
- Välillä saattaa lennellä ärräpäitä ja aina ei tuu mietittyä mitä sanoo kun liiaksi uhma koettelee, mut kyllä sit tulee pahoteltuakin. Kehun ja kannustan kaikessa pienissäkin jutuissa (kun pukee itse paitaa yms). Halaan, pussaan ja kerron että rakastan.



IMG_2635 – Kopio 


Toimin kirjurina miehen sanellessa vastauksia ja pakko sanoa, että vähän tirskuin sen välikommentteihin ja hyvin pelkistettyihin vastauksiin. =D On hän kyllä paras isä meidän lapsille ja juurikin sellainen hassuttelija, pariin sanaan kaiken oleellisen tiivistäjä. 


Haastan mukaan kaikki kynnelle kykenevät isät taikka äidit =)







NÄIN MITTAAT JALAN OIKEIN (sis. kuvallisen ohjeistuksen&alekoodin)

3/18/2015
blogi6 
blogi3 blogi9 blogi5
*kengät saatu / PikkuJalat

Olen jo hyvän tovin etsiskellyt Oliverille täydellisiä nahkanilkkureita jotka sopisi hienompaan menoon, kauppareissulle ja kevyeen ulkoiluun. Tahdoin kengiltä kauniin ulkoasun lisäksi myös hyvää istuvuutta ja kestävää materiaalia. Tässä vaiheessa tuli sitten karsittua keinonahka ja kuminilkkurit, vaikka kauniita kappaleita niistäkin löytyi ja varmasti asiaansa ajavia, mutta itse olin vakaasti päättänyt nyt vuoden haaveilun jälkeen kerrankin panostaa. Meille on ensikengät aikoinaan tullut samassa värissä ja olisiko peräti samassa merkissäkin ja jo silloin ihastuin näihin konjakin värisiin nahkanilkkureihin mutta valitettavasti nämä alkavat koosta 24 (sisämitta15,7) joten ollaan tyydytty odottelemaan jalan kasvua.

Oliverilla on jalka kasvanut tasaiseen tahtiin hyyyyvin hitaasti ja vasta nyt on tuo pienin koko meille tarvittavalla kasvunvaralla (1-1,5cm) sopiva. Tiesittekö, että aina uusia kenkiä ostaessa olisi hyvä mitata lapsen jalka? Se perinteinen "vertailen jalkapohjaa kengänpohjaan" ei ole kovin suotava mittari kertomaan oikeaa kokoa ja monesti voikin tulla yli- tai alilyöntejä koon suhteen tällätavoin. Ei myöskään kannata sokeasti luottaa tiettyyn kokoon kenkiä ostaessa, vaan aina tarkistaa kengän sisämitta. Koot vaihtelee todella paljon merkistä/mallista riippuen. Tiesin kyllä jalan mittaamisesta jo Oliverille ensikenkiä ostaessa, mutta kyllä melkoisena yllätyksenä tuli millaista hifistelyä se toisaalta on saadakseen parhain ja tarkoin mittatulos. Ajattelin laittaa ihan kuvallista ohjetta, miten mitata lapsen jalka oikean kokoista kenkää hankkiessa, jos vaikka olisi jollekulle hyödyksi =)



pikkujalat

Tarvitset
Paperia (A4)
Teippiä
Mitta
Kynä


Teippaa paperi lattiaan niin, että paperin pääty on jalkalistassa kiinni lattialla
Houkuttele lapsi seisomaan selkä seinää vasten ja avusta kantapohjat kiinni jalkalistaan
Jos lapsi on tarpeeksi iso, voi pyytää seisomaan hetken yhdellä jalalla jolloin paino varmasti siirtyy jalalle
Tarkista, että varpaat ovat suorassa eikä kippurassa
Piirrä viiva pisimmän varpaan päähän
Vapauta lapsi ja mittaa matka jalkalistasta piirrettyyn merkkiin
Toista, jos epäilet ettei mennyt kerralla putkeen

Jos epäilet jaloissa olevan kokoeroa, voit mitata molemmat jalat ja ottaa koon tietysti isomman jalan mukaan. Parin millin heitto on normaalia ja merkityksetöntä.

Pienemmän lapsen kanssa, joka ei vielä seiso itsenäisesti, voi asian ratkaista niin, että on kaksi aikuista joista toinen asettaa lapsen selkäseinää vasten ja pitää kainaloista. (Tarvittaessa voi käyttää lahjontaa;) Toinen aikuisista auttaa omilla käsillä lapsen jalan niin, että kanta on varmasti jalkalistaa vasten ja painaa jalan päältä niin ettei varpaat ole koukussa ja vetää viivan paperiin. Helppoa eikös;) Varsinkin ensikenkiä hommatessa ja kävelyharjoituksissa on tärkeää, että kasvuvaraa on oikean verran.




