Moimoimitäkuuluu!

Huhuu, kuulolla ollaan. Tovi siinä vierähtikin.

Arkeen on kuulunut niin paljon töitä ja niiden väliin treenin mahduttamista, 

että tänne en ole ehtinyt antaa edes ajatusta.

 Palailen kommentteihin myöhemmin, 

olen ne kyllä lukenut mutta harmikseni en ehtinyt vielä vastaamaan.

Aina säiden salliessa ollaan laitettu pihaa ja kasvimaata ruotuun. 

Jee, mulla on oma kasvimaa. 

En ole nimeksikään viherpeukalo, mutta niin vaan ne vihreät on ruvennut nousemaan. Jipii.

Poika on päässyt sanojen makuun, eikä meillä enään kaikki ole Liiduliilulaadu,
 vaan on puu ja boo= Puu, mo(p)po ja popo=Mopo, Moi, Noin, Näin
ja jonkin sortin murretta lausutaan Tän (tänne) ja tää (täällä).
Kaikkea koitetaan toistaa perässä. Jipii myös sille.

Miehellä alkoi kesäloma. Laitetaanko jipii sillekin?

 Itsehän kyllä hyödynnän sen tekemällä töitä,
kun ei tarvitse murehtia töiden menevän päällekkäin ja pojan hoidon ongelmallisuutta. 

Kuitenkin meillä on yhteistä kesälomaa loppukuusta viikon verran,
kun anoin lomani kolmeen ajanjaksoon. 

Siitä päästäänkin aiheeseen lomansuunnittelustressi,
kun ideoita on liikaa mutta ei sitten yhtään kuitenkaan. 

Hilseilyä tuottaa myös pojan tulevat syntymäpäivät. 

Sen lisäksi mitä kriisiä se tuo, että vauvani ei välttämättä ole enään vauva. Ehkä. 

Mä haluan hienot juhlat! 

Shred voi aika kivasti, ja päiviä on jäljellä enään yksi.

 Voin taputtaa itseäni olalle, että oikeasti olen pysynyt tässä haasteessa.

 Vielä en ole siellä, missä tahdon itseni joku päivä näkeväni, mutta monta askelta lähempänä.

Tätä voinkin käyttää sopivana aasinsiltana treenaamiseen ylipäätään. 

Itsehän olen toki jo saanut kommenttia,
että en kai minäkin ole sortunut fitnessiin kun olenhan hyvä näinkin.

Koska itsestään huoltapitäminenhän on tervettä ainoastaan silloin
 kun on vähemmän hyvännäköinen, lihava tai se fitness. 

Musta tämän aiheen kiteyttää hyvin Sara blogissaan, enkä voisi olla yhtään enempää samaa mieltä.

Sen lisäksi, että mulla ei ole minkäännäköistä itsekuria moiseen hommaan, 

ei mulla ole kiinnostusta moiselta näyttääkään. 

Edelleen haluan treenaamisen ja syömisen olevan mukavaa, ei pakkopullaa tai liian kuriinalaista. 

Tykkään, että nainen näyttää treenatulta, mutta silti omistaa muotoja, muuta kuin sitä lihasta. 

Sitäpaitsi, sinapinoranssi väri ei edes sovi mulle, Ugh.