Ai ei ole hetkeen kuulunut?
Ei varmaan. Ennen lomaa oli työspurtti ja lomalla olin lomalla ja lungisti,
että eipä ole siunaantunut ajatustakaan tänne suunnalle.
Naamakirjassa on tullut etuseinä pikatsekattua
ja bloggerin lukulista (nyt kun taas toimii) luettua läpi sieltä täältä.
Tullut luettua mieluisten blogien vanhempiakin päivityksiä,
löydettyä uusia blogeja ja useasta löytynyt sellainen yhteinen sanoma.
Sellainen mikä pisti miettimään ja avaamaan näin melkein viimeisenä lomapäivänä tätä bloggeria.
Voisin otsikoida sen vaikka kultaisen keskitien hävityksenä.
Mä en jaksa enkä halua ymmärtää ihmisiä, jotka on niin helkkarin mustavalkoisia,
mutta silloinkun asia on oikeasti mustavalkoista,
saadaan sitä sitten värittää niin paljon rajojen yli, että silmiä särkee.
Mä en jaksa enkä halua ymmärtää ihmisiä,
jotka näkee joka asiassa vain kaksi ääripäätä eikä mitään välimuotoa ole olemassakaan.
Näitä aihealueitahan riittää ihan pilvin pimein, mutta tässä nyt muutama esimerkkinen.
Imetys
Aloittaakseen näillä kepeillä jutuilla, mistä saadaan riita tilanteessa kuin tilanteessa.
Hyvän äitiyden mittana kun tunnetaan se, paljonko ne kaksi uloketta tuottaa eritettä. Tissit siis.
Koska sitä vartenhan ne on naiselle luotu, ruokkiakseen lasta.
Ihan sama, vaikka terve oikeakätinen lapsi kasvaisi kaupanmaidollakin olet kaikinpuolin epäonnistunut äiti, jos et Pirkkopekkapeteliusta imettänyt ihan minimissään sen vuoden verran.
Niin tai sitten ne äidit, ne imettäjä äidit. Ne sitten vaan luulee itsestään liikoja ja on ylisuorittajia.
Ne ei tosisaan lapsestaan välitä, ne vaan tahtoo suorittaa.
= EI välimuotoa
Lapsen ravinto
Ensin plussaat ja sitten aikaisin kesästä paat siemenet itämään,
kasvatat ituset lämmöllä ja rakkaudella.
Mikäs voittaisi oman maan pottuja ja porkkanoita. On kotimaista, on luomua.
Sitten keittelet ne, soseutat ja paat pakkaseen.
On jääpalamuoteissa ja pakkasrasioissa, sieltä äkkiä nappaat kun kylään lähdet.
Ja ne tietenkin sulatetaan kattilassa. Mikroa ei kannata käyttää.
Ei pysty ymmärtää pilttimutseja, eihän sitä pilttiä itsekään söisi.
(eihän?! se tuskin on suunnattukaan +20 v, tunkee tuo meidän toukka suuhunsa mielellään kaikkea muutakin mitä kuuna päivänä en suuhuni tunkisi)
Pilttimutsit ei anna syödä omatekoista ruokaa vaikka olis ilmatteeks ja valmiiks tehtynä.
Silti mieluiten kaivaa hoitokassista piltin, napsauttaa korkin auki ja avot.
= Kuten arvata saattaa, tästä(kään) ei missään nimessä voi olla, eikä ole, välimuotoa. Vain joko tai.
Vaatetus
Ahhhhh minun lempiaiheeni!!!
Ketjuliikkeitä ja kirppareita suosivat mutsit huutaa kuinka merkkimutsit rakastaa lapsiaan rahalla.
Arvottaa natiaiset materiaalilla. Niin ja aatelkaa, niiden lapset ei saa leikkviä.
(Meilläkin poika saa istua vain kuivalla säällä hiekkalaatikon reunalla,
paikallaan, pussi pepun alla, määrätyn ajan.)
Tätä lajia edustavat eivät ottaisi niitä rumia merkkivaatteita vastaan vaikka maksettaisiin.
Merkkiä suosivat mutsit on niin olevinaan parempia ja arvostelee niitä joita merkit ei kiinnosta.
Ei selvästi rakasta lapsiaan, ainakaan tarpeeksi. Ei oo varmaan onnellisia.
Tätä lajia edustavat eivät voisi kuvitellakaan ottavansa vastaan mitään vaatetta,
ainakaan mitään mikä maksaisi alta kahdenkympin ja olisi ilman isoa logoa rinnuksilla.
= Monen näkemys on se, että tähän on vain nämä kaksi kategoriaa.
Oma näkemykseni on aika paljon laajempi.
