KUMMIT

Tirautinpas pari kyyneltä laittaessani viestiä V:n tuleville kummeille, 

että olisiko nämä halukkaita ottamaan tehtävää vastaan. 

Kyynel tipahti siis ennen kuin vastausta oli  edes tullut.

Koska tiesin heidän reaktion ja sen, että olin tehnyt äärettömän hyvät valinnat.

 

Oliverin kummit valittiin sen enempiä miettimättä suvusta, kaksi minun ja kaksi miehen. Missään nimessä en ole pettynyt yhteenkään Oliverin kummiin, he ovat kaikki Oliverille kovin tärkeitä ja ovat olleet täällä monesti auttamassa, mutta siitä huolimatta tiesin, että seuraavalle kummit tulisi suvun ulkopuolelta. Sukulaisilla kun on jo entuudestaan omat tittelinsä. Viimeksi se oli vain turvallinen ja fiksu valinta, kun ei minulla ollut sellaista ystävää jolta kysyä. Tiesin, että nämä ainakin tulisi olemaan lähes varmasti jollain muotoa aina Oliverin elämässä.

Heti plussattuani olin jo varma ketkä haluaisin pyytää kummeiksi mutta olin asian kanssa hieman umpikujassa.. Oliverilla on siis neljä kummia ja pidin itsestäänselvyytenä, että myös seuraavalla täytyisi olla saman verran, tasapuolisuuden nimissä. No, ongelmaksi muodostuikin, että minulla oli se neljä jo plakkarissa, mutta pidin tärkeänä että mies saa valita saman verran, joka tarkoittaisi että minun täytyisi karsia kaksi. Ja plääh, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, ettei tarvita Kummi-etuliitettä tehdäkseen itseä lapselle tärkeäksi, niin en mä nyt vaan tahtonut karsia. 

No, asiasta keskusteltiin jokunentovi. Tai no, sanotaanko näin, että aina kun kysyin "ootko miettinyt sitä kummi asiaa" oli vastaus aina sama: ainiinjooen. Että sitten kun siis nostettiin katti pöydälle niin tultiin molemmat siihen tulokseen, että kummiksi pyydettäisiin mieluiten sellaisia ihmisiä, joita aidosti voisi kiinnostaa. Ketkä olisi osoittanut jo Oliveria kohtaan kiinnostusta, jos jo esikoisen näkemiset jää alle viiteen sormeen kahden ja puolen vuoden aikana niin onko välttämättä parhaat valinnat? Ja myös itsekkäistä syistä; keistä on meille henkisesti lähinnä minulle ja fyysisesti apua? Ja rehellisesti kun mietti, ei mies keksinyt parempia ehdokkaita joita minulla jo oli. Joista jokainen on ollut näääääääääääääääääääääin suuri apu jo Oliverin aikana. 

Mutta edelleen jäi mua korventamaan, että ei se ole nyt reilua miestä kohtaan, joten juteltiin taas tovi. Onko se niin tärkeää, että molemmilla on saman verran kummeja? Eihän sitä tiedä, vaikka kymmenen vuoden päästä molemmilla olisi remmissä mukana kummeja enää yhdet kappaleet tai mikäs sitä estää, että jos Oliver kokee epäoikeudenmukaisuutta, niin siitäpäs kysytään haluaisiko joku olla vielä hänenkin kumminsa. Joten päädyttiin siihen, että mies kysyy keneltä sitten kysyykään ja V:lle voi tulla viisi-tai kuusikin kummia. Mun puolesta ne sitten saa mies valita ihan mitä harkintakykyätaikyvyttömyyttä- käyttäen tahansa ja vaan toivon, että titteli otetaan vastaan vain jos aidosti nappaa.

Minä en vaadi kummilta kummoisia. Itseasiassa en vaadi muuta kuin läsnäoloa, eikä siihenkään laadita mitään viikkotuntisoppareita. Minä en piittaa lahjoista tai kuka vie kivoimpiin paikkoihin. Olkaa juuri tuollaisia kuin tähänkin asti, kuuntelevia, aikaa antavia ja avuliaita. Ja tuokaa äidille suklaata ja valehdelkaa jokainen kerta, että taitaa taas olla lähtenyt vyötäröltä sentti tai pari.

Rosalta V tulee oppimaan miten pidetään hauskaa, Jemmiltä roppakaupalla viisautta, Reetta kasvattaa ballsit ja Katri näyttää, että jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa. Kaikilta heiltä V tulee saamaan varmasti paljon lämpöä ja rakkautta. Ja äiti myös.