Ja tässä teille linkki uuteen blogiin, älkää huoliko tämä OLLIE kyllä säilyy silti!
ARVATKAA MITÄ
12/31/2016
Mulla olis teille pikkuylläri. Katsokaa tää video niin tiedätte mikä!
Ja tässä teille linkki uuteen blogiin, älkää huoliko tämä OLLIE kyllä säilyy silti!
Ja tässä teille linkki uuteen blogiin, älkää huoliko tämä OLLIE kyllä säilyy silti!
12/30/2016
Olenko ainut joka ihmettelee kuinka kreisiäkkiä tämä vuosi on mennyt?
Vuosi on ollut ihan jees, vastoinkäymisistä huolimatta. Keväällä uiskentelin aika tummissa vesissä mutta kesän myötä asiat alkoivat helpottamaan aina tähän päivään asti. Vuosi on tuonut myös ihania mahdollisuuksia, uusia tuttavuuksia ja kutkuttavia juttuja. Niistä jälkimmäisistä tulossa ihan pian lisää tietoa täällä sekä YouTuben puolella, mutta sen verran voin sanoa, että tulevan vuoden mittaan tulee blogikin aktivoitumaan mutta ehkä enemmän erilaisessa muodossa ;)
Toivotaan ensi vuodesta vielä entistä parempi, ihanaa alkavaa uutta vuotta ja toivottavasti jaksatte ensivuonnakin seurailla mun juttuja täällä sekä muilla kanavilla <3
Ps. Saatiin Aarrekidilta ihanat pöllötyynyt, jotka ovat meillä niin leikeissä, sisustuksessa kuin unikavereina. Aarrekid on ollut meille tuttu jo Oliverin vauvavuodesta asti ja olen aina tykännyt heidän leikkisistä printeistä ja näistä supersöpöistä ekologisista re-use matskuista tehdyistä pöllötyynyistä. Pöllöprinttiä löytyy myös 100% puuvillapaidoista- ja bodeista, mustana sekä valkoisena. Näitä tyynyjä taas kahdessa eri koossa useammassa eri värissä. Tästä pääset kurkkaamaan värivaihtoehdot.
12/01/2016
Mulla ei ole ollut koskaan täällä blogin puolella Joulukalenteria ja valitettavasti tänäkään vuonna en kerennyt omaa toteuttaa jokaiselle päivälle, mutta puolestaan toteutan pari luukkua meidän Lumoblogien Joulukalenteriin! siis ihan käsittämätöntä, että nyt on jo joulukuun eka.. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu mun vlogin kanavalla, laitan linkin tähän mutta tilaamalla mun kanavan pysyt parhaiten ajantasalla jatkossakin, pyrin tekemään videoita viikoittain.
Teen joka vuosi jouluruoan lisäksi makean leivoksen. Aiempina vuosina olen leiponut mm. pätkisfudgea ja suklaajäädykejuustokakkuhässäkkää(???). Törmäsin Mammarimpuilee blogissa ihan töööörkeän hyvännäköiseen Jouluiseen Pavlovaan ja koska en ole ikinä ennen pavlovaa tehnyt, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Ja hei, tässäpä teille nyt videota siitä sitten! IHANAA JOULUKUUN ENSIMMÄISTÄ!
11/27/2016
Olen aiemminkin tehnyt postauksen, jossa ihmettelen muutamaa kysymystä. Tein nyt saman videolla, muutama uusikin saattaa löytyä!
11/11/2016
Meillä lapset ovat askarrelleet päiväkodissa isälle kortit ja ajattelin niiden riittävän vallanmainiosti pekoni-kanamunaleipä aamiaisen kera. Kortteja olisi jopa kolme, ellen olisi piilottanut Oliverin vanhassa päiväkodissa tekemää korttia niin hyvään piiloon isältä, että unohdin itsekin että minne.. Vivianin kortin taas unohdin päiväkodille mutta saahan sen toki annettua myöhässäkin.