Meiltä löytyy merkkiä ja merkitöntä, minä ostan vaatteet kuosin en merkin tai hinnan takia,
mutta edullisuus on tietenkin plussaa.
Se mikä minua miellyttää ei varmasti miellytä kaikkia ja toisinpäin, siitä on se merkkipointti ihan kaukana se.
Miten sitä voi käyttää paljon rahaa vaatteeseen?
Voihan sitä rahaa käyttää paljon muuhunkin tyhjänpäiväiseen ja meillä ainakin toistaiseksi
vaatteet on ainakin ihan tarvittavia turhuuksia ollut.
Vaikka minä en pukisi lapselleni välttämättä lappuhaalareita,
voi ne toisella natiaisella olla maailman söpöimmät. Kaikki vaan ei ole kaikille.
Sukupuolineuraalius
Tytölle pinkkiä ja pojalle sinistä. Tytöt leikkii barbeilla ja pojat autoilla.
Rajoja rikkovat eivät saaneet toivottua sukupuolta omaavaa lasta.
Ihme hihhuleita jotka haluavat sekoittaa lastensa päät salaamalla tärkeätä osaa omasta identiteetistä.
Kouluun mennessä lapsi ei tiedä kummassa pukkarissa vaihtaa vaatteet.
Tai sitten annetaan lapselle nimeksi Käpy, puetaan vaan harmaaseen
ja palkataan hoitaja vaipanvaihtajaksi (vaitiolovelvollisuuspaperit allekirjoitettuna)
jotta pysyy vanhemmiltakin sukupuoli salassa.
= Ei mahdollisuutta terveelle välimuodolle.
Me kasvatamme persoonaa, emme sukupuolta. Toki meillä on poika, olemme pojastamme hirveän ylpeitä. Tähän mennessä meillä lemppareita on autot ja kaikki muut vempaimet missä vain sattuu olemaan moottori, mutta joskus tekee mieli paijata nukkea ja laittaa ruokaa omassa kyökissä.
Lempipuuhiin lukeutuu myös kotiaskareissa auttaminen, mahtavaa, en todellakaan estele.
Minä annan poikani olla oma itsensä. En ohjaa olemaan sukupuolineutraali, vaan ohjaan omiin valintoihin.
Oli ne sitten barbiet tai autot.
Kaaaaikille lukijoille on ainakin varmasti välittynyt, että minä en näe tyttö ja poikavärejä.
Lapsikin näkee värit väreinä ja me vanhemmathan sen opetamme mikä kuuluu kenellekin.
Itse kartan vihreää ja sinistä, niitä kuuluisia poikavärejä,
koska A. En pidä niistä väreistä ja B.ne eivät sovi pojalleni.
Rakastan kaikkea värikästä. Pinkki ja keltainen sopii pojallemme kuin nenä päähän.
On myös paljon harmaata, mustaa ja tummia sävyjä tasapainottamassa.
Pojallamme on pitkähkö aivan valkea tukka. Kihartuu hieman. En leikkaa.
Lasten hoitoon laittaminen, työt ja oma aika
Miksi ne on ikinä lasta tehneetkään, ne uraohjukset jotka eivät ajattele muuta kuin itseään?
Eivät jaksa omia lapsiaan vaan lykkäävät samantien päiväkotiin eroon päästäkseen.
Vapaapäivinä lapset on sitten mummolassa kun vanhemmat haluavat bilettämään.
Ei tullut vissiin ajatelleeksi, että se mistä lasten tullessa luovutaan on se oma aika!!
Lapset menevät KAIKEN edelle. KAIKEN.
Hoitoon laittamalla ne tappaa sen lapsen sielun,
kasvattaa kieroon ja aiheuttaa hylätyn tunnetta ihan turhaan vain itsekkäistä syistä.
Isompana lapsi tuntee turvattomuutta eikä voi sitoutua mihinkään tai kehenkään.
5kk= 5 h, 1 v= 1 yö!!!!
Kertakaikkiaan käsittämätöntä. Nuoret naiset kolmatta vuotta kotona "lastensa kanssa".
Taitavat karsastaa töitä. Sossupummit. Valtionelätit.
Tekevät lapsia lisää vaan pelatakseen lisäaikaa löhöilylleen. Oksettavaa.
Valittavat siitä kun joku haluaa pitää hauskaa ilman lapsia.
On vaan kateellisia kun ei itse köyhät pääse.
= Kärjistetysti ehkä, mutta hiukkasen tuntuu siltä, että usean ajatusmaailma toimii näin.
Että kaikesta on vain kaksi ääripäätä.
Näitä aiheita on niin paljon, että en edes jaksa kirjoittaa. Ekoilu vs egoilu, treenaminen you name it.
Onko se kultainen keskitie oikeesti niin NEVAHÖÖRD? häh?
