Laventelihiukset

Olen aina ollut kateellinen niille, jotka säännöllisin väliajoin käyvät luottokampaajansa luona tekemässä tukkataikoja tai vain freesaamassa kuontaloaan. Itselläni on löytynyt päästä lähes kaikkea, poikatukkaa, polkkaa sekä pitkää, tummaa, vaaleaa, punaista ja siltä väliltä. Vuosi sitten, olin ollut  saman tukan kanssa jo kolmisen vuotta, jota kampaajalla kävin freesamassa kerran vuodessa aina samalla kaavalla: vaaleita raitoja. Tykkäsin luonnollisen vaaleasta tukastani ja olin varma, että siinä tulen aina pysymäänkin. Helppo valinta jos ei liiemmin välitä tukan laitosta tai lähinnä sen ylläpitämisestä, tyvikasvun peittelystä tai värin kulahtamisesta. Eikä jaksa ravata siellä kampaajalla.

Oli lämpimässä vaaleassakin toki ongelmansa; se äkkiä joko kellersi tai vihersi, mutta epäsäännöllisen säännöllisesti heitin hopeashampoota ensihätään. Viime kesäkuussa varasin ajan kampaajalle, viime kerrasta oli taas tullut kuluneeksi lähes vuosi ja justiinsa synnyttäneenä kaipasin tukkaani piristystä. Oletin hakevani taas vain vähän lisää vaaleita raitoja, mutta niitä en koskaan saanut.

Oikeastaan heti penkkiin istuessani päätinkin, että nyt jotain ihan muuta. Mä tahdon grannytukan! Kuitenkin pitkään lämpimällä vaalealla viihtyneenä en tahtonut mitään super radikaalia, joten tukkaan tuli helmiäisenharmaa laventelivivahteella. Se näytti oikeastaan eniten kylmältä tuhkaiselta vaalealta, jossa oli laventelivivahde. Rakastuin heti ja siitä tuli ihan mun juttu ja päätinkin, että vastoin odotuksiani en ainakaan ihan lähiaikoina aio palata lämpimiin sävyihin vaan kylmät viileät sävyt ovat nyt vallanneet mieleni (ja tukkani).

Oikeastaa kaikista parasta sillä käynnillä oli oikeastaan löytää ensimmäistä kertaa ikinä ikioma luottokampaaja. Sellainen, joka on täysin samalla aaltopituudella, tunnistaa mikä juttu sopii sulle ja tietää jopa sua paremmin, mitä sä haluat. Mä olen sellainen asiakaspalvelijan painajainen, tiedättekös..että mä en tiedä mitä mä haluan, mutta sun nyt täytyy se tietää ja tehdä! Mutta tälle kampaajalle mä voin kutakuinkin just niin tehdä, ja lähteä joka kerta kotiin tyytyväisenä ja mieli levänneenä (koska siis onhan kampaajalla käyminen vaan niin ihanaa!). 

Loka-marraskuussa rohkaistuin kokeilemaan ihan kunnon harmaata ja sillä huitaistiin koko pää. Tykkäsin siitä ihan superisti, ja sävytin sitä välillä kotona liilalla suoravärillä saadakseni sinne vähän sitä laventelin sävyä josta alusta asti olen tykännyt. Harmaa oli kiva, mutta se kulahti äkkiä todella tunkkaiseksi ja sen freesinä pitäminen oli aika työlästä. No, kuukausi sitten päätin ensimmäistä kertaa neljään? vuoteen kotikonstein, kaupan vaalennusvärillä piristää väriä ja Snäppiseuraajat tietääkin kuinka siinä sitten kävi..... Seuraavana päivänä soitin luottokampaajalle, sain ajan samalle päivälle, istuin penkkiin ja sanoin, että nyt vedetään se laventelitukka!

Ja niin musta tuli liila. Hassua, koska mä olen aina ollut se "luonnollisten" värien kannattaja ja aina sanonut, kuinka mulle ei ikinä sopisi mikään shokkiväri enkä sellaista ikinä itselleni värjäisi. Vaikka eihän tämä laventelitukka ole mikään shokkiväri, mutta samaan ei ikinä- kategoriaan olen nämä ponivärit ja pastellitkin luokitellut. Kävikin niin, että koen olevani enemmän omissa töppösissäni kuin aikoihin ja on ollut ihanaa, kun luottokampaajan myötä on uskaltanut eritavalla leikitellä tukalla ja kokeilla kaikkea uutta ja erilaista. Musta tuntuu, että mun koko persoona tulee esiin uudella tavalla, koska ehkä mä en kauhean luonnollinen ja seesteinen ollut alunalkaenkaan;)

Mutta mitä mieltä te olette mun tukasta? Tykkäättekö poniväreistä lainkaan vai odotatteko, että tämäkin villitys jo laantuisi?