Voiko kiusaamiselta välttyä?

Mielestäni ei, täysin ainakaan, kyllä jokainen lapsi joskus kiusaa, enemmän tai vähemmän. Mutta rajan vetää se, milloin kiusaaminen on toistuvaa ja kohde tuntee sen epämiellyttävänä, silloin asiaan on puututtava. Viimeisten parin vuoden aikana on kiusaaminen ollut tapetilla joko erityisen paljon tai sitten olen vain lasten myötä kiinnittänyt asiaan eri tavalla huomiota. Niin tai näin, tämä on asia minkä kuuluu ja täytyykin olla tapetilla, eikä asiasta mielestäni voi liikaa "jauhaa" tai ottaa kantaa erilaisin tempauksin. Viimeisimpänä mieleen tulee Valtteri, joka rohkeasti kertoi kohtaamastaan rasismista. 

Mutta mä en tullut puhumaan rasismista, enkä niinkään Valtteristakaan, mutta hänen tarina sai minut miettimään jälleen kiusaamista. Luulen, että monen vanhemman suurimpiin pelkoihin kuuluu se, että oma lapsi joutuisi kiusaamisen kohteeksi. Ei sillä, en minäkään sitä toivo ja todella puutun aina jos näen tai kuulen oman lapseni tulleen kiusatuksi tai loukatuksi. Lasten maailma on raadollinen, eikä kukaan halua että oma lapsi joutuu kärsimään tai pahimmassa tapauksessa saa loppuelämäkseen traumoja. Luulen, että tämän takia on helpompi turvautua menemään "varmimman" kautta, eli vältellä kaikkea mahdollista mistä voitaisiin kiusata. Moni oikeasti valitsee tai on valitsematta lapselle nimeä, josta voitaisiin kiusata. Saatetaan kannustetaan tyyliin joka ei herätä huomiota tai pidetään kynsin ja hampain kiinni siitä, mitkä jutut sopivat tytöille ja mitkä pojille. Eihän pojalle voi pinkkiä pukea, voidaan vaikka kiusata! Vaikka sillä koitetaan suojella lasta, saattaa siitä tulla tunne ettei vanhempi tue. Miten olla tyytyväinen itseensä jos omat valinnat ja mieltymykset ovat aina jollain tavalla vääriä?

Raaka tosiasia on kuitenkin se, että mistä tahansa voidaan kiusata. Jos kohteeksi joutuu, keksitään syy vaikka väärällä tavalla hengittämisestä ja ainoa mihin me voidaan vaikuttaa kasvatuksessa on se, että miten siitä selvitään. En halua kasvattaa lapsiani niin, että he luulevat etteivät kelpaisi sellaisena kuin ovat, että täytyisi olla tietynlainen sovitakseen joukkoon. Olisihan se tietysti helpompaa kasvattaa menemään massan mukana kuin opettaa terve ja vahva itsetunto. Haluan, että jos lapseni pinkkiä paitaa haukutaan hän kertoisi siitä aikuisille, asiaan puututtaisi ja seuraavana päivänä hän pukisi saman paidan kanssa pinkit housutkin. Mielestäni ei pitäisi liikaa miettiä sitä miten pitää huolta ettei lapsi tule kiusatuksi ja miettiä enemmän sitä, ettei oma lapsi olisi kiusaaja.

Tämä ei ole minulle todellakaan tissien läpsyttelyä! Ei ole helppoa rakentaa vahvaa itsetuntoa lapselle, jos se on itsellä hyvin huono, mutta teen parhaani. Haluan lasteni olevan ylpeitä itsestään ja valinnoistaan välittämättä muiden mielipiteistä. Uskon, että itseensä tyytyväisen ihmisen ei tarvitse sortaa muita ihmisiä tunteakseen oloaan hyväksi. Kun on hyvä olo itsensä kanssa toivoo sitä muillekin.