Olin tukehtua aamukahviini kiukusta tänä aamuna lukiessani Ilta-Lehden artikkelia. Tiedän, että aihe on jo vanha, puhkikulutettu ja blogeissakin (minullakin) paljon sivuttu, mutta mm. tälläisten artikkeleiden perusteella silti yhä hyvin ajankohtainen. Ja olen sitä mieltä, että niin kauan kun muutosta ei tule, on näistä asioista hyvä puhuakin suu puhtaaksi.
Naiset ja miehet eroavat tietyin tavoin toisistaan, niinkuin vaikka sieltä haaruksistaan, mutta en silti usko mihinkään sisäänrakennettuun poika- tai tyttöjuttu luotaimeen. Siihen, että pojat nyt vaan tykkäävät autoista ja tytöt barbeista ja on enemmänkin poikkeavaa näiden mennessä ristiin. Olen sitä mieltä, että tietenkään mihinkään suuntaan ei pidä painostaa tai mitään tuputtaa vain ollakseen suvaitsevainen, jos vaikka poika nyt valitsee sinisen polkupyörän, ei sille tarvitse myydä ajatusta pinkistä pyörästä. Tarkoitus on pyörää valitessa tehdä selväksi, että minkä värinen tahansa sopii. Toisaalta taas, jos pojalle kiikutetaan kotiin vain autoja ja sotilaita sekä kannustetaan aina niissä "poikaleikeissä" niin en usko, että lapsi oppii muita vaihtoehtoja välttämättä näkemäänkään. En sano, että kotiin olisi pakko pojalle roudata nukkeja, mutta jos poika niillä vaikka kylässä ollessaan leikkii niin kehuttaisiin ja kannustettaisiin.
Naisena ja tyttölapsen äitinä musta tuntuu pahalta, että naisena oleminen ja feminiinisyys on jollain tavalla häpeällistä. Tytöt kun tuppaa olemaan avuttomia herkistelijöitä jotka tykkäävät vain laukuista ja naaman kampaamisesta. Hahhah, sä heität ihan ku tyttö! Kiljut kun tyttö! Älä viitti pillittää kun mikäkin neiti! Että onneksi meillä on noita maskuliinisia miehiä meitä prinsessoita valkeilla ratsuilla pelastamassa ja nyt sitten vähän oksennan suuhuni. Poikamaisuus ja miehisyys, mitä ne sitten ikinä onkaan, on sellaisia tavoiteltavia asioita ja ylpeyden aiheita. Kun tyttö pukeutuu Halloweenina Batmaniksi, juoksee reikäpäänä metiköissä ja pärisyttelee autoilla ollaan ylpeitä "tyttöpojasta". Ei siis tytöstä, joka tykkää näistä asioista, vaan tytöstä pojan persoonalla? Oksennan taas vähän suuhuni.
Mutta miten käy, kun poika on herkkä, tunteikas ja rauhallinen? Ei innostu mudassa painimisesta, miekkaleikeistä tai niistä sotilaista? Haluaa pukeutua prinsessaksi Halloweenina? No sehän on sitten neitimäinen, ihan saletisti tuleva homo. Samaan aikaan kun me peräänkuulutamme kuinka miesten pitäisi puhua enemmän tunteistaan, opetamme lapselle että sellainen pillittäminen on sitten ihan naisten hommaa.
Tytöt saavat olla tyttömäisiä ja usein poikamaisuus on plussaa, mutta poika saa olla vain "poikamainen" ja ollessaan muuta, on se usein vain huolestuttavaa. Sukupuoli ei määritä sitä, mitä ihminen on tai mitä saa tehdä, eikä se koske vain leikkejä, vaatteita ja hiuksia. Se koskee aivan kaikkia asioita, meillä kaikilla pitäisi olla yhtälainen oikeus päättää meitä itseä koskevista asioista.
Kuva: Annina Segerman Photography
Meillä ei todellakaan asu, eikä tule asumaan yhdenyhtäkään poikatyttöä tai tyttöpoikaa. Vaan kohta kaksi poikaa ja yksi tyttö, joilla kaikilla on samanlainen oikeus ja vapaus olla tai olla olematta mitä tahtovat.
