Vivian täyttää viiden päivän päästä neljä kuukautta, mutta koska neuvola oli tänään, ajattelin ottaa päivitykseen varaslähdön. Edelleen hän kasvaa veljensä tapaan pituus edellä ja paino tulee hitaasti mutta varmasti jäljessä, mutta siitä huolimatta saatiin siunaus jatkaa täysimetyksellä eikä ainakaan vielä ole tarvetta lisätä kiinteitä mukaan.
Yöt on meillä melko kivuttomia ja hän on kovin tyytyväinen, seurallinen ja hymyileväinen. Kääntyä osaa puolelta toiselle ja uutena taitona koittaa kovasti pungertaa (onko se sana?) istuma-asentoon. Vauva-asennossa ei ole viihtynyt koskaan ja nykyään vielä vähemmän. Kädet löytää tien suuhun ja kuola valuu solkenaan, myös lelukaaren leluista saadaan napattua kiinni ja vietyä suuhun. Vahvasti ollaan yhä vauvakuplassa ja päivittäin ihastelen hänen ihanuutta ja kauneuttaan.
Esikoinen on ihana isoveli. Hän hoitaa, heijaa sitterissä, laulaa ja pusuttelee, lisäksi pitää myös huolen että isi tai äiti on varmasti huolehtinut siskon tarpeet.
Kuitenkin nyt viimeaikoina olen huomannut pientä mustasukkaisuutta ilmassa. Se saattaa ilmaantua vähän liian kovilla suukoilla "annan vaan pusun...", rutistusta muistuttavilla haleilla tai vähän turhan tahdikkailla pään taputuksilla. Saattaa se ilmetä myös hölmöillä tavoilla hakea huomiota, kiellettyjen asioiden toistamisella ja puhtaasti siskoa "ärsyttämällä". Toisinaan se tulee ulos vain kiukkuna.
Tässä taannoin pojan kiukutellessa jo toista tuntia vauvan itkun säestämänä istutin hänet lopulta alas ja kysyin ärsyttääkö sisko. Yllättäen kiukku hiljeni ja hän vastasi kyllä. Siihen sitten vastasin, että ei se mitään. Se on ihan ymmärrettävää ja että kyllä äitiä ja iskääkin välillä ärsyttää. Onhan se vähän kurjaa, kun se vauva on vielä niin kovin tylsä, kauhean äänekäs ja vie paljon vanhempien huomiota. Kyllä se varmasti toisinaan ärsyttääkin ja se on ihan okei, mutta se muuttuu pian ja ennemmin kuin arvaatkaan saa siskosta ihan leikkikaverin, jolle voit opettaa kaikki kivat leikit joissa olet niin hyvä. Ja se näytti riittävän. Tieto siitä, että on ihan ok ajatella että se rakas sisko on aina välillä vähän vähemmän rakas. Ja että hän on ihan yhtä rakas kun aina ennenkin.
Mutta palatakseni vielä meidän kuopukseen, oli tämän kertaiset mitat 61.8 cm (60) ja 5635 g (5210). Onpa hänelle myös neljän kuukauden aikana muodostunut monenmoista lempinimeäkin, on nutipää, nutiainen, mymmeli, mummeli, tsirpula, tsirppa, vivuska, vivulainen, vivsu, vivu, vipu, nöösi, nunnuka.. Mutta eikös rakkaalla lapsella ole monta nimeä? Onko teillä paljon lempinimiä lapsille? Mitä?
Lähetä kommentti
Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