Nää on kyllä ihan täykit ja sivussa olevien venykkeiden ansiosta helppo vetää jalkaan, näissä on myös pitävä raakakumipohja, että hyvin raatsii näillä pikkukosteilla jo köpötellä kaupoille. On ilmeisesti oikein mukavat jalassakin kun ei niitä kokeillessa tahtonut edes välipalalle tullessa riisua jalasta. =D 

Näitä samaisia Bisgaardin nilkkureita ei löydy enää kuin pari hassua kokoa, mutta jos rakastuitte ja koko ei tärppää niin tässä muutama vinkkivitonen muista ihkuista väreistä. Nuo nougat- väriset on mielestäni myös törkeän ihkut ja roosat aivan ihanat tytölle. Alemmassa kollaasissa vielä vinkkaus lähes samanlaisiin Anguluksen venykenilkkureihin, joissa on avarampi lesti kuin Bisgaardilla ja sopii siis vähän pyöreämpään jalkaan. Avarampi lesti on myös RAPin nilkkureissa, sen lisäksi että niissä on myös avarampi varsi ja vetoketju. Eli täydelliset lapsille joilla on esim. kovin leveä ja korkea jalka kun kengän saa jotenkin auki. 




yhteistyö
Kuvat:PikkuJalat

yhteistyö1
Kuvat:PikkuJalat


Mitäs te tykkäsitte näistä kengistä ja oliko ihan tuttua huttua tuo oikean koon valitseminen?
Pikkujaloissa on nyt paljon alennuksia kengistä, juuri sopivaan saumaan kun on taas aika hommata uudet kausikengät;) Jos ei lempparit löydy alennuksesta niin koodilla "OLLIE" saat normihintaisista tuotteista - 10%. Koodin saa aktivoitua kun olet valinnut tuotteet ostoskoriin ja klikkaat ostoskorisivulla kohdasta "aktivoi koodi" ja syötät yllämainitun koodin.

Pst, lähiömutsissa on viime keväältä kattava katsaus oikeanlaisen kengän valintaan jota suosittelen tsekkaamaan.


*yhteistyössä PikkuJalat

25+2

3/17/2015
m

Kuinka pitkällä: 25+2

Paino: +9,2 ensimmäisestä punnituksesta joka oli rv 9. Tarkkaa tietoa ei ole paljon painoin ennen raskautta, pari kiloa vähemmän. Mä turpoan aina heti. 
Ja jep, kivasti on tullut nyt jo painoa, mikä nyt oli ihan odotettavissa kun en paljon pysty selän vuoksi liikkua mutta mielihalut on suuret. Niin ja tulihan mulla tosiaan Oliveriakin odottaessa sellaiset 35 kiloa.

Muut arvot: Hb- arvoa ei otettu ja sf-mitta oli 23, 5. Verenpaine mulla oli onneksi noussut, vaikka vähän se valehtelee kun hölötettiin neukkutädin kanssa sen sijaan, että olisin ollut paikalla ja hiljaa. Paineet oli 112/86.

Muutokset vartalossa: Moi jenkkikset ja yhteenpaisuvat reidet, olinkin kaivannut teitä! (noooooot)

Mielihalut: Kaikki. Pääosin suklaa.

Nukkuminen: Mitä se on?

Hermostuttaa: Kaikki. Mitä vaan sanot, se on todennäköisesti väärin esitetty tai vähintään väärällä äänenpainotteella. Säryt ja unenpuute on tehnyt musta hermoraunion.

Vaivat: Selkä, alavatsa ja nivuset. Liikkuminen hankalaa ja öisin heräilen siihen kun yritän kääntyä. Ajoittainen närästys.

Erityistä: Potkut voi jo nähdä pintapuolisesti!

Mieliala: No, hyvin aaltoileva. En aina itsekään pysy messissä ja sekös ärsyttää.

Odotan: Torstaita. Menen toistamiseen akupunktioon ja odotukset on korkealla. Tai sanotaan, että toivon niin kovasti saavani hyötyä tästä.. Edes vähän.


Sellaista raskaustsekkinkiä tällä erää, ens kerralla viikkotsekkausta tulee taas ensikuussa seuraavan neuvolareissun jälkeen. Sitä ennen jos tulee jotain ehdotuksia odotusajan aiheista niin saa toki vinkata. Huomenissa palaan kenkävalinnoilla- miten valita oikean kokoista kenkää? Luvassa myös pieni alennuskoodi;) pysykäähän kuulolla!