Viime vuonna askarreltiin taulu, jossa oli valkoiselle kartongille painettu mustalla maalilla molempien lasten jalanjälki. Ajattelin kaveriksi ja kivaksi muistoksi tänävuonna painattaa samalla idealla jäljet lasten käsistä vanhan taulun vierelle. Koitettiin me vähän muutakin askarrella, mutta siinä vaiheessa kun meillä oli kylpyhuoneen lattia, patteri ja amme ihan maalissa sen lisäksi, että Vivianissa oli enemmän maalia kuin ihoa näkyvissä (hampaat mukaan lukien) päätin jättää jatkossakin ainakin nämä mun tasolle selvästi liian haastavat askartelut päiväkodin kontolle.
Tässä kuitenkin vielä vinkki isänpäivälahjaan, jos siellä vielä joku MattiMyöhäinen tuskailee mitä tehdä. Me askarreltiin tälläinen taulu viime vuonna papalle ja mielestäni se on edelleen todella kiva. Ja tosi nopeasti tehty, ilman sotkua tai vaivaa.heh.
Pst..Käykää myös katsomassa Susannan ihana diy-vinkki!
11/10/2016
Lähestyvä isänpäivä sai mut ajattelemaan kuinka usein turhaantuneena pihisen miten en voi sietää, millaiselle jalustalle isit nostetaan ihan vain siitä hyvästä, että he hoitavat oman osuutensa lasten- ja kodinhoidossa. Isät ovat kuin mitäkin supersankareita, yli-ihmisiä, Jumalaakin korkeammalla pestessään vauvan pyllyjä ja meidän äitien olisi vaan vedettävä se hymy perssiiseen ja oltava kiitollisia saadessamme rinnalle niin hyvä mies! Ja paras olla, jottei ero tule koska sinkkuäitinä ei sitten olekaan ihan niin hyvät markkina-arvot, jotka miehillä taas on nostanut kurssiaan isäksi tullessaan.
 |
| Kuva: Minna Sipinen Photography |
Mutta kun mietin uudestaan niin eipä iseillä vielä tänäpäivänäkään aina ole kovin kaksista. Perheen kanssa paljon viihtyvää isää arvellaan olevan tossunalla, mies on hyvää työvoimaa koska eihän se lapsien takia ole töistä poissa (sitä vartenhan on se äiti...). Äitiyspakkaus, äitiysraha. Kummalle erotilanteessa pääsääntöisesti lapset jäävät, halusi isä tai ei? Ihan muutaman mainitakseni.
Kun lapset ovat täällä isänsä kanssa keskenään, on niillä ehkä vaatteet vähän hullunkuriset, liian pienet ja/tai väärinpäin sekä ruokalistan löytää vaatteilta (eli siis makaroonia ja jauhelihakastiketta). Kuitenkin ainoa mihin kiinnitän huomiota on nauru joka kuuluu jo ulos asti, keskeneräinen leikki olohuoneen matolla sekä jälleen uudet Batman-askartelut, joita Oliver juoksee esittelemään ennen kuin olen ehtinyt edes riisua kenkiä jalasta (no okei, saatan vähän ulvahtaa, että joudunko oikeesti taas syömään makarooniajajauhelihakastiketta...).
En mä kysy tai kyseenalaista, miten päivän aikana on asiat hoidettu, onko lapset ruokittu ja kylvetetty, koska olisin hiton näreenä jos mies tekisi sitä mulle aina päivän päätteeksi kotiin tullessaan. Se tietää, että mä olen todennäköisesti paennut ainakin kerran kiukuspäissäni esikoista vessaan karkuun, ollut ehkä liikaa puhelimella, halannut lapsia, touhunnut niiden kanssa ja koittanut syöttää niille ehkä jotainmukaterveellistä, samalla kun Oliver kinuaa iskän makarooniajajauhelihakastiketta. Ja mä tiedän, että vaikka me hoidettaisiin jotkut asiat eri tavoin, on lastenhoidon peruspohja molemmilla sama. Enkä mä ole tässä hommassa yhtään pätevämpi tai korkeammassa asemassa kuin sekään.
