♥

Maanantaiyönä postasin tähän asti kipeimmän ja avoimimman tekstin koko blogihistoriani aikana. Suljin koneen ja valvoin kahteen asti kun en jännitykseltä ja peloltani saanut unenpäästä kiinni. Muutaman kerran nappasin puhelimen tyynyn alta, valmiina poistamaan koko typerän tekstin, mutta päätin kuitenkin odottaa aamuun. Ajattelin, että ehdin sen aamullakin poistaa ennen kuin kukaan ehtisi lukea, kun lapset herättää jo kuuden jälkeen.

Nukuin levollisemmin kuin aikoihin ja lapset nukkuivat y h d e k s ä ä n, joka on viimeksi tapahtunut ehkä viimekesänä. En edes muista, koska olisin herännyt aamulla niinkin virkeänä. Äkkiä kuitenkin hiipi pelko siitä, kuinka monet tekstini on jo voinut tavoittaa ja käsi väristen avasin somekanavat ja valmistauduin parhaani mukaan tulevaan. Pelotti ihan hirveästi miten te nyt mua katsoisitte- sääli olisi viimeinen asia mitä tarvitsen. Pelkäsin tulevani tuomituksi.

Mutta kaikki mun pelot osottautui kuitenkin ihan turhiksi. Sain pitkin päivää paljon yhteydenottoja, osa kertoi olleensa joskus samassa tilanteessa tai olevansa tälläkin hetkellä ja osa lähetti tsemppejä. Jokainen viesti teiltä merkitsi ja merkitsee mulle paljon. Kiitos kun jaoitte tarinanne ja tunteenne sekä annoitte mulle virtuaalihaleja.  ♥

Multa vierähti iso möykky harteilta ja olen voinut paremmin jo pelkästään kertoessani tämän "salaisuuden" kaikelle kansalle. Puhukaa tekin, edes jollekin! Älkää hävetkö tai jääkö yksin. Muistakaa että vaikka oma olo olisi huono, se ei tee teistä huonompaa ihmistä.

Aurinkoa teidän kaikkien päiviin.  ♥