VOITA LIPPU LAPSIMESSUILLE! muoks: Arvonta päättynyt!

unnamed
Kuva:Messukeskus


Tänä vuonna lapsimessut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa pe-su 10.-12.4.
Samaan aikaan myös Kädentaito, OutletExpo, PetExpo (la-su) sekä Model Expo, jokaiselle jotakin siis. ;)



Lapsimessuilla olen itse ollut viimeksi 2013 koska en harmikseni päässyt töiden takia viime vuonna paikalle. Onnekkaan bloggaajapassin omaajana ajattelin vaikuttaa paikalle ainakin yhtenä päivänä ja meinasin tällä kertaa hurjana ottaa lapsenkin mukaan. Varmaan arvata saattaa mikä itseäni sinne houkuttaa eniten.. 

Pidemmittä puheitta tulin mainitsemaan, että sain mahdollisuuden arpoa 4 lippua täällä teille lukijoille. Ajattelinkin, että voisin ne jakaa kahteen lippupakettiin, eli kahdella teistä on mahdollisuus voittaa kahden lipun paketti. 

Säännöt ovat seuraavat:

Yhden arvan saat kommentoimalla mikä messuilla kiinnostaisi sinua eniten.

Toisen arvan saat jos olet rekisteröitynyt lukija, tykkäät facebookissa tai seuraat instagrammissa.


Eli tiivistelmänä sinulla on mahdollisuus kahteen arpaan ja kahdella teistä on mahdollista voittaa kaksi lippua messuille. Muistathan jättää sähköpostiosoitteesi ja ilmoittaa monella osallistuit! Aikaa osallistua arvontaan on sunnuntaihin 22.3 23.59 asti ja arvonnan suoritan maanantaina . Arpaonnea;)

Pst, nyt oli niin paljon kakkosta toisteltu et itseäkin melkeen ärsytti.

VAALEANPUNAINEN ANTENNI

3/13/2015
blogi2 
BLOGI1




Pari päivää sitten yllätin itseni tilanteesta, josta en ikinä luullut itseäni löytävän.
Lapsi halusi lähteä päiväkotiin tukka laitettuna päälaelle nutturalle, pinkillä ponnarilla.
Kysyin eikö haluaisi kuitenkin ottaa pois, mietin ettei vaan kiusattaisi. Olin kuullut niin paljon piikkiä pojan tukasta ja vaatteista, että pelkäsin toisen itsetunnon romahtavan rytinällä jos kaverit haukkuisivat.

Mutta poika oli päättänyt ponnarinsa pitää ja tajusin, että minä haluan olla se joka kannustaa olemaan oma itsensä ja rohkeasti pukeutumaan ja ilmaisemaan itseään haluamallaan tavalla, kiusattiin tai ei. 
Joten pompula sai jäädä päähän. 
Tänään kun vein päiväkotiin, kysyin aamulla ensimmäisenä laitetaanko pompula.
Laitettiin.

..Hiukan huvitti hakiessa kun oli unten jälkeen kampaus vaihtunut antennistailiin.

Eikä ne lapset olleet mitään sanoneet, kai nämä on enemmän aikuisten asenneongelmista kiinni. 




KUMMIT

3/12/2015
Tirautinpas pari kyyneltä laittaessani viestiä V:n tuleville kummeille, 
että olisiko nämä halukkaita ottamaan tehtävää vastaan. 
Kyynel tipahti siis ennen kuin vastausta oli  edes tullut.
Koska tiesin heidän reaktion ja sen, että olin tehnyt äärettömän hyvät valinnat.


BLOGI1 


Oliverin kummit valittiin sen enempiä miettimättä suvusta, kaksi minun ja kaksi miehen. Missään nimessä en ole pettynyt yhteenkään Oliverin kummiin, he ovat kaikki Oliverille kovin tärkeitä ja ovat olleet täällä monesti auttamassa, mutta siitä huolimatta tiesin, että seuraavalle kummit tulisi suvun ulkopuolelta. Sukulaisilla kun on jo entuudestaan omat tittelinsä. Viimeksi se oli vain turvallinen ja fiksu valinta, kun ei minulla ollut sellaista ystävää jolta kysyä. Tiesin, että nämä ainakin tulisi olemaan lähes varmasti jollain muotoa aina Oliverin elämässä.

