MITEN VALMISTELLA ESIKOISTA VAUVAN TULOON?

Olen vähän ristiriitaisissa tunnelmissa sisaruksien tulevasta ikäerosta. Toisaalta juuri soppeli, kun hän on saanut olla ainokainen lähes kolme vuotta mutta ikäero on silti sen verran pieni, että jonain päivänä on mahdollisuus yhteisiin leikkeihin. Toisinaan mietin, että pienemmän kanssa menisi siinä määrin iisimmin, että vauva ei edes ehtisi tajuta mikä iski, kun on vielä itsekin niin ymmärtämätön, mutta en minä kyllä jaksaisi vaipparumbaa kahden kanssa ja olla niin kiinni kahteen pieneen. On hyvä, että Oliver on jo omatoiminen ja ymmärtää paljon. Hän pystyy myös osallistumaan ja olemaan avuksi.

Koska vauvan tulo on itsessään jo tarpeeksi iso muutos, ollaan koitettu minimoida kaikki muut muuttuvat tekijät. Meillä on nyt luovuttu yövaipoistakin ja Oliver on aikapäivät nukkunut isossa sängyssä ja omassa huoneessa. Aamuyöstä pissareissun jälkeen hän kömpii meidän väliin ja näin saa tehdä jatkossakin. Myös pojan huone pysyy toistaiseksi vain pojan huoneena, kun vauva nukkuu meidän makkarissa ja muutenhan tuo varmaan riippuu tissillä omaa huonetta kaipaamatta=D

Ei olla satuiltu haikaran tuovan vauvaa, mutta ei sen liiemmin myöskään kerrottu naisen ja miehen anatomiasta, kukista ja mehiläisistä tai mitä reittejä pitkin sisko tänne saapuu. Oliver on kuitenkin vasta kolme ja ajattelin delegoida nämä sitten myöhemmälle iälle isän ja pojan saunakeskusteluiksi=D Ollaan höpötelty mahassa olevasta vauvasta joka kesällä sitten saapuu tänne meille kotiin ja kuinka Oliverista tulee isoveli ja aivan varmasti maailman paras sellainen. Että vauva syö sitten tissimaitoa niinkuin Oliver joskus pienenä teki ja käyttää vaippaa koska ei osaa käydä pöntöllä niin kuin isoveikka ja sitten kun sisko kasvaa, voi veli opettaa. Ja kun sisko kasvaa voi Oliver opettaa kaikkia kivoja leikkejä ja hänellä on aina joku leikkikaveri. Kerrottu, että saa auttaa niin paljon kuin jaksaa vaippojen vaihdossa ja antaa maitoa tuttipullosta, pitää sylissä ja laulaa unilauluja. Sen lisäksi ollaan kerrottu, ettei vauva välttämättä aina ole kiva ja sekin on ok. Joskus vauva saattaa ärsyttää ja voi harmittaa kun äitin ja isin joutuu jakamaan, mutta se kaikki on ok. 

En tiedä miten paljon Oliver sitten ihan tosissaan tilanteesta tajuaa, jotain kuitenkin. Ollaan luettu aiheen tiimoilta kirjoja, joilla voisi mahdollisimman paljon saada kolme vuotiasta hahmottamaan että äitin sisällä tosiaan on vauva ja mitä se sitten tuo tullessaan. Mahaa halataan, pussataan ja paijataan, vauvalle höpötellään masuun ja hän itse kertoo kuinka kesällä hänelle tulee veli. Ei sisko vaan veli. Toisinaan hän saattaa läppäistä ohimennen mahaani tai ajaa sen päällä autolla todeten, että kiusaa veljeä. Koska kaikki kannattaa aloittaa ajoissa;) Pupun tuleminen taloon on myös ollut kivaa harjoittelua kun hän saa ottaa vähän vastuuta, hoitaa ja hällä on joku oma juttunsa. Ollaan nyt koitettu tehdä perheen kesken kaikkea kivaa ja jos jotain positiivista täytyy repiä tästä kipuilevasta selästä ja työkyvyttömyydestä niin ainakin Oliver saa loppuhetket nauttia äitin jakamattomasta huomiosta.

En niinkään pelkää kuinka meidän Oliver sopeutuu. Täytyy vaan muistaa, että hänkin on vielä pieni eikä odottaa hänen aina olevan se "iso poika". Koittaa vaalia kaksinkeskisiä hetkiä, kiittää ja kehua, antaa osallistua mahdollisimman paljon hoitoon ja opetella jakamaan syli kahdelle.

Miten teillä on lapsi/lapset reagoineet vauvan tuloon? Kuinka olette valmistelleet lasta tulevaan vauvaan ja menikö niin kuin suunnittelit? :)