Elämäni ensimmäinen videopostaus on kamala. Ahdisti puhua kameralle kun mies oli toisessa huoneessa ja no..eka kerta on aina eka kerta. Unohdin myös puhua monesta asiasta mistä oli tarkoitus ja korvasin sen toistamalla samoja asioita monta kertaa. hups.
Mitä te luulette, miksi äidin vapaalle vaihtaminen on niin syntistä? Tai töiden aikaisin aloittaminen olisi este nähdä lapsi varttuvan? Puhun videolla vain huomaamistani eroavaisuuksista äidin ja isän viihteelle lähtemisestä, mutta myöhemmin tajusin, että tästä aiheesta voisi ammentaa vaikka kuinka pitkälle. Esimerkiksi miksi ei ajatella että isä jää lapsien lapsuudesta paitsi käymällä töissä? Miksi äiti on yleensä se, joka jää sairaan lapsen kanssa kotiin? Miksi vastuunsa tunteva isä on hypettämisen arvoinen arjensankari?
Meillä isä on arjessa mukana parhaansa mukaan, mitä vuorotyöt antaa myötä. Meillä isä siivoaa kotona äitiä enemmän ja on lasten kanssa mukisematta kun äiti vaihtaa vapaalle. Hienoahan se on ja olen onnekas! Mutta en kuollakseen suostu antamaan urhoollisuusmitalia sen johdosta, että meillä asiat on niin, kuin kuuluisi joka kodissa ollakin.
Kun äiti lähtee ulos luo se yleensä yleistä pahennusta ja saa peräänsä liudan kysymyksiä kuten miksi, missä lapset ja kuinka he voivat ja miten äiti saattaa. Kun isä lähtee ulos todetaan, että oli jo aikakin. Tai jos isää ei huvita lähteä bailaamaan, etsitään syy puolisosta. Eikö nainen päästä? Ollaanko sitä nyt jo tossun alla? Ole nyt mies herrantähden! Eikö syy voi miehen puolesta olla niissä lapsissa? Siinä missä äidin uloslähtö paheksuttaa niin isän tahto olla kotona ihmetyttää. MIKSI? Minä en sikissy pyhästä hengestä, vaan ihan niinkuin terveystiedon kiusallisilla tunneilla opetettiin. Ja kun ne lapset on yhdessä tänne saatettu, on ne yhdessä nyt myös hoidettava.
Mutta kuten sanoin, videossa toistan itseäni ja unohdin paljon mitä piti sanoa. Enkä oikeastaan tiedä, miksi siitä huolimatta sen julkaisen, mutta kai jostain on aloitettava=D Tässä siis spontaanisti, harjoittelematta ja suunnittelematta huonosti editoitu, ensimmäinen videopostaukseni ikinä olkaa hyvät.
Älkää kivittäkö videosta, mutta kertokaa mitä mieltä te olette aiheesta? Miten teillä vapaa-aika jaetaan?
Kun äiti lähtee ulos luo se yleensä yleistä pahennusta ja saa peräänsä liudan kysymyksiä kuten miksi, missä lapset ja kuinka he voivat ja miten äiti saattaa. Kun isä lähtee ulos todetaan, että oli jo aikakin. Tai jos isää ei huvita lähteä bailaamaan, etsitään syy puolisosta. Eikö nainen päästä? Ollaanko sitä nyt jo tossun alla? Ole nyt mies herrantähden! Eikö syy voi miehen puolesta olla niissä lapsissa? Siinä missä äidin uloslähtö paheksuttaa niin isän tahto olla kotona ihmetyttää. MIKSI? Minä en sikissy pyhästä hengestä, vaan ihan niinkuin terveystiedon kiusallisilla tunneilla opetettiin. Ja kun ne lapset on yhdessä tänne saatettu, on ne yhdessä nyt myös hoidettava.
Mutta kuten sanoin, videossa toistan itseäni ja unohdin paljon mitä piti sanoa. Enkä oikeastaan tiedä, miksi siitä huolimatta sen julkaisen, mutta kai jostain on aloitettava=D Tässä siis spontaanisti, harjoittelematta ja suunnittelematta huonosti editoitu, ensimmäinen videopostaukseni ikinä olkaa hyvät.
Älkää kivittäkö videosta, mutta kertokaa mitä mieltä te olette aiheesta? Miten teillä vapaa-aika jaetaan?