Heti plussattuani olin jo varma ketkä haluaisin pyytää kummeiksi mutta olin asian kanssa hieman umpikujassa.. Oliverilla on siis neljä kummia ja pidin itsestäänselvyytenä, että myös seuraavalla täytyisi olla saman verran, tasapuolisuuden nimissä. No, ongelmaksi muodostuikin, että minulla oli se neljä jo plakkarissa, mutta pidin tärkeänä että mies saa valita saman verran, joka tarkoittaisi että minun täytyisi karsia kaksi. Ja plääh, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, ettei tarvita Kummi-etuliitettä tehdäkseen itseä lapselle tärkeäksi, niin en mä nyt vaan tahtonut karsia. 

No, asiasta keskusteltiin jokunentovi. Tai no, sanotaanko näin, että aina kun kysyin "ootko miettinyt sitä kummi asiaa" oli vastaus aina sama: ainiinjooen. Että sitten kun siis nostettiin katti pöydälle niin tultiin molemmat siihen tulokseen, että kummiksi pyydettäisiin mieluiten sellaisia ihmisiä, joita aidosti voisi kiinnostaa. Ketkä olisi osoittanut jo Oliveria kohtaan kiinnostusta, jos jo esikoisen näkemiset jää alle viiteen sormeen kahden ja puolen vuoden aikana niin onko välttämättä parhaat valinnat? Ja myös itsekkäistä syistä; keistä on meille henkisesti lähinnä minulle ja fyysisesti apua? Ja rehellisesti kun mietti, ei mies keksinyt parempia ehdokkaita joita minulla jo oli. Joista jokainen on ollut näääääääääääääääääääääin suuri apu jo Oliverin aikana. 

Mutta edelleen jäi mua korventamaan, että ei se ole nyt reilua miestä kohtaan, joten juteltiin taas tovi. Onko se niin tärkeää, että molemmilla on saman verran kummeja? Eihän sitä tiedä, vaikka kymmenen vuoden päästä molemmilla olisi remmissä mukana kummeja enää yhdet kappaleet tai mikäs sitä estää, että jos Oliver kokee epäoikeudenmukaisuutta, niin siitäpäs kysytään haluaisiko joku olla vielä hänenkin kumminsa. Joten päädyttiin siihen, että mies kysyy keneltä sitten kysyykään ja V:lle voi tulla viisi-tai kuusikin kummia. Mun puolesta ne sitten saa mies valita ihan mitä harkintakykyätaikyvyttömyyttä- käyttäen tahansa ja vaan toivon, että titteli otetaan vastaan vain jos aidosti nappaa.


BLOGI2 BLOGI3



Minä en vaadi kummilta kummoisia. Itseasiassa en vaadi muuta kuin läsnäoloa, eikä siihenkään laadita mitään viikkotuntisoppareita. Minä en piittaa lahjoista tai kuka vie kivoimpiin paikkoihin. Olkaa juuri tuollaisia kuin tähänkin asti, kuuntelevia, aikaa antavia ja avuliaita. Ja tuokaa äidille suklaata ja valehdelkaa jokainen kerta, että taitaa taas olla lähtenyt vyötäröltä sentti tai pari.

Rosalta V tulee oppimaan miten pidetään hauskaa, Jemmiltä roppakaupalla viisautta, Reetta kasvattaa ballsit ja Katri näyttää, että jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa. Kaikilta heiltä V tulee saamaan varmasti paljon lämpöä ja rakkautta. Ja äiti myös. 




KEVÄTVAATTEIDEN SOVITUSTA

3/09/2015
BLOGI7 BLOGI14



Jatketaanko vaatepainotteisella aiheella vielä tovi? 

Kuten moni tietää, viime perjantaina julkaistiin Mini Rodinin drop 2 ja niin vaan olin itsekin aamupäivästä tärppinä, että saataisiin tarvittavat kuteet. Meillä ei siis ole tällä hetkellä uikkareita lainkaan, joten ne oli ainakin ostettava. Lisäksi ostin uv-asun, mikä meille kesällä ulkona asuville, etenkin siellä biitsillä, oli aika must-juttu sekin. Myös meidän kalafanille tuli napattua tuulitakki ostoskoriin joka matskultaan sopii varmasti oivaksi ulkoilutakiksi päiväkotiinkin. Ostoskoriin tuli napattua myös ihan perusvaatetta ja pari kesähepenettä molemmille skideille. 


BLOGI9

              BLOGI1

Itse en tykkää jos vaatteet eivät istu ja mielestäni koot osuikin aika nappiin, kasvunvaraa on himpun verran mutta vaatteet eivät roiku päällä. Poika on noin 90cm/12kg ja kuvan vaatteet on 92/98.


Kaikki vaatteet on tilattu pikkuOtuksesta jota en voi kuin lämpimästi kaikille suositella. Palvelu on aina hyvää ja nopeaa klik.
Ja tämä ei ollut maksettu mainos;)


PIKOT Kollaasit47

Kysyttävää?