Ei minusta. Kateus yleensä nähdään vain negatiivisessa sävyssä ja väistämättömyytenä paheena. Kateellinen ihminen ei suo toiselle onnea vaan tahtoo kaiken itselleen. Kateellinen ihminen kokee olevansa jollain tapaa huonompi, kykenemättömämpi tai mitättömämpi kuin joku toinen.
Itse en näe (tätäkään) asiaa niin mustavalkoisesti. Kateus voi syödä kantajaansa- tai se voi toimia jopa motivaattorina tai inspiraation lähteenä. Kateuden voi mielestäni nähdä tiettyyn rajaan asti positiivisena asiana. Tiedättekös, tsempata itseä saavuttamaan omat haaveensa siinä missä se toinenkin - minä pystyn tähän myös.
Jos kateus kuitenkin nipistelee perskannikoita ja pysyy päivästä toiseen mukana kuin peräpukama on hyvä miettiä, miksi oikeastaan on kateellinen? Miten toisen onnistuminen/menestyminen tai mikä tahansa on minulta pois? Niin vaan tuo Maijakin itsensä luki asianajajaksi ja minä teen töitä kaupan kassalla, kehtaakin! Jos se olisi lukenut koulunsa vähän huonommin niin olisin varmasti paremmassa työssä. Kuulostaa loogiselta minustakin. Me olemme itse oman onnemme seppiä ja ainoa este/hidaste yleensä olemme me itse. Täytyy myös muistaa, että kolikolla on aina kaksi puolta ja ollessamme kateellisia tuppaamme näkemään vain nurjemman puolen.
Minä olen kateellinen. Noin niinkun yleisesti ottaen kaikille, joiden koti on kuin sisustuslehden kansikuva mutta myös muutamalle ystävälleni. Parhaalle ystävälleni siitä miten ahkera hän on ja hoitaa työnsä aina mallikkaasti. Minä tahtoisin olla yhtä ahkera ja omatoiminen kuin hän ja kovasti koitankin ottaa mallia. Toiselle ystävälleni olen kateellinen asuinalueesta, verbaalisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä. Mutta ei se hänen vikansa ole, että meidän tukiverkosto on täällä landella ja se meidätkin tänne sulkee. Tai se, ettei itselläni hissi kulje aina ylös asti täydellä teholla;) Olen kateellinen siskolleni joka toteuttaa unelmansa, joka joskus oli myös minun unelma mutta ei enää mahdollista toteuttaa. Olen kateellinen niille kaikille ystävilleni, jotka pystyvät tehdä spontaaneja retkiä ja ottaa hädintuskin vastuun itsestään. Olen kateellinen kauniille ihmisille ja niille joiden tyylitaju on pettämätön. Mutta vaikka kuinka voissa paistaisi, minä näytän tältä ja enkä itseäni pakottamallakaan kiinnostu muodista tarpeeksi.
Sen sijaan, että häpeillään kateudentunnetta, vihataan kohdetta ja kielletään asia itseltä, voitaisiin olla ihan reippaasti rehellisesti vihreitä. Kun on sinut asian kanssa, osaa sitä tunnetta käsitellä oikein ja kääntää sen nimenomaan itselleen voitokkaaksi. Minä pystyn, voin ja osaan myös.
