En jaksanut enää katsella Vivianin pinnasänkyä tyhjänpanttina tilanviejänä. Näppäränä tyttönä otin siitä yhden laidan pois ja sahasin vähän vaneeria ja kas vain siitä tuli lapsille kiva askartelupöytä. Eikös?

VIMMASTYLE-LOOKBOOK

Onko olemassa turhia lupauksia?

Kunnioitus ja luottamus ovat jokaisen ihmissuhteen kulmakivet, oli kysymys sitten ystävyydestä, parisuhteesta, vanhemmuudesta tai auktoriteettiasemista. Molempiakaan ei saada vaatimalla, vaan ne on ansaittava ja täydyttävä toimia molempiin suuntiin. Kunnioitusta ei saa kunnioittamatta toista itse, eikä luottamusta synny luottamatta toiseen.

Mulle nämä kaksi asiaa ovat äärimmäisen tärkeitä. Meillä ei tehdä turhia lupauksia, valehdella tai puhuta toiselle epäkuonnioittavaan sävyyn. Tai tähän pyritään, aina ei onnistuta, mutta tärkeää onkin tietää miten toimia epäonnistuessaan. Myös lapsille olen rehellinen, oli aihe mieluinen tai ei. Oliverin neljävuotis- rokotuksestakin kerroin hänelle avoimesti ja että se saattaa sattua, jotta lapsi osasi varautua ja tietää mitä odottaa. En väittänyt että se ei sattuisi tai neuvolaan mentäisiin vain höpisemään. 

Kunnioitus ei synny peloittelemalla tai uhkailulla. En koe onnistuneeni jos lasteni "kunnioitus" minua kohtaan olisi pelkoa selkään saamisesta tai raivoamisesta. Paras tehdä niin kun on oikein, ettei itseä satu. Toivon lasteni kertovan totuuden sanktionkin uhalla siksi, koska se on oikein ja muuten omatuntoa kolkuttaa. Toivon myös, että he jättävät tekemättä väärin siksi, etteivät tahdo pahoittaa kenenkään mieltä tai aiheuttaa hallaa kenellekään, koska siitä ei tule itsellekään kiva olo. 

Luottamus on vähintään yhtä tärkeää. En tahdo, että lasta vähätellään tai pidetään aikuista alempiarvoisena, ettei "pieniä" lupauksia tarvitsisi pitää. Miten lapsi oppii, että lupaukset on tehty pidettäviksi jos niitä ei pidä itse? Tai miten lapsi oppii mikä on turhan ja tärkeän lupauksen raja? Onko olemassa turhia lupauksia? Mielestäni lupaus kuin lupaus on tärkeä. Vai voiko sitä puhua sitten aina vain lämpimikseen mukavia ja aina kun omaan aikatauluun sopii, pitää lupauksensa? 

Pettymyksien tuottaminen on vanhempien tärkeimpiä tehtäviä, mutta ei niitä silti tarvitse tietentahtoen tuottaa. Jos lupaan jälkkäriksi vesimelonia ja huomaan sen olleenkin loppu, en sitä säntää pää kolmantena jalkana hakemaan kaupasta, vaan asiasta keskustellaan ja sovitaan, että ostetaan sitä seuraavalla kauppareissulla. Tälläiset ovat mielestäni ihan inhimillisiä "lupausten pettämisiä". Kun taas lupaus, että jos heti kiltisti siivoat lelut, niin sen jälkeen lähdetään tivoliin, käyttäen lupausta vain kannustimena, ilman että sitä on alunalkaenkaan tarkoitus pitää, on mielestäni valhe ja lupauksen pettämistä. Tällöin lapsi oppii vain, että lupaukset ovat sanoja muiden joukossa. 

Tahdon, että lapseni tietää 100% että sanani pitää ja tämän takia lupailen vain asioita mitä voin 100% varmuudella pitää. En siis uhkaile jättäväni pois kyydistä kesken autokyydin, mutta jos lupaan, että huomenna mennään jäätelölle niin huomenna sitten mennään- satoi tai paistoi. Toki on hyvä muistaa, että on ihan inhimillistä, että voi tulla muita itsestä riippumattomia esteitä.

Mutta kyllä meilläkin silti aina toisinaan uhkaillaan, lahjotaan sekä kiristetään. Olenhan ihminen, en mikään Jumalaa ylempi. Mutta miten teillä menee? Tehdäänkö teillä "turhia pieniä lupauksia" joita ette koe tarpeelliseksi pitää? 

Ps. Kiitos kaikille synttäriarvontaan osallistuneille, teitä oli paljon <3 Arpaonni suosi Terhiä, jolle on laitettu jo meiliä menemään. 

POMPON with BULB LONDON

Meillä oli ilo päästä ekojen joukossa testailemaan For Minis and Mommies:lle myyntiin tulleita pompon-pipoja. Meillä on trikoopipojen kanssa ollut vähän se ongelma, että joko ne on liian löröjä, liian kireitä, liian kanamunia tai liian kortsuja, heh. Nämä on nyt malliltaan ensimmäiset oikeasti täydellisesti istuvat, niin lapsilla kuin mulla itsellenikin. Suomessa ommeltua ja tupsut tekoturkista. Mustia pipoja on enää vain muutama koko jäljellä ja osa tupsuista osa loppuunmyytiin heti, mutta näitä on mahdollisimman pian tulossa myyntiin lisää. Pipoja on kolmessa eri värissä, viidessä eri koossa ja tupsuja saa valita viidestä eri vaihtoehdosta. Meillä Vivianilla on tuo vaaleanpunainen ja Oliverilla ruskea (mikä on ihan täydellinen uuden ruskean sekä vanhan metsänvihreän Rodinin picotakin kanssa).