Toi videon editointi oli hyvä ja laatu oli hyvä ja sä pystit tosi rauhallisena koko videon, musta seki on hyvä! Eli ei näyttäny yhtään huonolta video, mä en osaa pysyy yhtää tollain rauhallisena ku vaan puhe kiihtyy ja kiihtyy ja lopuks pysähdyn pitämään hengitystaukoja :'D
VastaaPoistaNiin tai rauhallisuus voi johtua koko videon läpi olleesta aivopierusta:D
PoistaHyvä video ja tärkeitä ajatuksia. Puhuit selkeästi ja rauhallisesti. Mielestäni sukupuoliroolit ovat niin syvälle juurrettuja, että niiden muuttuminen on pitkä prosessi. Mutta yritetään jokainen toimia kuten itse parhaaksi näkee, maalaisjärjellä :)
VastaaPoistaKiitos!:) ja niinhän se on. Tai että tässä huomataan, miten paljon hommaa vielä on.
PoistaMeillä mies "hoitaa" lasta sen mitä minäkin. Tietenkin on eri asia kun hän opiskelee ja minä olen kotiäiti, joten arkena olen enemmän lapsen kanssa päivisin. Iltaisin ja viikonloppuisin mies ihan omasta tahdostaankin on mukana ja antaa minulle omia hetkiä.
VastaaPoistaPiti ihan mieheltä kysyä että miten hänen kaverit kommentoi hänen kotoa oloa ollessani ulkona, ei kuulemma kukaan ole ihmetellyt sitä, vaikka ainoa lapsellinen onkin. Minulta taas kysellään ja ihmetellään sitä että miten "uskallan" ja "pystyn" ym jättää lapsen miehelle "hoitoon", ööö tottakai mies on sen kanssa silloin kun en itse ole paikalla. Ja jotkut lapsellisetkin ovat useasti kyselleet että miehelläkö ne lapset ovat hoidossa! Yhdyn suuresti sanomisiisi! :)
joo musta ei myöskään pitäisi olla itsestäänselvää, että äiti olisi ensisijainen hoitaja/vanhempi vaan on ihan ok, suotavaa ja normaalia jos isä jää kotiin ja äiti lähtee töihin/opiskelemaan. Ja tietty toinen on silloin enemmän lapsen kanssa kun toinen käy töissä tai opiskelee mutta on tärkeetä, että toisellakin on mahdollisuus halutessaan mennä!:)
PoistaKiva video! Oli kiva katsella ajan kuluks kun vauva on päikkäreillä :) Näitä tällaisia mieluusti lisää! Ot, ihana nähdä kuinka joillakin äidellä on jaksamista näyttää hyvältä, itse en aina muista, mikä harmittaa itseäni aika paljon :D
VastaaPoista// lukija
kiitos! :) niin se aika kultaa muistot :D
PoistaMeillä asiat ei vaan mennyt näin, vaik kelasin niin ja puhuttiin asiasta jo kun tulin raskaaksi. Miehellä meni menojalka suorastaan epileptiseksi about puolessa välissä mun raskautta, ja vaikka kaikki sanoi sen olevan normaalia, niin mikään ei ole muuttunut vielä nytkään kun vauva on 3kk. Pääsen kyllä ulos noin kerran viikossa ja silloin isä hoitaa vauvaa. Mut kaikki muut päivät viikossa hoidan skidin yksin. Mies lähtee aamulla töihin, pääsee neljältä ja tulee kotiin kahdestatoista. Sen syy on, että se haluaa rentoutua. Oon kysellyt että miksi sen rentoutuminen on niin paljon tärkeämpää kuin mun, mutta ei se osaa vastata. Mulle ei ikinä oo ollut ongelma, et se käy ulkona vaikka pari kertaa viikossa, enemmänkin joskus jos jotain erikoisen hauskaa sattuu tulemaan, mut on niin epäreilua että tätä tapahtuu viis-kuus kertaa viikossa poikkeuksetta. Tyyppi ei oo mikään "tee mulle voileipä" -jäbä, mutta mulle selvisi liian myöhään, että sille sen oma mielihyvä tulee aina ekana. Nyt pähkäilen muuttuukohan se millään. Roudasin sen pariterapiaanki, mut ei se tunnu auttavan. Mulle tasa-arvo on aina ollut jotenkin itsestäänselvää, ja siks tää tilanne tuntuukin niin uskomattomalta. Että miten mulle kävikin näin.
VastaaPoistakuulostaapa todella inhottavalta tilanteelta. Olisko tullut jotain pakokauhua ja purkaantuu nyt tolla tavalla? Pelottaa ja jännittää lapsi? Oletteko koittanut jutella? Suostuisko vaikka perheneuvolaan? Tsemppiä arkeen! toivottavasti ratkaisu löytyy ja helpottaa.
Poista