TYYLILYYLIEN HÄPEÄPILKKU

Kuvat eivät sovellu muotitietoisille, herkkänahkaisille tai sydänsairauksista kärsiville.

Muuten vain vierailevat, pahoittelen jos silmiä kirvelee ;)

Mekkovihani on alkanut jo polvenkorkuisesta. Kutosluokan kevätjuhlissa hampaat irvessä astelin hakemaan todistusta mekossa, jonka olin äitini mieliksi pukenut. Jos nyt tänkerran. Aikas vähän on sen koommin mekkoa minun päältäni löytynyt, muutamia kertoja lukuunottamatta. Ja rentoja kesäisiä maksimekkoja mukaan laskematta.

Hoksasinkin, että suurimmat ulkonäköpaineet mulla kehittyykin juuri silloin, kun koitan oikeasti olla girlygirl. Sutaissessani tukan sipulinutturalle, sipaissessani vähän aurinkopuuteria naamalle, conssit ja 

istuvat farkut jalassa, ruutupaita tai kiva toppi ylläni en oikeastaan edes mieti miltä näytän, silloin jopa tuntuu, 

että on ihan mukiinmenevä. Mutta sehän siinä, kun joskus olisi kiva olla ihan tyttömäinentyttö, iskeä mekko päälle, laittaa tukkaa tuntitolkulla ja toiset tunnit kuluttaa ähisten topsipuikon kanssa nenä kiinni peilissä. 

Sipsuttaa sievänä laukku kainalossa ja hihitellä siideri kädessä.

Mutta aina, joka ikinen kerta kun tosissaan yritän olla tyttö ja nätti, niin iskee ahdistus ja itku, eikä mikään todellakaan ole ihansamamitäväliä. Siltikin uhmaan kohtaloa ja ystävien hermoja nyyhkimällä ripsaria poskille, että miksen mä voi olla ihan oikea tyttö =D

Lähtipäs nyt ihan raiteiltaan tämä sepustus, alunperin olin tulossa mainitsemaan muutaman sanan muodista. Tai siis "muodista". Mulla ei ole minkäännäköistä silmää asujen yhdistelylle, en todellakaan ole ajantasalla mikä on muodissa milloinkin, siitä junasta jäin hetikättelyssä asemalle. :-D Toisinaan olen pelkkää kuosioksennusta, joskus pelkkää farkkua ja joskus siltä väliltä. En ikinä valitse vaatteita päivää ennakkoon, vaan justiinsa viisi minuuttia ennen kotoonta poistumista. Ja asu on kutakuinkin justiin sen näköinen. Eli pukeutumiseni perustuu fiiliksen ja mikäsattuuekanakäteen- pohjalle.

Poikahan meillä oikeasti on parhaiten pukeutunut. Heh. Ei siksi, etten jaksaisi laittautua, ei siksi, että olen äiti ja minun ei kuulu laittautua. Vaan siksi, että oloni on liian laittautuneena epäitsevarma.

Jossei vielä ne levikset revenneet niin viimeistään sitten tällä:

Mutsin asu:

Housut: HalpaHalli (OI KYLLÄ!:D)

Toppi,pipo,aurinkolasit: H&M

Takki: Kaapin kätkö

Kengät: Converse

Ollien asu:

Housut: KappAhl

Huppari: MAKIA

Pipo: ZaraKids

Kengät Converse

Mites te kanssasisaret pukeudutte? Hillitysti, tytösti, rennosti vai kaikesta siltä väliltä?

Mikä on tän syksyn juttu? Meillä viininpunainen, farkkukuosi ja pipotpipot!