Iskä on yhtä hyvä kuin äiti ja toisinpäin.
Iskä on yhtä hyvä kuin äiti ja toisinpäin.
10/27/2016
En jaksanut enää katsella Vivianin pinnasänkyä tyhjänpanttina tilanviejänä. Näppäränä tyttönä otin siitä yhden laidan pois ja sahasin vähän vaneeria ja kas vain siitä tuli lapsille kiva askartelupöytä. Eikös?
10/14/2016
Kunnioitus ja luottamus ovat jokaisen ihmissuhteen kulmakivet, oli kysymys sitten ystävyydestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta tai auktoriteettiasemista. Molempiakaan ei saada vaatimalla, vaan ne on ansaittava ja täydyttävä toimia molempiin suuntiin. Kunnioitusta ei saa kunnioittamatta toista itse, eikä luottamusta synny luottamatta toiseen.
Mulle nämä kaksi asiaa ovat äärimmäisen tärkeitä. Meillä ei tehdä turhia lupauksia, valehdella tai puhuta toiselle epäkuonnioittavaan sävyyn. Tai tähän pyritään, aina ei onnistuta, mutta tärkeää onkin tietää miten toimia epäonnistuessaan. Myös lapsille olen rehellinen, oli aihe mieluinen tai ei. Oliverin neljävuotis- rokotuksestakin kerroin hänelle avoimesti ja että se saattaa sattua, jotta lapsi osasi varautua ja tietää mitä odottaa. En väittänyt että se ei sattuisi tai neuvolaan mentäisiin vain höpisemään.
Kunnioitus ei synny peloittelemalla tai uhkailulla. En koe onnistuneeni jos lasteni "kunnioitus" minua kohtaan olisi pelkoa selkään saamisesta tai raivoamisesta. Paras tehdä niin kun on oikein, ettei itseä satu. Toivon lasteni kertovan totuuden sanktionkin uhalla siksi, koska se on oikein ja muuten omatuntoa kolkuttaa. Toivon myös, että he jättävät tekemättä väärin siksi, etteivät tahdo pahoittaa kenenkään mieltä tai aiheuttaa hallaa kenellekään, koska siitä ei tule itsellekään kiva olo.
Luottamus on vähintään yhtä tärkeää. En tahdo, että lasta vähätellään tai pidetään aikuista alempiarvoisena, ettei "pieniä" lupauksia tarvitsisi pitää. Miten lapsi oppii, että lupaukset on tehty pidettäviksi jos niitä ei pidä itse? Tai miten lapsi oppii mikä on turhan ja tärkeän lupauksen raja? Onko olemassa turhia lupauksia? Mielestäni lupaus kuin lupaus on tärkeä. Vai voiko sitä puhua sitten aina vain lämpimikseen mukavia ja aina kun omaan aikatauluun sopii, pitää lupauksensa?
Pettymyksien tuottaminen on vanhempien tärkeimpiä tehtäviä, mutta ei niitä silti tarvitse tietentahtoen tuottaa. Jos lupaan jälkkäriksi vesimelonia ja huomaan sen olleenkin loppu, en sitä säntää pää kolmantena jalkana hakemaan kaupasta, vaan asiasta keskustellaan ja sovitaan, että ostetaan sitä seuraavalla kauppareissulla. Tälläiset ovat mielestäni ihan inhimillisiä "lupausten pettämisiä". Kun taas lupaus, että jos heti kiltisti siivoat lelut, niin sen jälkeen lähdetään tivoliin, käyttäen lupausta vain kannustimena, ilman että sitä on alunalkaenkaan tarkoitus pitää, on mielestäni valhe ja lupauksen pettämistä. Tällöin lapsi oppii vain, että lupaukset ovat sanoja muiden joukossa.
