Paita: KappAhl

Housut: Beau Loves

Kengät: H&M

Naamari: Prisma

Tänään oli Oliverin päiväkodilla vappukekkerit, joihin oli lupa pukeutua ja viedä jotain pientä herkkua. Meillä ei ole ennen pukeuduttu, joten kotoa ei löytynyt mitään entuudestaan ja myöhäisheränneenä ei mistään meinannut asua enää saada. No, prismasta löytyi mieluinen naamari, vähän ehkä on iso mutta meneepähän useamman vuoden ;)

Kun tuon pienen haen päikyn tohinoista, suunnataan me kauppaan (jonka suhteen olen näemmä myös myöhäisherännyt ja lähden kaaoksen sekaan) ostamaan simaa ja munkkia. Koska mitäpä olisi vappu ilman niitä. Puhalletaan palloja ja serpentiiä, köllötellään sohvalla ja vedetään sokeriöverit. Iskä on tänäkin vuonna töissä, mutta eiköhän me spiderit pärjätä!

Muksaa vappua kaikille! <3 Tämä menköön myös viikon #kootd- postauksena ;)

MITEN VALMISTELLA ESIKOISTA VAUVAN TULOON?

Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa sisaruksien tulevasta ikäerosta. Toisaalta juuri soppeli, kun hän on saanut olla ainokainen lähes kolme vuotta mutta ikäero on silti sen verran pieni, että jonain päivänä on mahdollisuus yhteisiin leikkeihin. Toisinaan mietin, että pienemmän kanssa menisi siinä määrin iisimmin, että vauva ei edes ehtisi tajuta mikä iski, kun on vielä itsekin niin ymmärtämätön, mutta en minä kyllä jaksaisi vaipparumbaa kahden kanssa ja olla niin kiinni kahteen pieneen. On hyvä, että Oliver on jo omatoiminen ja ymmärtää paljon. Hän pystyy myös osallistumaan ja olemaan avuksi.

Koska vauvan tulo on itsessään jo tarpeeksi iso muutos, ollaan koitettu minimoida kaikki muut muuttuvat tekijät. Meillä on nyt luovuttu yövaipoistakin ja Oliver on aikapäivät nukkunut isossa sängyssä ja omassa huoneessa. Aamuyöstä pissareissun jälkeen hän kömpii meidän väliin ja näin saa tehdä jatkossakin. Myös pojan huone pysyy toistaiseksi vain pojan huoneena, kun vauva nukkuu meidän makkarissa ja muutenhan tuo varmaan riippuu tissillä omaa huonetta kaipaamatta=D

Ei olla satuiltu haikaran tuovan vauvaa, mutta ei sen liiemmin myöskään kerrottu naisen ja miehen anatomiasta, kukista ja mehiläisistä tai mitä reittejä pitkin sisko tänne saapuu. Oliver on kuitenkin vasta kolme ja ajattelin delegoida nämä sitten myöhemmälle iälle isän ja pojan saunakeskusteluiksi=D Ollaan höpötelty mahassa olevasta vauvasta joka kesällä sitten saapuu tänne meille kotiin ja kuinka Oliverista tulee isoveli ja aivan varmasti maailman paras sellainen. Että vauva syö sitten tissimaitoa niinkuin Oliver joskus pienenä teki ja käyttää vaippaa koska ei osaa käydä pöntöllä niin kuin isoveikka ja sitten kun sisko kasvaa, voi veli opettaa. Ja kun sisko kasvaa voi Oliver opettaa kaikkia kivoja leikkejä ja hänellä on aina joku leikkikaveri. Kerrottu, että saa auttaa niin paljon kuin jaksaa vaippojen vaihdossa ja antaa maitoa tuttipullosta, pitää sylissä ja laulaa unilauluja. Sen lisäksi ollaan kerrottu, ettei vauva välttämättä aina ole kiva ja sekin on ok. Joskus vauva saattaa ärsyttää ja voi harmittaa kun äitin ja isin joutuu jakamaan, mutta se kaikki on ok. 

