Ensimmäistä kertaa pakkasin sairaalakassin valmiiksi ennen h-hetkeä, kai tämäkin piti kokea. Jätin kuitenkin pakkaamatta neuvolakortin, elektroniikkalaitteet ja osan hygieniatuotteista, koska niitä tarvitsen vielä raskauden loppumetreillä. Ensiviikolla on laskettuaika!! Kurkkaa videolta, mitä pakkasin mukaan itselleni ja mitä tulevalle vauvalle.

Oliver 5v

Viimeviikon keskiviikkona, 24.08 Oliver täytti viisivuotta. Mulla on joku neuroosi, että synttäreitä ei voi juhlia etukäteen vaan mielummin vähän myöhässä, mutta tällä kertaa oli pakko tehdä poikkeus ja juhlittiin jo viime viikonloppuna. Meillä Vivian syntyi viikolla 37+5 ja samat viikot täyttyi mulla perjantaina, joten en halunnut ottaa riskiä että lähden synnyttämään Oliverin juhlista. 

On ihan kreisiä ajatella, että nyt sitä on ollut jo viisivuotta äiti. Nämä vuodet eivät todellakaan ole aina olleet helppoja, mutta ihan kamalan opettavaisia. Viiden vuoden aikana olen oppinut enemmän itsestäni kuin koko elämäni aikana aiemmin. Tämä herkkä, empaattinen, oikeudenmukainen ja ennenkaikkea superhauska tyyppi on asettanut mulle elämänarvot ihan uuteen uomiin ja joka päivä rakastan häntä enemmän ja olen aina vain ylpeämpi. Hänestä, minusta ja meidän perheestä. <3

Syksyn kauneimmat takit

Siis vitsit, tämä uusi Mini Rodinin picotakki on väritykseltään kaunis! Aivan täydellisen syksyinen unisexsävy, joka sopii mielestäni kuin nenä naamaan meidän molemmille skideille ja edelleen pohdin tarvitsisikohan vauvakin omansa..

Meillä on picotakkeja ollut enemmän ja vähemmän siitä asti kun Oliver on ollut puolivuotias ja ne ovatkin meillä palvelleet aina useamman kauden monenlaisessa käytössä. Picotakit ovat olleet kauppa- ja kylätakkeina, mutta yhtälailla kulutuksen alla puistossa ja päiväkodissa. 

Mitä te tykkäsitte Mini Rodinin uusimmasta dropista tai näistä picoista? 

Takeista saatu alennusta somenäkyvyyttä vastaan.

Täysiaikainen vauva

Tänään tuli raskautta täyteen 37+0 eli raskausviikko 38 käynnistyi, mikä tarkoittaa sitä, että jos vauva nyt päättäisi syntyä laskettaisiin hänet täysiaikaiseksi. Ihan hurjaa, että raskaus ihan tosissaan on jo näin pitkällä ja tuntuukin, että jokaisella kierroksella aika on mennyt aina vain hurjempaa vauhtia. Toki se, että jaloissa on kaksi nakeroa ennestään pitää päivät kiireisempinä kuin esikoista odottaessa. Nyt viimeiset viikot ja varsinkin viimepäivät ovat tuntuneet matelevan ja olen jo lopenuupunut tähän odotteluun. Me ollaan juhlittu nyt koko viikonloppu ensiviikolla viisivuotta täyttävää ja nyt tuntuu siltä, että on ihan valmis lähtemään synnyttämään. Oliver syntyi 40+0 ja Vivian 37+5, esikoinen käynnistyi supistuksilla ja toinen vesien menolla, mitään ennakoivia supistuksia ei ollut kummankaan kohdalla. Olenkin varma, että nyt kun niitä kipeitäkin supistuksia on jo parisen viikkoa ollut, antaa vauva odotuttaa itseään viikoille 42 asti, tai on ensimmäinen vauva joka jäi vatsaan... 

Kuinka pitkällä: 37+0

Paino: +22

Muut arvot: Hg on tippunut 112 ja siitä puheenollen täytyy nyt muistaa aloittaa se rautakuuri, jotta arvot nousisi ennen h-hetkeä!

Muutokset vartalossa: No aivan jäätävä turvotus

Mielihalut: Menthos Mint

Nukkuminen: Muistan hämärästi joskus nukkuneeni. Supistukset, närästys, selkäsäryt, huonovointisuus ja alituinen pissahätä pitävät huolta, ettei yöhön kovin montaa nukuttua tuntia mahdu.