Saako teillä poika pukeutua mekkoon ja tyttö spiderman-asuun?
Oon niin samaa mieltä! Meillä saa pukeutua mekkoon tai leikkiä nukeilla, noiden kaikkien hurjisteluleikkien lisäksi.
VastaaPoistaNiin hyvä postaus! Kiitos tästä <3 jaoin tän mun omassa facebookissakin, koska tuntuu että yhtä useampaa pitää herätellä näistä asioista!
VastaaPoistaHyvä teksti, ja tuntuu että vaikka muuten pitäisi olla kuinka suvaitsevainen (kulttuurien ja muiden vähemmistöjen suhteen) niin sitten ei saisi kuitenkaan tällaisia asioita suvaita ilman homottelua tai rekkamieslesbo -nimittelyä.
VastaaPoistaSorruin leikkaamaan poikamme polkkatukan viime jouluna yleisön painostuksesta, ja kadun suuuuresti tuota. Pojalla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta sukulaiset, useat ystävät kyselivät juuri "harmittaako kun et saanut tyttöä niin nyt yrität sellaista kasvattaa" jne, niin hermostuin ja leikkasin tukan. Typerä minä.
No anyhow, jatketaan, ja yritetään olla vieläkin suvaitsevaisempia, ja annetaan poikien hempeillä, tunteilla, leikkiä nukeilla, ja toiste päin. Annetaan heidän olla ja tehdä mitä haluavat.
Mulla on poika ja tyttö vuoden ikäerolla. Poika tykkää kaikista koneista yli kaiken. Tyttö taas leikkii vain ja ainoastaan koti/nukkeleikkejä. (Nyt 3,5 ja 4 vuotiaat.) meillä siis on leluja laidasta laitaan ja vapaus leikkiä kaikilla. Ei ole siis siitä kiinni ettei olisi vaan ostettu pojalle "poikien" ja tytöille "tyttöjen leluja". Välillä jos pojalla on ikäisensä tyttökaveri kylässä hän leikkii, että on perheenisä. Mutta siskon kanssa ei oikeastaan ikinä. Välillä oikein yritän, että leikkisi yhdessä kotia tai autoleikkejä. Onneksi on dublolegot jolla kummatkin leikkii niin pääsee äiti joskus helpommalla. :D
VastaaPoistaNiin mutta tässäkin huomaa että jokainen lapsi on yksilö ja persoona, eikä tarvitsekaan kiinnostua vaikka olisi tarjolla, mutta siihen on annettu mahdollisuus :)
PoistaMeidän tyttö, 3v, voi tänään olla prinsessa ja huomenna Spiderman - ja se on enemmän kuin fine! Kaikenlaisiin leikkeihin kannustetaan ja näin pitäisi mielestäni olla kaikilla, sekä tytöillä että pojilla.
VastaaPoistaMielettömän hyvä postaus! Jakoon menee. :)
VastaaPoistaHyvä teksti! Minun serkkupoika pienenä halusi laittaa hameen päälleen, koska siskoillakin oli. Hän sai laittaa. Nykyään hän on perheenisä ja miesvaltaisessa ammatissa. Kun olin töissä päivakodissa kuulin, että hoitolapsen äiti oli toivonut pojastaan tyttöä, jotta olisi voinut tehdä lapsen kanssa hamahelmillä... Ei lapsuudenleikit ja vaatteet kerro siitä mitä on aikuisena. En minäkään ole enää prinsessamainen, vaikka pienenä olin. Tosin ajoin myös pyörällä rallia metsässä.
VastaaPoistaLapsena matkitaan muita lapsia ja opitaan muutenkin hyvin paljon matkimalla. Jos pieni poika haluaa laittaa hameen, ei se ole välttämättä mitenkään "outo". Se nyt vaan haluaa koska muillakin on, eikä ole vielä oppinut kaiken maailman ennakkoluuloja.