Minä, me vai sekäettä?

Itsehän vierastan ihmislajia, 

jossa pitää kyhnöttää kylkikyljessä kaiken aikaa.

Mihinkään ei voi lähteä ilman toista, ei edes pissalle.

Ei ole olemassa enää Minää vaan ainoastaan Me.

Kaikki kaverin asiat pitää kertoa sille miehelle,

kun ei meillä ole salaisuuksia.

Kaksi päivää erossa miehestä aiheuttaa ahdistusta ja paniikkia.

Ollaan mustasukkaisia jo siitä, että toinen katsoo televisiota,

eihän sitä tiedä mitä hottiksia siellä esiintyy.

Kaverilista täytyy käydä läpi heti seurustelun alussa

ja jos sieltä löytyy eri sukupuolta edustava 

täytyy se listasta karsia.

Itsehän olin hermoromahduksen partaalla miehen ollessa 

viime keväänä kolme viikkoa kotona.

Sanotaan, että jos suhde kestää toisen naamaa
 kolme viikkoa tauotta, niin se kestää mitä vain. ;)

Mies kun lähti viikoksi kesällä kertaamaan inttiin, 

en tainnut viestitellä kertaakaan. 

Ainoa asia mitä jäin ikävöimään oli se,

 että joku hoitaisi Oliverin iltahommat mun puolesta.

Älkää käsittäkö väärin, 

kyllä mä miehestäni ihan hirveästi välitän.

Mun on vaikea mennä yksin nukkumaan,

tykkään siitä, että ollaan me ja tehdään asioita kaksin ja perheenä.

Mutta mä rakastan ihan hirveästi tehdä asioita ilman poikia.

Toki asiat on saanut ihan erilaisen käänteen nyt kun on lapsi.

Ollaan pakosti aika paljon Me.

Mutta jos kerron ulkopuoliselle mielipiteeni, puhun omastani,

en Meidän mielipiteistä, ellen siitä ole jo keskustellut miehen kanssa.

Tehdään myös paljolti kaikki yhdessä, 

ollaanhan me perhe.

Lähtipäs nyt rönsyilemään siitä mistä alunperin tulin kirjoittamaan.

Oma aika.

Kyllä, se on tärkeää.

Perhe elämässä kuin parisuhteessakin.

Oli se sitten mitä tahansa.

Lenkkeilyä,salilla käyntiä,

shoppailua, kampaamo reissu,

kahvilla käynti.

Silloin ei myöskään sovi miehen/naisen 
soitella perään puolentunnin välein 
saadakseen väliaikatsekkausta.

Jokseenkin huvittavia on ollut jo monenkin suusta kuullut kommentit

kun olen viettämässä omaa aikaa:

Kiva kun Ossi päästi sut

Joka kerta naurattaa.

Koska olenhan koira jonka Ossi hyvää hyvyyttään päästää 

pihalla käymään ulkona.

Korttelia pidemmälle ei sitten saa mennä.

Enhän mä nyt lupia kysele.

Tottakai me sovitaan asioista,

sopiiko aikatauluihin ja suunnitelmiin.

Mutta että Ossi ihan kieltäisi minua menemästä?

Surullista, että monessa parisuhteessa näinkin on.

Ossi päästi mut korttelia pidemmälle keskiviikkona.

Mä lähdin parantamaan maailmaa ihan huipputyypin kanssa bisselle.

Mutta tulin sentään ajoissa kotiin.