En tiedä miten paljon Oliver sitten ihan tosissaan tilanteesta tajuaa, jotain kuitenkin. Ollaan luettu aiheen tiimoilta kirjoja, joilla voisi mahdollisimman paljon saada kolme vuotiasta hahmottamaan että äitin sisällä tosiaan on vauva ja mitä se sitten tuo tullessaan. Mahaa halataan, pussataan ja paijataan, vauvalle höpötellään masuun ja hän itse kertoo kuinka kesällä hänelle tulee veli. Ei sisko vaan veli. Toisinaan hän saattaa läppäistä ohimennen mahaani tai ajaa sen päällä autolla todeten, että kiusaa veljeä. Koska kaikki kannattaa aloittaa ajoissa;) Pupun tuleminen taloon on myös ollut kivaa harjoittelua kun hän saa ottaa vähän vastuuta, hoitaa ja hällä on joku oma juttunsa. Ollaan nyt koitettu tehdä perheen kesken kaikkea kivaa ja jos jotain positiivista täytyy repiä tästä kipuilevasta selästä ja työkyvyttömyydestä niin ainakin Oliver saa loppuhetket nauttia äitin jakamattomasta huomiosta.

En niinkään pelkää kuinka meidän Oliver sopeutuu. Täytyy vaan muistaa, että hänkin on vielä pieni eikä odottaa hänen aina olevan se "iso poika". Koittaa vaalia kaksinkeskisiä hetkiä, kiittää ja kehua, antaa osallistua mahdollisimman paljon hoitoon ja opetella jakamaan syli kahdelle.

Miten teillä on lapsi/lapset reagoineet vauvan tuloon? Kuinka olette valmistelleet lasta tulevaan vauvaan ja menikö niin kuin suunnittelit? :)

#KOOTD

Paita: Aarrekid

Leggarit: Mini Rodini

Takki: Mini Rodini

Pipo: ZaraKids

Huivi: Ompelija

Kengät: H&M

Lasit: Babiators

Reppu: Mini Kånken

Viime viikolla uhkasin aloittaa viikottaisen "juttusarjan" #KOOTD-kidsoutfitoftheday ja viimeviikon ja tulevat löydät aina tunnisteen kootd alta. Mitäs olette mieltä tämän päiväisestä asusta? :)

Me käytiin tänään tivolissa ja Oliver oli ihan pähkinöinä, ehdottomasti mennään tänä kesänä siis lintsille:) Mutta hei, palataan ensi viikolla, mä menen heittämään ketarat ojoon sohvan nurkkaan ja viettämään kaksinkeskistä aikaa miehen kanssa kun poika on mummoloimassa. Aurinkoista ja kivaa viikonloppua ♥

LAUKKUA MÄ METSÄSTÄN...

En ole antanut oikein ajatustakaan hankinnoille, mitä vauvaa varten olisi hyvä tehdä.  Voisin tehdä lähiaikoina ihan erillisen postauksen mitä meillä jo entuudestaan löytyy ja mitä vielä tarvitaan, mutta aika pitkälti kaikki mitä meillä tarpeellisiksi koettiin on esikoisen jäljiltä säästetty. Oikeastaan ainoat hankinnat joita ollaan vauvaa varten tehty ovat olleet vaatteita ja muita tyttösöpistelyhärpäkkeitä. Mutta tosiaan, laajempaa katsausta siihen mitä jo löytyy, mitkä koin tarpeettomiksi ja mitkä tarpeellisiksi hieman myöhemmin ja perehdytään tällä erää yhteen niistä harvasta joka puuttuu, nimittäin hoitolaukkuun.

