Askel pullantuoksuiseen keittiöön

Edellisessä postauksessa mainitsin, että keittiömme ei tuoksu pullalta.

Aamulla annoin sille mahdollisuuden köyhien ritarien muodossa.

On harvinaista herkkua,

että ollaan koko perhe samaan aikaan kotona,

muuta kuin yöt.

Nyt meillä on pari yhteistä vapaapäivää ja aamuisesta inspiroituneena ajattelin,

että olisi kiva kokeilla leipoa yhdessä,

me kaikki kolme.

Tiedän omistavan lyömättömän kotilookin.

Hetken pohdin, että miten tämä olisi järkevin toteuttaa.

Todennäköisesti ei hygieenisin ratkaisu mihin päädyttiin

mutta me emme omista minipöytää minituolilla.

Syöttötuoli olisi rajoittanut liikkumista.

Päädyin heittämään Oliverin vanhan lakanan lattialle alustaksi,

ei muuta kuin hommiin. 

Välillä kauha eksyi suuhun,

kuormasta maisteltiin

ja sotkua syntyi.

Mutta ette uskokaan miten kipinöissä tyyppi oli!

Tää oli kyllä loistoidea aikoihin.

Meillä oli tosi kivaa yhdessä.

Huomaa, että Oliverkin pitää näistä päivistä 

kun saa nauttia samanaikaisesti molempien vanhempien huomiosta.

Naps! silmänräpäyksessä isketty kiinni. Isi ikuisti kuvan.
Meillä ei edes karkkia syödä mutta haukkana oli.

Daim-muffareita!

Ohje kinuskikissasta:)

Olen varmaan kotirouvien häpeäpilkku.

Siinä missä keittiömme ei tuoksu pullalta,

en myöskään loista kädentaidoilla.

Joulukuusta asti on verhomme kaivannut ompelua

ja keittiö verhoja.

Kiitos äiti.

Tässä lyhykäisyydessään meidän päivää.

Ps. Onko okei jos miehen kanssa katsotaan täpinöissä Aladdinia,

Oliverin tönöttäessä sohvalla tutkien mielummin varpaitaan ja sovittaen kenkiä.

Olihan se kuitenkin osallisena tapahtumassa?

Onko siis okei jos suunnittelee katsovan Jafarin paluun heti kun poika on iltaunilla?

Disney-leffat, vhs:llä, nostalgista.