Tahdon, että lapseni tietää 100% että sanani pitää ja tämän takia lupailen vain asioita mitä voin 100% varmuudella pitää. En siis uhkaile jättäväni pois kyydistä kesken autokyydin, mutta jos lupaan, että huomenna mennään jäätelölle niin huomenna sitten mennään- satoi tai paistoi. Toki on hyvä muistaa, että on ihan inhimillistä, että voi tulla muita itsestä riippumattomia esteitä.
Mutta kyllä meilläkin silti aina toisinaan uhkaillaan, lahjotaan sekä kiristetään. Olenhan ihminen, en mikään Jumalaa ylempi. Mutta miten teillä menee? Tehdäänkö teillä "turhia pieniä lupauksia" joita ette koe tarpeelliseksi pitää?
Ps. Kiitos kaikille synttäriarvontaan osallistuneille, teitä oli paljon <3 Arpaonni suosi Terhiä, jolle on laitettu jo meiliä menemään.
10/09/2016
Meillä oli ilo päästä ekojen joukossa testailemaan For Minis and Mommies:lle myyntiin tulleita pompon-pipoja. Meillä on trikoopipojen kanssa ollut vähän se ongelma, että joko ne on liian löröjä, liian kireitä, liian kanamunia tai liian kortsuja, heh. Nämä on nyt malliltaan ensimmäiset oikeasti täydellisesti istuvat, niin lapsilla kuin mulla itsellenikin. Suomessa ommeltua ja tupsut tekoturkista. Mustia pipoja on enää vain muutama koko jäljellä ja osa tupsuista osa loppuunmyytiin heti, mutta näitä on mahdollisimman pian tulossa myyntiin lisää. Pipoja on kolmessa eri värissä, viidessä eri koossa ja tupsuja saa valita viidestä eri vaihtoehdosta. Meillä Vivianilla on tuo vaaleanpunainen ja Oliverilla ruskea (mikä on ihan täydellinen uuden ruskean sekä vanhan metsänvihreän Rodinin picotakin kanssa).
Nyt ihan uutena on tänään verkkokauppaan lisätty näitä Bulb Londonin ihastuttavia fleececollaripaitoja. Vielä ei olla pesty kertaakaan, mutta matsku tuntuu todella laadukkaalta ja sisäpinta on aivan mielettömän ihanaa, pehmeää fleeceä. Ihan varmasti lämpimät näin viileään syksyyn takin alle! Koot näissä menee 2 y, 4 y ja 6 y ja meillä Vivianilla on koko 2 ja Oliverilla koko 6. Ja itse en yleensä ota näinkään suurella kasvuvaralla mutta Bulb Londonin sivuilta lunttasin, että kannattaa ottaa melkein kokoa isompaa. Näissä on myös ehkä aavistuksen normaalia lyhyempi niska-helma. Luulen, että Oliverille koko 4 olisi voinut olla nyt passeli mutta melko pian pieni. Oliver on n.100 cm ja Vivian n.76cm.
Paitoja on ihan superrajoitettu erä joten kannattaa olla nopea liikkeissään jos mielii tälläisen omakseen. Mä olen nyt muutenkin vähän ahdistunut nyt kovin hypetetyistä merkeistä ja etsinyt rinnalle vähän jotain muutakin ja tässä merkissä voisi vahvasti olla potentiaalia, vai mitäs sanotte?
ps. Mitäs mieltä olette, pitäisikö noita nahkalaukkuja eri variaatioilla tulla ihan kauppaankin asti ;)
*tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan
10/04/2016
Vuosi sitten blogini täytti 2vuotta ja muistin asian vuorokautta aikaisemmin! Hirveällä kiireellä järjestin teille ihanille synttärispessuja ja vannoin itseni olemaan seuraavalla kerralla ajoissa asian kanssa.
