Kateus

Yleensä se on se kusenpolttamakortti,

joka heitetään joka tilanteeseen.

Bloggareille ollaan kateellisia,

rikkaille ollaan kateellisia,

matkustavalle,

perheelliselle,

sinkulle..

Lista on loputon.

Jos olet erimieltä,

olet kateellinen.

Jos et pidä jostain,

olet kateellinen.

Joskus varmaan olenkin.

Ei, olen.

Mä olen kateellinen.

Olen kateellinen sinkuille ystävilleni, jotka menevät kun tykkäävät.

Itse kun olin joskus super spontaani ihminen.

Olen kateellinen kaverille joka otti ja lähti ulkomaille.

Vuoden jälkeen on sielä edelleen.

Olen kateellinen niille joilla on päämäärä, eikä pelkää sitä toteuttaa.

Olen kateellinen ystäville jotka saa vauvoja. 

Olen kateellinen muiden sisustuksesta.

Olen kateellinen ihmisille jotka ovat luovia.

Olen kateellinen äideille jotka jaksavat hoitaa perheen ja näyttävät tyrmääviltä.

Mutta tarviiko sen kateuden olla negatiivista?

Ei tarvi.

Ei mua ainakaan tämä kateus syö.

Mä ihailen näitä ihmisiä.

Inspiroivia.

Ei kateus tarkoita aina sitä, 

että kadulla katsotaan kieroon ja räitään päälle.

Naureskellaan seläntakana.

Haukutaan.

Mä en vaihtaisi elämääni kenenkään muun elämään.

Kyllä mä toisinaan mietin, 

että olisko pitänyt lähteä vuodeksi aupairiksi niinkuin suunnittelin.

Sit mä mietin, että vaikka kuinka harmittaa sen kokemuksen missaaminen,

enemmän mua harmittaa mitä olisin menettänyt menemällä sinne.

Tän mun pienen perheen.

Ja kun ei tämä perhe ole este. Hidaste korkeintaan.

Just puhuttiin ystävän kanssa,

 että lähdetään keväällä pidennetylle viikonloppulomalle.

Amsterdamiin.

Mun äitimoodi jää Helsinki-Vantaa lentokentälle.

Tai itseasiassa kotiovelle.

Sisustaa aion pikkuhiljaa, varojen mukaan,

vinkkejä osaavimmilta pyydellen.

Lapsia tulee lisää, joskus.

Aikaa mulla on paljon, etsiä itseäni,

mitä tahdon tehdä isona,

opiskella,

tehdä työkseni.

Mikä kiire tässä valmiissa maailmassa?

Huonon itsetunnon kanssa painin päivittäin.

Mä aion olla vielä tyrmäävä.

Pikkuhiljaa panostamalla omiin vaatteisiin,

meikkeihin,

tukkaan.

Ei ole multa pois, mitä muut tekee.

Se, että jostain oli lukemaan itsensä asianajajaksi,

ei ole multa pois.

Oma häpeä, että mä en tehnyt töitä sen eteen.

Aina jos se kateus ottaa liian ison otteen,

mietin,

ettei se ole multa pois.

Oli se mimmi/kundi lakimies, tuomari, rikas, köyhä, matkusteleva,

whatever,

miten se mun persettä kutittaa?

Eihän se mun elämään vaikuta.

Mun elämään vaikuttaa vain omat valinnat ja teot.

kuva:weheartit