Mä en ole yhtään laukkupersoona. Mä olen kassialma, siis se jolla on aina pari kangaskassia ja loput tavarat tungettuna Valintatalon- muovipusseihin. Todella, todella harvoin minua voi nähdä laukku kainalossa ja yleensä silloinkin jonkun hetkellisen mielenhäiriön johdosta. Sellaisia pikkupussukkahihnalaukkuja hei expertit, mä en oikeasti ole sitten mikään laukkutietäjä joten oikeanlaisia nimityksiä on turha odottaa tulee käytettyä olosuhteiden pakosta, esim baarireissuilla, mutta jos suinkin mahdollista on silloinkin käytössä kangaskassi joka sitten jää narikkaan ja kaverin laukkuun tungetaan omatkin tavarat. 

Mutta! Mä olen nyt päättänyt ryhdistäytyä. Antaa laukulle mahdollisuuden. Tai ainakin ajatuksen..

Oliverin vauva-aikana meillä oli sellainen rutkulainen käytössä, sellainen mikä vähin äänin jäi kylässä takin suojiin piiloon tai rattaiden säilytyskoriin säilöön. Sellainen mikä otettiin mukaan vain ihan pakon äärellä. Se oli laukku mikä tuli ensimmäisenä vastaan, oli halpa ja ajoi asemansa. Nyt minulla on laukulle kireämmät kriteerit. Haluan, ettei se huuda olemuksellaan OLENHOITOLAUKKU ja vielä parempi olisi jos sitä voisi käyttää myös asioidessa ilman lasta. Se ei saa olla myöskään liian fiini, liian pieni mutta ei myöskään liian suuri ja massiivinen. Sinne pitäisi tarvittaessa mahtua kahden lapsen vaihtovaatteet, yhden vaipat, puhelin ja lompakko (ainakin). Tarviiko sen olla hoitolaukku vai kelpaako vain laukku? Tai ehkäpä jopa reppu? 

1. Elodie Details

2. Littlephant

3. Storksak

4. Elodie Details

5. Ju-Ju-Be Legacy Be Prepared

Se perinteinen hoitolaukku. Tämähän olisi tietysti paras vaihtoehto tilavuuden kannalta ja koska kaikki aina katoaa mystisesti laukunpohjalle (tai sinne kassin..) on plussaa että jokaiselle tavaralle on oma kolonsa. Tyylikkäitä jokainen, mutta menisikö nämä kuitenkaan arkikäytössä? 

1. Ted Baker

2. Furla

3. Michael Kors

4. Ted Baker

Kaikki neljä hyvin samantyylisiä keskenänsä, mutta näissä mä ihastuin yksinkertaisuuteen kivoilla pienillä yksityiskohdilla. Musta väri ja nahka materiaalina takaisi ajattomuuden ja pitkäkestävyyden. Koon puolesta tänne mahtuisi mainiosti vaipat, putelit ja vaihtovaatteet mutta toimisi hyvin myös arjessa ilman lasta käsivarressa. Mutta, kannattaako ottaa riski maksaa maltaita jos en kuitenkaan opi laukkutyypiksi? Nämä on kyllä tosi nätit...

1. Mini Kånken

2. Canvas reppu

3. Woven Ethnic Print Leather Backpack

4. Mini Kånken

5. Canvas reppu

Valehtelisin jos väittäisin, etteikö reppu tuntuisi luontevimmalta vaihtoehdolta ei niin girlygirl tytölle. Ainakin Kånkenit riittäisi tilavuudeltaan ja ne toimisi myös miehen matkassa. Nämä mä osaisin kyllä myös yhdistää asuun kuin asuun...

Mutta kuten sanoin, tällä hetkellä ollaan kaukana kotikentiltä enkä tiedä mikä olisi se kannattavin ostos. Neuvokaas te viisaammat, reppu vai laukku? Perinteinen hoitolaukku vai normaali isompi laukku? Millä kriteereillä te olette valinneet hoitokassin? Linkkiä ja vinkkiä vikkelään tännekin! Ajattelin ehtiä tällä kierroksella pakata kassin ensinnäkin itse ja ENNEN synnärille jäämistä;)