No olinkin, nimittäin tänävuonna kävikin niin, että muistin asian jälleen vain vuorokautta aikaisemmin ja lähdin hirveällä kiireellä järjestämään jotain erilaista synttäreiden kunniaksi. Kunnes tajusin myöhemmin, että olen kuukautta etuajassa! Heh.
Mitenkäs siis olis pikku-ikku-riikkinen varaslähtö änyytee-nyt? Blogini täyttää siis ensikuussa kolme vuotta ja nyt homman nimi on se, että mulla olisi tässä 9 yrityksen lahjakortteja sekä tuotepalkintoja, jonka YKSI teistä voittaa kaikki itselleen! Arvontaan osallistut vain jättämällä kommentin, mitä vain, sekä tunnistettavan nimimerkin.
pikkuOtus 50€ lahjakortti
Hip-Kid 50€ lahjakortti
For Minis and Mommies 50€ lahjakortti
Tuutilulla 50€ lahjakortti
Miniones 30€ lahjakortti
Aarrekid 30€ lahjakortti
Silvartkorut 30€ lahjakortti
VIMMA lettikangaskassi
pikku BO mom is wow- juliste
Eli yksi teistä voi voittaa 290€ arvosta lahjakortteja, julisteen sekä kassin.
kiitosKIITOSkiitos mukaan lähteneille yrityksille ja arpaonnea kaikille😘 aikaa osallistua on 11.10 klo 23.59 asti!
Ps voit tuplata voittomahdollisuuden osallistumalla myös instagramin puolella!
10/03/2016
Olen aina ollut todella sosiaalinen ihminen, enkä oikeastaan ikinä ole viihtynyt yksin. Olen aina ollut parhaimmillani ihmisten ympäröimänä ja olenkin kiitollinen siitä, miten paljon välittäviä, ihania ihmisiä mulla on ja on ollut rinnallani.
Lähes 25 vuoteen on mahtunut useita ihmissuhteita, joista jokainen on jollain tavalla ollut tärkeä ja merkittävä, aina ne on jollain tavalla opettanut. Aina kuitenkin on vähän harmittanut, ettei ole ollut sellaista lapsuudesta asti kantanutta ystävyyttä, vaan ennemmin tai myöhemmin on tultu tienpäähän ja jatkettu eriteille.
En olisi koskaan osannut odottaa, että vielä näin aikuisiällä löytäisin uuden tosiystävän, jonka kanssa klikkaa heti, sillätavalla eritavalla kuin muiden kanssa, tiedättekö mitä tarkoitan? Olen solminut useita ihania, tärkeitä ystävyyssuhteita myös lapsien jälkeen mutta näin vahvaa sielunkumppanuutta en ole tainnut koskaan silti kokea. Olen aina ajatellut, että kaksi täysin samanlaista persoona ei mahtuisi samojen seinien sisälle, mutta uskon että samanlaisten taustojen, arvojen, huumorin (okei, huonon sellaisen) sekä räiskyvien persoonien olevan juuri niitä asioita, joista toisissamme niin kauheasti tykätään.
Kävin viikonloppuna kuvailemassa meidän tyttöjä, molemmat ihan kuin äitinsä. Näillä muruilla on ikäeroa 6 päivää (äideillä kaksi päivää), vaikka lasketut ajat olisivat olleet lähes kuukauden erolla. Toivon, että he saavat toisistaan yhtä hienon, elämänaikaisen ystävyyden. 
💓
💓
9/20/2016
Äitiys ottaa ja antaa, enimmäkseen ja suurimmaksi osaksi ajaltaan kuitenkin antaa. Oma- aika on kuitenkin tärkeää, mutta aina toisinaan hyvin hankala nipistää arjen kiireessä. Listasinkin videolle mun TOP 5- nautinnot, jotka ennen äitiintymistä oli ihan tavisjuttuja ja osa jopa hyvin ärsyttäviä asioita, jotka mieluusti olisi skipannut. Niinkuin vaikka kaupassakäynti.