Hermostuttaa: Odottaminen ja se, että olen käytösongelmainen. Oikeesti, olen niin kärttyinen koko ajan, että jo se itsessään ottaa päähän.

Vaivat: Oikeastaan nuo samat jotka pitävät öisin hereillä, selkäkivut pahimpana kun niiden vuoksi liikkuminen hankalaa.

Erityistä: Tuntuu, että vauva olisi laskeutunut ja pää hyvin alhaalla?

Mieliala: Pääsääntöiesti vain kärttyinen:D

Odotan: Synnytystä

Mitäs veikkaatte millä viikolla tämä kolmas meinaa tulla? ;)

ps. Lohjalaiset muistattehan että elokuun loppuun asti on alekoodi "ollie" voimassa Miialle Studio Luxos:en! Sillä siis kaikesta -15%.

Aamu, jolloin oksensin suuhuni

Olin tukehtua aamukahviini kiukusta tänä aamuna lukiessani Ilta-Lehden artikkelia.  Tiedän, että aihe on jo vanha, puhkikulutettu ja blogeissakin (minullakin) paljon sivuttu, mutta mm. tälläisten artikkeleiden perusteella silti yhä hyvin ajankohtainen. Ja olen sitä mieltä, että niin kauan kun muutosta ei tule, on näistä asioista hyvä puhuakin suu puhtaaksi.

Naiset ja miehet eroavat tietyin tavoin toisistaan, niinkuin vaikka sieltä haaruksistaan, mutta en silti usko mihinkään sisäänrakennettuun poika- tai tyttöjuttu luotaimeen.  Siihen, että pojat nyt vaan tykkäävät autoista ja tytöt barbeista ja on enemmänkin poikkeavaa näiden mennessä ristiin. Olen sitä mieltä, että tietenkään mihinkään suuntaan ei pidä painostaa tai mitään tuputtaa vain ollakseen suvaitsevainen, jos vaikka poika nyt valitsee sinisen polkupyörän, ei sille tarvitse myydä ajatusta pinkistä pyörästä. Tarkoitus on pyörää valitessa tehdä selväksi, että minkä värinen tahansa sopii. Toisaalta taas, jos pojalle kiikutetaan kotiin vain autoja ja sotilaita sekä kannustetaan aina niissä "poikaleikeissä" niin en usko, että lapsi oppii muita vaihtoehtoja välttämättä näkemäänkään. En sano, että kotiin olisi pakko pojalle roudata nukkeja, mutta jos poika niillä vaikka kylässä ollessaan leikkii niin kehuttaisiin ja kannustettaisiin.

Naisena ja tyttölapsen äitinä musta tuntuu pahalta, että naisena oleminen ja feminiinisyys on jollain tavalla häpeällistä. Tytöt kun tuppaa olemaan avuttomia herkistelijöitä jotka tykkäävät vain laukuista ja naaman kampaamisesta. Hahhah, sä heität ihan ku tyttö! Kiljut kun tyttö! Älä viitti pillittää kun mikäkin neiti! Että onneksi meillä on noita maskuliinisia miehiä meitä prinsessoita valkeilla ratsuilla pelastamassa ja nyt sitten vähän oksennan suuhuni. Poikamaisuus ja miehisyys, mitä ne sitten ikinä onkaan, on sellaisia tavoiteltavia asioita ja ylpeyden aiheita. Kun tyttö pukeutuu Halloweenina Batmaniksi, juoksee reikäpäänä metiköissä ja pärisyttelee autoilla ollaan ylpeitä "tyttöpojasta". Ei siis tytöstä, joka tykkää näistä asioista, vaan tytöstä pojan persoonalla? Oksennan taas vähän suuhuni.

Mutta miten käy, kun poika on herkkä, tunteikas ja rauhallinen? Ei innostu mudassa painimisesta, miekkaleikeistä tai niistä sotilaista? Haluaa pukeutua prinsessaksi Halloweenina? No sehän on sitten neitimäinen, ihan saletisti tuleva homo. Samaan aikaan kun me peräänkuulutamme kuinka miesten pitäisi puhua enemmän tunteistaan, opetamme lapselle että sellainen pillittäminen on sitten ihan naisten hommaa.

Tytöt saavat olla tyttömäisiä ja usein poikamaisuus on plussaa, mutta poika saa olla vain "poikamainen" ja ollessaan muuta, on se usein vain huolestuttavaa. Sukupuoli ei määritä sitä, mitä ihminen on tai mitä saa tehdä, eikä se koske vain leikkejä, vaatteita ja hiuksia. Se koskee aivan kaikkia asioita, meillä kaikilla pitäisi olla yhtälainen oikeus päättää meitä itseä koskevista asioista. 