ESIKOISENI, ASETIT RIMAN KORKEALLE

Kukaan ei ole opettanut elämästä niin paljoa kuin esikoiseni. Kukaan ei ole näyttänyt miltä tuntuu rakastaa jokaista solua myöten. Näyttänyt mitä pelko oikeasti on, kun sydän oikeasti jättää lyönnin välistä. Saanut tuntemaan sanoin kuvailematonta ylpeyttä. Ilman sinua olisin edelleen hukassa itseni kanssa. Ilman sinua en ehkä olisi edes yrittänyt voittaa sitoutumiskammoani. Sinä teit meistä kokonaisen, perheen, muutit kaiken. Näytit mitä onni on ja että kun sen löytää, kannattaa siitä pitää kiinni kynsin ja hampain. Näytät edelleen. 

Esikoinen on aina esikoinen. Kaikki koetaan ensimmäistä kertaa, kaikki on uutta, jännittävää ja aina seuraavan merkkipaalun odottamista. Harjoittelua ja yhdessä kasvamista, meille sopivimman reitin etsimistä ja ihmettelyä. Joskus tulee katsottua vauvakuvia, tulee ikävä. Minä en saa ikinä enää kokea sitä esikoisen tuomaa tunnetta. 
Sinä asetit riman helkkarin korkealle. 

..Suorastaan pelottavan. Voiko vauvan syntymä millään tuntua yhtä mahtavalta? Onko jokainen merkkipaalu hehkutuksen väärti vai jo entuudestaan nähty? Osaanko minä olla äiti tytölle? Yletätköhän asetetulle rimalle vaikka kuinka kurkottaisit? Voinko rakastaa sinua yhtä paljon kuin esikoistani?

Riittääkö aika? Jaksanko? Riitänkö? Kelpaanko? Onnistunko? Kannattiko?

Mutta toisaalta. 

En malta odottaa tukan letittämistä, sisarussuhteen kasvun seuraamista ja sen tuomaa rikkautta ja yhtä ystävää lainaten rakkaus, sehän on kerto- ei jakolasku. Luulenpa, että se vain tuplaantuu.

ARVONTA SUORITETTU!

Moikka! Mää oon ihan rikki enkä pysty istumaan yhtään koneella kun joka asento sattuu. Tulin julkaisemaan pikkuBO printtien voittajat ja sitten heittäydyn X-asentoon sohvalle, palataan huomenissa vähän asukuvilla ja muulla hömpällä. 

Onnea voittaneille! Laitan teille sähköpostia huomiseen mennessä. Kiitos vielä pikkuBOlle, toivottavasti nämä ilahduttavat yhtä paljon voittajia kuin meitäkin.

Pst, mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta?:)

KULUNEEN VIIKON AIKANA OLEN..

Kuluneen viikon aikana olen:

-tavannut ihania ihmisiä

-kulkenut Helsinki-Lohja akselia kolmesti

-saanut siis syyn meikata myös kolmesti

-pukeutunut vimman legginseihin kolmesti (kai mulla edes jollain kertaa oli eri kuosia?)

-vienyt kirpparille kaikki turhat tavarat ja tehnyt hyviä löytöjä itsekin

-huomannut olevani oravan pyörässä, kun selän takia pitäisi yrittää liikkua mutta on vaikea vetää linjaa, milloin liikkuu liikaa. Olen siis kärsinyt ajomatkoista johtuen unettomia öitä

-tutustunut uusiin, ihaniinihaniin ihmisiin. 

-nauranut vatsalihakset solmussa. Hehheh.