9/08/2016
Kirjoittelinkin keväällä vähän pintaa syvemmältä omista ajatuksista, ahdistuksesta ja mielenterveydestä ylipäänsä. Moni huomasi mun vireystason nousevan heti, kun kesä antoi esimakua itsestään, eikä turhaan. Tein ihan tietoisen valinnan niputtaa ongelmat tuonnemmaksi ja nauttia kesästä ja lämmöstä, joka on ihan tarpeeksi lyhyt murehtimattakin. No kesä oli aika surkea, mutta ei se mua ainakaan lannistanut. Me oltiin ja tehtiin perheenä tosi paljon, josta oon superiloinen.
Pidän kyllä myös syksystä. Siitä, miten kauniilta meidän asuinalue näyttää, pukeutuminen ei ole niin hankalaa, illat on hämäriä, saa pukea villasukat ja muhkeat huivit. Mä tykkään syksystä aina sinne lokakuun loppupuolelle asti, kunnes alkaa pitkä, synkkä, sumuinen, kolea aikakausi. Tiedän, että aiemmin sivuutetut ongelmat ovat ihan valmiita ottamaan kopin musta ja sen takia meinasin tälläkertaa valmistautua.
Mut hei, video ei ole silti ankea, heh. Tässä kooste meidän päivästä.
Oletko enemmän kesä vai syys-ihminen? Painitko mielenterveysongelmien kanssa ja jos, niin saatko niihin apua? Jos et, mikä estää hakeutumasta hoidonpiiriin? Onko
9/04/2016
Pakko saada.
Älkää ymmärtäkö mua nyt väärin, puhun nyt sitten ihan vaan vaatteista.
Lastenvaatteista ja varsinkin tiettyjen merkkien ympärillä pyörivästä hypetyksestä. Hypetyksen seurauksena on muodostunut monia lastenvaatteisiin keskittyneitä hypetysryhmiä, joissa ensimmäisen virkkeen lausetta kuulee useammin kuin selibaattikerhon jäsenien viikottaisissa kokouksissa.
En mä hei tuomitse! Tai siis ei mulla oikein olisi siihen varaakaan. Itse olen äärimmäisen addiktoitunut näihin ryhmiin ja monesti löydän asuketjujen joukosta "pakko saada" vaatteita. Ja sittenhän niitä metsästetään kissojen ja koirien kanssa kirpparipalstat lävitse jos uutena ei mistään enää saa.
Kirppismeininki on muutenkin muuttanut vallan suuntaansa ja mielestäni suunta on vain positiivinen. Kierrätyksestä on tullut monelle harrastus ja intohimo, eikä vaatteita osteta vain halvemman hinnan takia. Enemmän mittarissa painaa ekologiset arvot ja halutut kuosit/merkit, joita ei uutena enää saa.
Kevään ja syksyn droppeja lukuunottamatta meillä ei juuri mitään osteta uutena. Täällä meilläpäin vaan on niin vähän tarjontaa kirppareista (lue: ei ollenkaan) lastenvaatteiden suhteen, joten suurinosa ostoksista tulee tehtyä Facebook- kirppareiden välityksellä. Olen kokenut sen toimivaksi, mutta silti on todettava, että parhaimmat ja edullisimmat löydöt tulee tehtyä livekirppareilla.
Musta on kyllä mahtavaa, että kierrätys on nyt niin pinnalla eikä se, että ostaa vaatteensa kirpparilta ole mitenkään noloa tai "eiks teil oo varaa"- juttu. Päinvastoin, sitä ollaan ylpeitä ja iloisia mahtavista löydöistä ja hypetetään niitä(kin) siellä Facebookin hypetys(<3)palstalla.
