Joo, onhan se totta, että yhteinen aika on tiukilla molempien ollessa vuorotyössä ja nähdään
toisiamme hyvällä tuurilla matkalla tarpeeksi tiukassa kurvissa.
Töihin mennään läpsystä vaihtoon ja heitetään Oltsua lennosta, moi ja moikka.
Enpä tiedä, kaikkeen tottuu ja tiukkana hetkenä sitä toistaa itselleen että tämä on vain _vaihe_.
Meidän elämä on tälläistä nyt, mutta se ei tule olemaan aina, joskus se velka pienenee
ja lapset kasvaa ja lentää pesästä. Tai lennätetään.
Toisinaan itkunaurattaa, että mä en välttämättä haaveillut parikymppisenä eläväni ruuhkavuosia,
mutta sitten taas ajattelen, että hahaa, kolmevitosena mun lapset tekee itse aamupalansa,
hengailee kavereilla enemmän kuin kotona, velka on jo 10 vuotta pienempi ja mä nostan mun margarita-maljaa, kuuntelen ystävien marmatusta oman ajan puutteesta ja vauvan puklusta ja koitan peittää vahingoniloni.
Been there.
Että raadetaan nyt kun on nuori ja jaksaa ja sitä rataa. Tämä on vain vaihe.
Ei tämä missään nimessä ole mikään ihanne tilanne parisuhteelle, jota kuormittaa jo ennestään iso laina,
hirveä laskupino ja yksi taapero. Olisihan se hyvä, että aikaa löytyisi toisilleen myös.
Kuitenkin olen vähän sitä mieltä, ettei se parisuhteen hoitaminen vaadi ihmeitä.
Ei se vaadi sitä, että käytäisiin säännöllisesti ulkona syömässä tai harrastettaisiin erinäisiä aktiviteetteja.
Eikä se onneksi vaadi samanlaisia tuulipukuja lenkkipolulla.
Riittää, että ottaa siitä hetkestä kiinni mitä annetaan. Vaikka se kaksin olo olisikin vain telkkarin äärellä nökötystä kun lapsi vihdoin nukkuu.
Meidän parisuhteen hoitaminen koostuu juurikin ihan vaan arkisista asioista. Kuuntelen mitään ymmärtämättä miehen sepustuksia työpäivästä ja mies mun sepustuksia ärsyttävistä asiakkaista. Heitetään sitä meille kuuluisaa superhuonoa läppää, kiusotellaan ja valkataan leffa Elisaviihteestä. Valvotaan taas aivan liian pitkään ja aloitetaan se kamala ruljanssi taas aamulla, liian pienillä yöunilla. Muistetaan ottaa ja antaa omaa aikaa ja tehdä omia juttuja.
Eipä se takkatulen roihua taljan päällä tuijottaminen, viinilasi kädessä ja pitkään ja hartaasti tunteista keskustelu meidän juttu olisikaan. Jos koitettais, niin mun reaktio olisi ehkä aivojen räjähtely seinille ja kakominen. Mies varmaan tukehtuisi nauruun jos koittaisin.
Meidän juttu on ehkä se, että muistetaan joka päivä läheisyys. Vaikka se olisi nipistys persiille, tökkäsy mahaan, halaus tai suukko, niin muistetaan päivittäin koskea. Se tulee automaattisesti ja koen sen sellaisena voimavarana mikä kantaa. Toisen huomioonottaminen pienillä jutuilla. Niillä pääsee pitkälle.
kuva kolmen vuoden takaa, heh |
Viimeksi ollaan oltu kaksisteen helmi-maaliskuussa, josta kirjoittelin tännekin. Miehellä on viikonloppu pitkästä aikaa vapaata ja mullakin jopa Sunnuntai! Huomenillalla kun pääsen töistä, olisi tarkoitus käydä syömässä ja tulla ihan vaan kotiin hengailemaan. Saunoa, katsoa leffaa, valvoa ja nukkua myöhään. Siis, ei mitään kummallista, mutta eihän se sitä vaadikaan;) En malta odottaa!
Mites te hoidatte parisuhdetta?
Miten sä osaat tämmöisestäkin aiheesta kirjoittaa näin "rennosti", mutta silti totta joka sana :)? Sun tekstit kyllä uppoaa aina! Ihanaa huomista teille, nauttikaa ja relatkaa!
VastaaPoistaJa hei, magee uus ulkoasu!
Voi kiitos Juuli ihanista sanoista<3 meillä oli kivaa!
PoistaHaha ihanasti kirjotettu teksti :D <3!
VastaaPoistaMe käydään sillon tällön syömässä jne, mut arjessa se on enimmäkseen just sitä että katotaan sarjaa sen jälkeen kun Eetu on menny nukkumaan ja vaihetaan kuulumisia. Eilen tosin pitkästä aikaa ei laitettu sarjaa pyörii vaan höpistiin ja pusuteltiin vaan ilman sarjan mölinää :)). Sillo pystyy enemmän keskittyy toiseen eikä telkkarissa riehuvaan örkkiin
Tottakai sekin on tärkeää ja hyväksi suhteelle! Meillä lähinnä se ajanpuutekin on laittanut soveltamaan mitä se laatuaika on:)
PoistaVois kokeilla tota telkan sammuttamista itsekin. :)
PoistaTää kolahti kyllä ihan täysin tännekin, vaikka mä vaan kotona luuhaankin niin silti koska rempan ansiosta nähdään hädintuskin illalla ehkä jos en ole nukahtanut ennenku Stefan tulee duunista. :D Mutta ne arkiset hetket on myös ne meidän juttu. "Laatuaika" on sitä kun illalla Lugi menee nukkumaan, se on riittänyt vallan mainiosti enkä edes kaipaa mitään raflailtoja sun muita. Mutta nyt tuli synttärilahja ja lähdetään kahden päivän rakkauslomalle ihan kaksin, kääks!
VastaaPoistaJa voi toi margaritamaljan nostaminen ja BEEN THERE, odotan sitä myös innolla ahaha :D !
No just, laatuaikaa parhaimmillaan:----D enkä mäkään kaipaa! Oli kiva käydä lauantaina ulkona syömässä mut kyllä kotitekoinen pitsa hinassa sotkien ja räkättäen, sen jälkeen ketarat ojossa sohvalla röhnääminen vie kuusnolla;)
PoistaUuuu! Ihanaa!!<3 mihin menette?:)
Kuulosti tosi samalta kun meillä. Ei tosin tehdä vuorotyötä vaan mies on milloin minkäkin mittasen päivän töissä ja minä teen muutamat illat ja viikonloppuja. Välillä tuntuu, että turhan vähän nähdään mutta ei hukuta laskuihin, poika saa olla kotona hoidossa, itse saa nähdä kun lapsi kasvaa (mies ei tuosta paljon viidessä vuodessa muutu :D) ja kuitenkin sitä yhteistäkin aikaa löytyy :)
VastaaPoistaNo justiinkin noin! Minkäs ikäinen lapsi teillä on? :) kyllä sitä yhteistä aikaa ehtii ottamaan myöhemmin ja sitä ennen täytyy osata nauttia niistä pienistä jutuista :)
PoistaArkihan tätä elämää kuitenkin pyörittää ja tärkeintä on se, että se toimii. Lomaillut ja yhteiset aktiviteetit on hyvä ekstra ;)