-saanut tutustua mahtaviin yrityksiin

-saanut mahtavia tuotelahjoja

-nauranut lisää

-syönyt hyvin

-kasvattanut perhettä eläinystävällä
-iloinnut lapsen suunnattomasta ilosta

-saanut pedikyyrin

29+3

Tänään tuli taas käytyä neuvolassa ja jatkossa aikoja onkin kahden viikon välein, joten väliaikatsekkausta tulee tännekin useammin. Itse olen ihan kypsä raskaana olemiseen ja odottavan aika on pitkä. Tuntuu, että aika tähän asti on mennyt hujauksessa, mutta eteenpäin miettiessä se tuntuu matelevan. Miksei raskaus kestä vaikka puolivuotta? Tai miksei vauva kasva säkissä olohuoneen nurkassa yhdeksän kuukautta ja ollessaan valmis, pomppaa ulos. Miksei vaan haikara tuo vauvaa? Miksi raskaana oleminen on niin raskasta? Nainen on raskaana kauneimmillaan, kuka sen keksi? Raskaus on elämäni parasta aikaa- fraasin on heittänyt varmasti sama kaveri, nenä kasvaen ja korvat heiluen. Raskaana nainen hehkuu? Onko se kauniimpi ilmaisu hiestä kiiltävälle naamalle?

No okei. Vaikka en helpolla ole päässyt tälläkään kierroksella olen edellisestä raskaudesta poiketen myös nauttinut odotusajasta. En osaa jännittää vielä synnytystä, todennäköisesti tälläkin kertaa tajuan panikoida vasta ponnistusvaiheessa. Mutta ei kiiruhdeta asioiden edelle, tässä viikkotsekkaus tällä erää:

Kuinka pitkällä: 29+3

Paino: +13,6 ensimmäisestä punnituksesta joka oli rv 9. Ai kamala. Mut hei, saako puolustautua? Mä olen lyhyt ja lähes liikuntakyvytön (tähän se apinaemoji jolla on kädet silmien edessä)

Muut arvot: Hg on tippunut taas. Rv 9 se oli huimat 158, viikoilla 19+3 138 ja nyt 119. Verenpaineet 105/71 ja sf-mitta menee nätisti keskikäyrällä, 26,5.

Muutokset vartalossa: Jalat on ihan kamalan turvonneet, välttelen peiliä ja pukeudun väljästi.

Mielihalut: No nyt ei kyllä ole ollut mitään erityisiä mielihaluja! 

Nukkuminen: Edelleen huonoa, mutta kai siihen on jo tottunut. Neuvolassa terkka kysyi, että enkö ole huomannut hg huimaa romahtamista väsymyksenä, johon totesin potevani jo niin kroonista väsymystä, että en osaa kyllä tunnistaa syitä. 

Hermostuttaa: Oma avuttomuus. 

Vaivat: Selkä ja nivus-säryt sekä närästys. 

Erityistä: Vauvalla on jo melko selkeä rytmi!

Mieliala: Edelleen hyvin vaihteleva. Välillä hihkuu onnesta ja toisinaan masentaa kun säryt on niin kovia. Ahdistaa kun kilometrin lenkki kostautuu illalla ja harmittaa aina selitellä lapselle, miksei äiti voi auttaa tai istua lattialla leikkimässä.

Odotan: Synnytystä. 

LASTENHUONETTA STAILAA PIKKUBO&PIKKUOTUS (sis. arvonnan ja alekoodin!)

Hassua, kaikki lähti lastenvaatteista ja suuresta suusta. Kun Bon pieneksi jääneet vaatteet löysi uuden kodin meiltä ja ajatuksia jaettiin kiivaasti facebookin viestiketjussa.  PikkuBO oli ensin tussinjälkiä henkkamaukan basicpaidoilla, joita monet ystävistä, minä mukaanlukien, ihastelivat. Pohjalta on hyvä ponnistaa ja kun uskoo omiin kykyihinsä on vain taivas rajana. Tässä näkyy oiva esimerkki.

Kotimaisuuden ja lähellä tuottamisen ollessa pinnalla on annettava iso peukutus sille, että pikkuBOn printit ovat käsinpiirrettyjä ja Helsingissä joutsenmerkitylle mattakartongille painettuja. Laadukasta, lähellä tuotettua ja ympäristöä unohtamatta. Printit ovat yksinkertaisia, kauniita, ajattomia ja mikä parasta; aikuisen ja lapsen silmää miellyttäviä. 