Nyt ihan uutena on tänään verkkokauppaan lisätty näitä Bulb Londonin ihastuttavia fleececollaripaitoja. Vielä ei olla pesty kertaakaan, mutta matsku tuntuu todella laadukkaalta ja sisäpinta on aivan mielettömän ihanaa, pehmeää fleeceä. Ihan varmasti lämpimät näin viileään syksyyn takin alle! Koot näissä menee 2 y, 4 y ja 6 y ja meillä Vivianilla on koko 2 ja Oliverilla koko 6. Ja itse en yleensä ota näinkään suurella kasvuvaralla mutta Bulb Londonin sivuilta lunttasin, että kannattaa ottaa melkein kokoa isompaa. Näissä on myös ehkä aavistuksen normaalia lyhyempi niska-helma. Luulen, että Oliverille koko 4 olisi voinut olla nyt passeli mutta melko pian pieni. Oliver on n.100 cm ja Vivian n.76cm.

Paitoja on ihan superrajoitettu erä joten kannattaa olla nopea liikkeissään jos mielii tälläisen omakseen. Mä olen nyt muutenkin vähän ahdistunut nyt kovin hypetetyistä merkeistä ja etsinyt rinnalle vähän jotain muutakin ja tässä merkissä voisi vahvasti olla potentiaalia, vai mitäs sanotte?

ps. Mitäs mieltä olette, pitäisikö noita nahkalaukkuja eri variaatioilla tulla ihan kauppaankin asti ;)

*tuotteet saatu näkyvyyttä vastaan

SYNTYMÄPÄIVÄARVONTA!

Vuosi sitten blogini täytti 2vuotta ja muistin asian vuorokautta aikaisemmin! Hirveällä kiireellä järjestin teille ihanille synttärispessuja ja vannoin itseni olemaan seuraavalla kerralla ajoissa asian kanssa.

No olinkin, nimittäin tänävuonna kävikin niin, että muistin asian jälleen vain vuorokautta aikaisemmin ja lähdin hirveällä kiireellä järjestämään jotain erilaista synttäreiden kunniaksi. Kunnes tajusin myöhemmin, että olen kuukautta etuajassa! Heh.

Mitenkäs siis olis pikku-ikku-riikkinen varaslähtö änyytee-nyt? Blogini täyttää siis ensikuussa  kolme vuotta ja nyt homman nimi on se, että mulla olisi tässä 9 yrityksen lahjakortteja sekä tuotepalkintoja, jonka YKSI teistä voittaa kaikki itselleen! Arvontaan osallistut vain jättämällä kommentin, mitä vain, sekä tunnistettavan nimimerkin. 

pikkuOtus 50€ lahjakortti

Hip-Kid 50€ lahjakortti

For Minis and Mommies 50€ lahjakortti

Tuutilulla 50€ lahjakortti

Miniones 30€ lahjakortti

Aarrekid 30€ lahjakortti

Silvartkorut 30€ lahjakortti

VIMMA lettikangaskassi

pikku BO mom is wow- juliste

Eli yksi teistä voi voittaa 290€ arvosta lahjakortteja, julisteen sekä kassin.

kiitosKIITOSkiitos mukaan lähteneille yrityksille ja arpaonnea kaikille😘 aikaa osallistua on 11.10 klo 23.59 asti! 

Ps voit tuplata voittomahdollisuuden osallistumalla myös instagramin puolella!

YSTÄVÄT

Olen aina ollut todella sosiaalinen ihminen, enkä oikeastaan ikinä ole viihtynyt yksin. Olen aina ollut parhaimmillani ihmisten ympäröimänä ja olenkin kiitollinen siitä, miten paljon välittäviä, ihania ihmisiä mulla on ja on ollut rinnallani.

Lähes 25 vuoteen on mahtunut useita ihmissuhteita, joista jokainen on jollain tavalla ollut tärkeä ja merkittävä, aina ne on jollain tavalla opettanut. Aina kuitenkin on vähän harmittanut, ettei ole ollut sellaista lapsuudesta asti kantanutta ystävyyttä, vaan ennemmin tai myöhemmin on tultu tienpäähän ja jatkettu eriteille.

En olisi koskaan osannut odottaa, että vielä näin aikuisiällä löytäisin uuden tosiystävän, jonka kanssa klikkaa heti, sillätavalla eritavalla kuin muiden kanssa, tiedättekö mitä tarkoitan? Olen solminut useita ihania, tärkeitä ystävyyssuhteita myös lapsien jälkeen mutta näin vahvaa sielunkumppanuutta en ole tainnut koskaan silti kokea. Olen aina ajatellut, että kaksi täysin samanlaista persoona ei mahtuisi samojen seinien sisälle, mutta uskon että samanlaisten taustojen, arvojen, huumorin (okei, huonon sellaisen) sekä räiskyvien persoonien olevan juuri niitä asioita, joista toisissamme niin kauheasti tykätään.

Kävin viikonloppuna kuvailemassa meidän tyttöjä, molemmat ihan kuin äitinsä. Näillä muruilla on ikäeroa 6 päivää (äideillä kaksi päivää), vaikka lasketut ajat olisivat olleet lähes kuukauden erolla. Toivon, että he saavat toisistaan yhtä hienon, elämänaikaisen ystävyyden.  💓