Ei nimi miestä pahenna, varsinkaan jos jää ilman

Olen aina rakastan nimien pohtimista ja pyörittelyä, oli sitten vauvaa tulossa tai ei. Olen miettinyt tulevien lapsieni nimiä jo ollessani itse vielä lapsi, sekä silloin kun ajattelin että en edes tahdo lapsia. Nimien miettiminen on vain niin mielenkiintoista!

Oliverin aikaan muistan, että omat lempparini olivat Eelis, Oliver ja Leo. Vivianin nimen taas olin päättänyt jo ollessani 15- vuotias ja vain toivonut saavani sen joskus myös käyttöön. Muita nimilemppareita Vivianin raskausajalta oli mm. Lavenia, Livia, Lilia, Isla, Lilian, Elle, Ellen, Lumi, Vilja, Hilja, Aisla, Odette ja Odessa ja osa näistä edelleen miellyttää. Pojalle taas nimisuokkareita tuolloin oli esim. Eliel, Eemi, Eeli, Elia, Elja, Elliot,  jotka taas nyt kuulostavat liian yleisiltä eikä yhtään meidän kolmikkoon sopivalta.

Nyt jos meille tulisi tyttö ajaisin varmaan väkisin läpi nimen Eeden. Muita tällähetkellä vahvoja tyttönimilemppareita olisi ollut Beeda, Leona ja Valma mutta kyllä tuo Eeden oli silti ehdoton ykkönen. 

Sen takia nyt on ollut todella hankalaa hyväksyä, ettei meillä ole mitään selkeää nimilempparia. Tiedän että vielä on todella hyvin aikaa miettiä, mutta mulle itselle olisi tärkeää että se nimi tuntuisi suussa jo tutulta vauvan syntyessä ja vauvan näkeminen vain sinetöisi nimen. Että voisi jo aloittaa lempparinimien pyörittelyn ja koko nimen kokoamista. Mutta ei, tällä kierroksella ei ole ollut yhtäkään sellaista tuo se on nimeä ja se ahdistaa. On monta kivaa ja todella kivaa nimeä, mutta ei sitä THEnimeä.

Olen niminatsi ja se saattaa hieman rajoittaa tätä pohdiskelua. Siinä missä Ossi pilaa jokaisen nimen vääntämällä niistä jotakin, minä taas ylianalysoin nimien yhteenmätsäävyyden kanssa. 

Vaatimuksena olisi siis se, että kaikkien kolmen lapsen nimet sointuvat hyvin yhteen. En ole ikinä liiemmin tykännyt  liikaa toisiinsa rimmaavista sisaruksien nimistä ja muutaman arvailut Vivianin raskausaikana, että tuleeko Oliverille Olivia-sisko lähinnä ärsytti ja huvitti mielikuvituksettomuudellaan. Oliver ja Vivian ovat keskenään hyvin erilaisia nimiä, mutta molemmat pehmeitä ja yhteensopivia.

Koska sisaruksilla on vähän vahingossa suomenruotsalaiset nimet, on se vaatimuksena myös kolmannelle. Se ei kuitenkaan saa olla liian ruotsinkielinen, koska sukunimi on todella perinteinen suomalainen ja haluamme että nimi on helppo myös suomalaisen lausua.

Nimen täytyy alkaa jollain muulla kuin O tai V ja kirjoitusasun täytyy olla sama, kuin ääneen lausuttuna. Jos vauvan nimi alkaisi O tai V - kirjaimella, jäisi toinen sisaruksista ulkopuoliseksi nimensä kanssa, enkä itse ole ikinä ymmärtänyt miksi Suomessa, jossa sanat lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan, on Nooria kirjoitetaan yhdellä o:lla.

Nimi ei saa myöskään päättyä -r tai -an samasta syystä, että se rimmaisi silloin enemmän vain toisen sisaruksen nimen kanssa. Nämä kriteerit karsivat heti jo muutaman nimiehdokeistani; Kaspian ja Alvar.

Nimien on siis kaikkien oltava selkeästi erilaisia, mutta kuitenkin keskenään yhteneviä, jessus miten hankalaa osaankin tästä tehdä.

On meillä nyt kuitenkin YKSI nimi joka täyttää kaikki kriteerit ja on jopa miehen hyväksymä. Saatan kyllä vaatia tästä hyväksynnästä ihan kirjallisen sopimuksen allekirjoituksen kera, koska en pistäisi päätäni pantiksi etteikö mies ehtisi mieltään muuttaa.

Jos teillä tulee jotain nimiehdotuksia jotka täyttäisi nämä älyttömät kriteerit niin saa ehdottaa! Miten teillä on nimipohdinnat mennyt? Onko toinen saanut tahtonsa läpi vai oletteko olleet yhtä mieltä?