Yksi suosituista lastenvaatekirpputoreista pääkaupunkiseudulla on Vekarakirppis, joka on Helsingin suurin lastenvaatteisiin erikoistunut itsepalvelukirpputori ja uusia tuotteita tulee myyntiin päivittäin. Olen nyt tulevana torstaina kiikuttamassa vaatteita ja kenkiä sinne itsekin. Tyttöjen vaatteet ovat kokoon 80 asti Mini Rodinia, Papua, Vimmaa, Aarrekidiä, Boboa ja ihan ketjuliikkeiden satoa, pojan taas kokoon 100 samoilta merkeiltä. Lisäksi on ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä. Menkää tyhjentämään! Toivon pääseväni kaikesta eroon. Vaikka mä tykkään myydä ja ostaa Facen kautta, mutta onhan se nyt vaan 100x kivempaa kun ei tarvitse mittailla ja syynätä, saati postittaa! Livekirpuilla sitä myös välttyy molemminpuolisilta pettymyksiltä, kun vaatteen näkee ennen ostopäätöstä.
Ostatteko te kirppareilta lapsille tai itsellenne?
Älkää ymmärtäkö mua nyt väärin, puhun nyt sitten ihan vaan vaatteista.
Lastenvaatteista ja varsinkin tiettyjen merkkien ympärillä pyörivästä hypetyksestä. Hypetyksen seurauksena on muodostunut monia lastenvaatteisiin keskittyneitä hypetysryhmiä, joissa ensimmäisen virkkeen lausetta kuulee useammin kuin selibaattikerhon jäsenien viikottaisissa kokouksissa.
En mä hei tuomitse! Tai siis ei mulla oikein olisi siihen varaakaan. Itse olen äärimmäisen addiktoitunut näihin ryhmiin ja monesti löydän asuketjujen joukosta "pakko saada" vaatteita. Ja sittenhän niitä metsästetään kissojen ja koirien kanssa kirpparipalstat lävitse jos uutena ei mistään enää saa.
Kirppismeininki on muutenkin muuttanut vallan suuntaansa ja mielestäni suunta on vain positiivinen. Kierrätyksestä on tullut monelle harrastus ja intohimo, eikä vaatteita osteta vain halvemman hinnan takia. Enemmän mittarissa painaa ekologiset arvot ja halutut kuosit/merkit, joita ei uutena enää saa.
Kevään ja syksyn droppeja lukuunottamatta meillä ei juuri mitään osteta uutena. Täällä meilläpäin vaan on niin vähän tarjontaa kirppareista (lue: ei ollenkaan) lastenvaatteiden suhteen, joten suurinosa ostoksista tulee tehtyä Facebook- kirppareiden välityksellä. Olen kokenut sen toimivaksi, mutta silti on todettava, että parhaimmat ja edullisimmat löydöt tulee tehtyä livekirppareilla.
Yksi suosituista lastenvaatekirpputoreista pääkaupunkiseudulla on Vekarakirppis, joka on Helsingin suurin lastenvaatteisiin erikoistunut itsepalvelukirpputori ja uusia tuotteita tulee myyntiin päivittäin. Olen nyt tulevana torstaina kiikuttamassa vaatteita ja kenkiä sinne itsekin. Tyttöjen vaatteet ovat kokoon 80 asti Mini Rodinia, Papua, Vimmaa, Aarrekidiä, Boboa ja ihan ketjuliikkeiden satoa, pojan taas kokoon 100 samoilta merkeiltä. Lisäksi on ulkovaatteita, asusteita ja kenkiä. Menkää tyhjentämään! Toivon pääseväni kaikesta eroon. Vaikka mä tykkään myydä ja ostaa Facen kautta, mutta onhan se nyt vaan 100x kivempaa kun ei tarvitse mittailla ja syynätä, saati postittaa! Livekirpuilla sitä myös välttyy molemminpuolisilta pettymyksiltä, kun vaatteen näkee ennen ostopäätöstä.
Ostatteko te kirppareilta lapsille tai itsellenne?
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)