Täysin samaa mieltä, joskus olen samasta asiasta kirjoitellutkin. Mä olen kans kateellinen tyyliin kaikille, mutta kyllä sen vaan pystyy kääntämään nimenomaan voimavaraksi! :) ensin tosin menee hetki siihen rypemiseen :D
VastaaPoistaMä oon myös tästä aiemmin kirjoittanut yli vuosi sitten blogin alkuaikoina mut mun kirjoitustyyli oli silloin niin kuraa etten halunnut sitä tässä postauksessa mainita xD mutta joo siis ilmanmuuta muukin välillä korventaa! Mutta ei se silti oo sellaista pahansuopaista:)
PoistaOot niin hyvä kirjottaan! Kaikki me ollaan kateellisia, mutta musta se on just noin, että miten sen kanssa toimii. "Ihaileeko" ihmistä hyvällä kenelle on kateellinen vai alkaako vihaamaan sitä ja puhumaan pahaa vaan kateuden takia. Mä ainakin voin ihn rehellisesti sanoa jollekin, että oon sille kateellinen jostain asiasta. Yleensä se on tukiverkko tai joku ei ulkonen asia. On myös sellasia kelle oon ulkosesti kateellinen, koska jotkut on vaan mun silmään tosi täydellisiä, mutta vihaamisen sijaan kerron sen heille ja kehun heitä. Mä ihailen ihmisiä ketkä on elämässään aidosti onnellisia, olin mä sitten sillon ite onnellinen tai en, niin ajattelen heistä aina hyvää mikäli he on sitä muille :) olipa sekava kommentti. Mut luotan, et tajuut :D sulle oon esim ihan kateellinen kun teillä on niin hienoja lastenvaatteita ja osaat kirjottaa niin monipuolisesti ja järkevästi saaden viestin varmasti perille. Se on tosi hieno taito Salla! Ps. Musta sä oot paljon fiksumpi kun mun monet kaverit ketä on yliopistoissa ja vetäny koko elämänsä pelkkää kymppiä kokeista. Aito viisaus ei oo matikan arvosana tai hyvä muisti, se on sitä mitä sulla on: tilannetajuu, tunneälyä ja suvaitsevuutta <3
VastaaPoistamä oikeesti vähän liikutuin tästä, kiitos Kuu<3 ja ymmärsin kyllä kaiken;)
PoistaKääk, nyt osu omaan nilkkaan.
VastaaPoistaVihaan itsessäni tätä piirettä todella paljon. Yritän päästä siitä eroon mutta sitten taas huomaan, äh minäkin haluan! Järjellä yritän aina selittää itseni pois yhyy-altaasta, joskus onnistus paremmin ja joskus huonommin.
Osaan onneksi nykyään aiempaa paremmin juuri myöntää tuon "olen kateellinen, se on ihan okei". Mutta liian usein kuitenkin vinksahtaneessa mielessäni kuvittelen jotenkin että asian myöntäminen antaa sille toiselle ylivallan, aseen. Aseen mihin, en tiedä itsekään.
Tunnen liian usein morkkista siitä että kun kuulen lähipiiristäni, vaikka ystävältä, jotain hyviä uutisia niin mun ensimmäinen reaktio mielessäni oni "mäkin haluan, miksi mulla ei ole, mullekin". Miksi, mistä tää juontaa juurensa. Onneksi on sentään järkeä päässä hitusen etten möläyttele näitä tyhmiä suustani aina ulos ja saa maailman paskimman ystävän leimaa. järki ja aika auttaa pahimman kateellisuuden aallon kukistamiseen.
-Jompompula
Mut hei, sä tiedostat sen itse! Eli en usko, että siitä koituu harmia kuin korkeintaan sulle itselles. Kyllä mä luulen että me kaikki joskus ollaan myös puhtaasti kateellisia eikä sitä kovin äkkiä aina osaa muuttaa positiiviseksi!
Poistasä olet salla ihan mahtava kirjottaja! oon vihreenä sulle! :)
VastaaPoistaAi Laura, mulla on samoja fiiliksiä kun luen sun blogia ;)
PoistaHyvin kirjoitettu! Mun mielestä se positiivinen kateus ei ole kateutta vaan ihailua ja arvostusta. En ymmärrä sitä, miten ihmisten on niin vaikea olla ylpeitä toisistaan ja onnellisia toisten puolesta. Mikääääään mitä kukaaaan tekee ei ole pois sulta ja kaikkien pitäisi se muistaa. Mä ihailen monia ja just se on saanut mutkin tekemään enemmän ja mä käytän "kateutta" inspiroitumiseen 100%! :)
VastaaPoistaKiitos!:) Mun mielestä taas se ihailukin voi olla ihan eri sarjassa, koska ihailla voi asiasta mitä ei itse tahdo eikä näin ollen puhuta enää kateudesta. Toisaalta, näissäkin raja on hyyyyvin häilyvä :)
PoistaMÄKIN OON SUPERLAISKA! jes, ripittäydyn:D ja päätän myös aina olla ens viikolla kodinhengetär ja seuraavan suursiivouksen jälkeen yhtä sun toista, aina seuraavaan päivään ja sotkuun asti :D Kiitos Taru <3
VastaaPoistaMä vaan ihailen ihmisiä, harvemmin enää tulee oltua kateellinen. Kadehdin pitkään monia eri henkilöitä, mutta nykyään oon sillä linjalla että itsestä se lähtee ja sama on saavutettavissa! :)
VastaaPoista