Täydellinen perhe

Millaisena minä miellän täydellisenä perheenä?

Onnellisen perheen.

 Perheen kokoonpanosta ja varallisuudesta riippumatta. 

Hetki sitten törmäsin yhdellä palstalla keskusteluun täydellisestä perheestä.

Täydellinen perhe oli kuvailtu ydinperheenä, 

äidin omistavan tonnin sormuksen, lukaalin,

 komean miehen ja pari kaunista lasta. 

Puudelia unohtamatta.

Nämä perheet tietenkin ylläpitää vain kulissia, 

eivätkä ole oikeasti onnellisia.

En nyt lähtisi allekirjoittamaan.

Musta ei voi lähteä vetämään suoraa viivaa sille,

 että köyhät elää onnellisina ja rikkaat onnettomina.

Toki näitäkin löytyy. 

Onnellisuus ei vaadi paljon rahaa, mutta sanonta raha ei tuo onnea,

 ei musta täysin pidä paikkaansa.

Raha tuo turvan tunnetta, ja sitäkautta onnellisuutta.

 Ei rahaa tarvitse olla ylimääräistä, ollakseen onnellinen, 

mutta sen verran, että saat laskusi hoidettua ja ruokaan riittää edelleen rahaa, 

on onnellisuutta sekin.

Myös ne perheet, joissa satasilla pyyhitään kakkoshädällä, 

voivat olla myös aidosti onnellisia.

Minulle tämä meidän pieni perhe on täydellinen.

Koti ei ole kuin ikean kuvastosta,

keittiö ei tuoksu pullalta
eikä sormessakaan komeile sormusta lainkaan.

Ei ole puudeliakaan.

Turha aliarvioida itseään vertailemalla muihin,

ei sitä koskaan tiedä mitä aidan toisella puolella on.

Voi keskittyä siihen mitä itsellä on ja tehdä siitä täydellistä.