Kuva: Annina Segerman Photography

Meillä ei todellakaan asu, eikä tule asumaan yhdenyhtäkään poikatyttöä tai tyttöpoikaa. Vaan kohta kaksi poikaa ja yksi tyttö, joilla kaikilla on samanlainen oikeus ja vapaus olla tai olla olematta mitä tahtovat.

Saako teillä poika pukeutua mekkoon ja tyttö spiderman-asuun? 

Puhutaanko suoraan?

Etupylly. Mikä se edes on? Minkä takia se pimppisana jää pyörimään sinne nieluun niin, että ollaan kuolemassa kilpaa häpeään sekä tukehtumiseen? Miksei pippeliä kutsuta etupyllyksi? Miksi sen lausuminen ei nolota?

Mulle on ollut ihan helppoa puhua lasten kanssa ruumiinosista niiden oikeilla nimillä, Vivianin haaroissa ei viserrä kyyhkynen ja vielä vähemmän sitä koristaa etupylly. Oliveriltakin löytyy se pippeli. Intiimit ruumiinosat, mutta ei yhtään sen häpeällisemmät kuin vaikka korvat tai nenä, ellei me aikuiset sellaista käsitystä niistä anneta. Enkä oikein tiedä, kuinka kasvattaa itsetietoinen sekä itsevarma lapsi, jos hänen täytyy itseään millään tavalla häpeillä. 

Odottaessani Viviania, höpöteltiin Oliverin kanssa lähinnä mukavia tulevasta vauvasta. Luettiin myös melko paljon kirjoja aiheen tiimoilta, mutta koko odotusaika oli melko pintapuolista. Siksi yllätyin, kun Oliver kerran kesken iltasadun kysyi minulta, että mistä ne vauvat tulevat. Kysymys tuli ihan puskista, enkä ollut osannut varautua juuri sen takia, että tuoreessa muistissa oli Vivianin raskausaika. Päädyin vain mumisemaan, että keskustellaan asiasta huomenna, saadakseni pienen aikalisän pohtia mitä ja miten vastaisin.

Viaton kysymys laittoi minut pohtimaan kasvatusperiaatteitani sekä arvojani ihan tosissaan, vaikka pienen alkujärkytyksen jälkeen asiahan oli ihan itsestäänselvä, eikä edes yhtään vaikea.

Tiesin, että en todellakaan aio satuilla haikaran tuovan vauvaa, mutta olin silti naivisti ajatellut Oliverin olevan vielä pieni ja ymmärtämätön asian suhteen. Loppupeleissä kyseessä oli ainoastaan oma suhtautumiseni asiaan ja pitikin pohtia, että miksi koin asiasta puhumisen "nolona" ja vaikeana?  Tärkeää on vastata lapselle rehellisesti, mutta ikätason mukaisesti. Seuraavana päivänä sitten kerroin, että vauvat tulee synnytyskanavaa pitkin ja se vastaus riitti. Hetkeksi. Kyllä niitä jatkokysymyksiä alkoi myös hiljalleen tipahdella, hehheh, mutta olen aina vastannut vain esitettyyn kysymykseen, sen enempiä selittelemättä. Ja miten paljon helpompaa näistä asioista onkaan puhua kun niistä vaan alkaa puhumaan, onhan kuitenkin raskaus ja synnytys maailman luonnollisimpia asioita. Ja ne ruumiinosat, kaikki ne.

Haluan, että lapseni voivat kysyä ja keskustella aiheesta kuin aiheesta kanssani ilman häpeän tunnetta. Tietysti tietynlaisen suodattimen kanssa, koska minä tahdon kuitenkin toimia lapsilleni vain vanhemman - en kaverin roolissa. Toivon, että myös mahdollisesti kiperiltä tai kiusallisisilta tuntuvissa asioissa on matala kynnys kysyä minulta tai isältä neuvoja sekä keskustella, mielummin niin, ettei kynnystä olisi laisinkaan. 

Itse vanhempana tahdon ja pyrin olemaan avoin ja rehellinen lapsille, sellainen mitä heiltä itseltäänkin vaadin, oli aihe mikä tahansa. Painotan aina, että lupaukset on pidettävä ja totta on aina puhuttava, silloinkin kun pelottaa mitä totuuden ilmetessä seuraa. Miten voin vaatia rehellisyyttä lapsilta jos en ole sitä itse? 

Miten te olette näistä asioista lapsille puhuneet?