Kummi vs epäkummi

Multa ei ystäviä kadonnut elämästä lapsen myötä. 

Muutamiin välit erkani, pari vanhaa sain takasin ja jokusen uuden.

Kummeiksi valittiin sisarukset plus serkkuni.

 Mieluiten olisin ottanut perhepiirin ulkopuolelta, 

sisaruksilla kun on jo tittelinsä entuudestaan ja toivonmukaan muutenkin kuuluisivat lapsen elämään.

Mutta meillä ei ollut muita jotka sillä hetkellä olisin voinut uskoa olevan kummiksi.

Ei sillä, että mulla olisi siihen rooliin erinäiset valintatestit ja pääsykokeet. 

En mä kummeudelta kummosia vaadi. 

Läsnäoloa, välittämistä ja aikaa.

Mulla on pari lapsetonta ystävää joiden tullessa kylään Oliver heittäytyy syliin,

 naureskelee ja iskee silmää.

Luottaa,

hakee leikkimään.

Yksi näistä tuli kerran maininneeksi kuinka häntä harmittaa, ettei ole Oliverin kummi.

Siis häh?

Kummina on toki hienoa, otan sen aina kunniana kun minua siihen pyydetään. 

Mulle kuitenkin kummeus tarkoittaa sitä, että ollaan läsnä. 

Ei kisata rahalla ja lahjoilla, kuka vei eniten uimaan ja kuka huvipuistoon. 

Vaan on aidosti läsnä, muistaa, antaa aikaa.

Mulla on kummiluku täynnä. 

Pian syntyy neljäs kummilapsi ja vaikka se ihanaa onkin,
voin rehellisesti sanoa,
että jos tahdon olla hyvä kummi on niitä mulla tässä riittämiin. 

Keskityn niihin.
Koska en koe tarpeelliseksi, että tilaisuuden tullen voin heittää tiskille,
että mullapa onkin kummilapsia ainaki sataseiskytkuus, paljoks sulla?
Kisata ketä omaa isoimman kummilapsi-listan.
Unohtaa sen koko homman pointin.

Ei myöskään tarvi olla tituleerattu kummiksi, että voi olla läsnä. 

Että voi olla tärkeä pienelle.

 Että voi viedä niihin puistoihin ja antaa aikaa. 

Voit olla parempi kuin yksikään kummi tai ihan yhtä hyvä, ilman kummi-sanaa, jos niin tahdot.

Jemmin Vaahtis tulee jatkossakin olemaan mulle huipputyyppi vaikka pikkusisaresta tuleekin kummilapsi.

Samassa arvossa heitä pidän silti. 

Ei sitä kummeutta tarvitse niin jalustalle nostaa, 

että sitä on niinku sitte automaattisesti kaikkia muita parempi tyyppi. 

Paras sille pienelle. 

Kukaan muu vanhempien läheisistä ei voi olla niin kivoja kuin Kummi. 

Koska ne ei käytä titteliä Kummi. 

Itseasiassa Kummi on oletettavasti hetiparas äitin ja iskän jälkeen. Niinhän?

Niinpä. 

Me Ollien kanssa ollaan aidosti iloisia vain ihmisistä jotka välittää meistä, 

uhraa meille aikaansa ja joskus jopa tekee uskomattomia asioita meidän eteen. 

Niinku, kiitos teille, että olette olemassa.