Olen sellainen viime hetken tyyppi. Tiiättekös, kun jätetään asiat siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen ja kauhealla draivilla tehdään hommat aikataulussa. Tästä asiasta johtuen en stressaa asioista usein paljoakaan etukäteen, vaan kaikki stressi jää h-hetkelle. Se stressi myös painostaa saamaan asiat tehtyä ja perfektionistin kelpuuttamaan "ihan hyvän", kun kiireen alla ei ehdikään kyseenalaistamaan jokaista valintaa moneen otteeseen, vaan tulee toimittua sillä ensimmäisellä ajatuksella ja intuitiolla, joka yleensä onkin se paras vaihtoehto. Yleensä myös se ihan jees itselle on oikein mallikelpoinen suoritus toiselle.
Pyrin mahdollisimman paljon välttämään myös "jossittelua", jonka vuoksi vältän turhaa ennakkoon stressaamista asioista, jotka saattavat tapahtua tai olla tapahtumatta. En esimerkiksi lasten kanssa liikkuessa mieti, mitkä kaikki asiat aina bussin kolaroinnista kaatuneeseen mehulasiin voivat mennä pieleen. Koitan ajatella niin, että se mikä eteen tulee- tulee, ja mietitään ratkaisua sitten. Toki tietynlainen suunnitelmallisuus sekä johdonmukaisuus olisi monessa tilanteessa toimiva ja kaikista optimaalisin ratkaisu varmasti (tässäkin) tapauksessa olisi se kultainen keskitie, mutta näillä mennään nyt toistaiseksi.
Mutta kyllä minä myös stressaan. Puhuin juuri terapiassa meidän stressi-podcastajakson äänittämisen jälkeen, että kun mulla stressi ja ahdistus oireilevat hyvin samalla tavoin sekä ovat kytköksissä keskenään, etten ole tainnut vain osata niitä toisistaan erottaa. Tästä johtuen olen elänyt käsityksessä, etten stressaa lainkaan. Nyt, kun ahdistuskohtaukset ovat harvinaisempia, se mun "ahdistus" varmaan on juurikin sitä stressiä.
Puhuttiin aiheesta myös tänään uusimmassa Kasvukipuja- podcast jaksossa, käy ihmeessä kuuntelemassa lisää meidän kokemuksia stressistä ja sen oireilusta.
"Onko multitaskaaminen kannattavaa vai voiko sillä jopa olla haittavaikutuksia? Millaisista asioista me stressaamme ja miten se meillä ilmenee? Fyysisesti vai/ ja henkisesti? Miten stressi ja uupumus eroavat toisistaan? Taas hypätään suoraan altaan syvään päätyyn ja puhutaan psykoterapiasta, pelastusrenkaana olemisesta ja Salla oppii tunnistamaan/sanoittamaan uusia tunteita"
Lähetä kommentti
Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