Meillä on Terhin tuotantoa ollut jo vuodenpäivät, jo ennen pikkuBO:ta. Kaapista löytyy piirustuksia ajoilta kun Terhi meidän ystävien iloksi iltapuhteiksi piirteli paperille, sekä niitä ensimmäisiä pikkuBO postikortteja. Nyt kun meillä on mm. lastenhuoneen uudistus meneillään niin mulla oli selvä visio mitä pikkuBO:lta on saatava. Vahvan karhumanian johdosta meille päätyi kohta kahden lapsen huonetta koristamaan ihanaihana karhuperhe ja seinälle kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis Olet ihana.- taulu. Tuohon sanomaan sisältyy meillä oma tarinansa, jonka takia se ensisijaisesti oli lastenhuoneeseen hankittava. Meillä myös on jo pitkään ollut tuttuna rimpsuna niin äidin kuin pojan suusta "rakastaa sua, maasta kuuhun asti" ja pyysinkin, voisiko Terhi suunnitella meille printeistään sillä tekstillä varustetun julisteen. Terhi tarttui haasteeseen ja lopputulos on mielestäni parempi kuin osasin edes toivoa, olen pelkkää sydänsilmähymiötä. 

PikkuBO on pikkuhiljaa saamassa sitä nostetta mitä se ansaitsee ja jälleenmyyjiä onkin jo monia. Meidänkin suosima pikkuOtus onkin ollut ensimmäisiä pikkuBO:n printtien jälleenmyyjistä. Tiesittekö, että pikkuOtuksessa on lastenvaatteiden lisäksi laaja valikoima sisustustuotteista? PikkuBO sopii sekaan kuin nenä naamaan ja siellä onkin vielä muutama jotka meidänkin on pakko saada lastenhuoneeseen taulujen kavereiksi. Tuota kollaasissakin näkyvää That Wayn paperisäkkiä olen kaavaillut lastenhuoneeseen likapyykkisäkiksi tai autojen hautausmaaksi=D Vauvan pinnasänky taas vaatii uudet petilakanat ja sinne kaavailin tuota tyynyssäkin esiintyvää pandakuosia. Mä olen täällä ennenkin kehunut Otusta, jossa palvelu pelaa äärimmäisen loistavasti, valikoima on monipuolista ja postitus salamannopeaa. 90% tilauksista tehdäänkin sieltä. PikkuOtus tahtoikin antaa teille mahdollisuuden tilata kaikista valikoimista löytyvistä pikkuBO:n printeistä -15% koodilla ollie. Koodi on voimassa 14-19.4.  

PikkuBO:n printeistä tuttuja hahmoja on voinut jo tovin löytää myös kankailta, mm. Metsolasta, Pehemiasta ja Viljamin Puodista. Ja arvatkaas, sainkin kunnian ensimmäisenä julkaista, että Viljamin Puodille tulee kesällä kangasta suositusta sankariketusta! Julisteena jo aiemmin. 

No, joko rakastuitte? Sain tänne blogini puolelle arvottavaksi kaksi ihastuttavaa A4-printtiä ja nyt kahdella teistä on mahdollisuus napata toinen näistä omaksi. Aikaa osallistua on sunnuntaihin 19.4 klo 23.59 asti ja ohjeet ovat simppelit:

Olet rekisteröitynyt lukia

Käyt tykkäämässä pikkuBo:n IG- tilistä ja/tai FB-sivuista

Kommentoit kumman allaolevista printeistä tahtoisit voittaa ja jätät sähköpostiosoitteesi

Lohdutuspalkintona yhdelle teistä lähtee postikortteja 3 kpl erisävyisissä karhuperhe-printeissä ;)

Muita jälleenmyyjiä:

Lilla Company

Domdom

Kivijalkaputiikit:

Domdom/ Tampere

Harjun Paperi/ Jyväskylä

Modaloft/ Lappeenranta

PikkuD/ Porvoo

Pino & Papershop/ Hensinki Freda

Putinki & Little Copenhagen/ Helsinki Töölö