"MAaaaau"

Näpytän puhelinta ja kuvailen sormiani.

Keskustelu käy kiivaasti facebookin välityksellä kynsistä.

Selitän säälittävistä kynnen rämmäleistäni

 ja harmittelen miksei minulla pysy rakenteet.

Mut on näemmä vaan tuhoon tuomittu kärsimään rumista kynsistä 

ja that's it.

Jemmi tirauttaa virtuaali kyyneleet, 

olen kuulemma haaste.

Joku nykii lahkeesta- Odota.

Mihin jäinkään? Haaste.

 Millon koitetaan taas? Vai onko se ajan tuhlausta?

Taas joku nykii. -Joo hieno auto, hae äitille kans auto.

Maanantaina, maanantaina yritetään.

 Ja yritetään muuten niin kauan kunnes saadaan pysymään- ilmaiseksi.

Lahje valahtaa kinttuihin 

ja poika katsoo mua kaksi autoa kädessään. -Sä hait äitillekin auton. 

Jätän puhelimen pöydälle ja otan auton poikani kurottavasta kädestä 

-No, näytä äitille miten auto kulkee!

Mulla on polvet kipeät ja vatsaa sekä huulia nipistää. 

Olen aiemminkin sanonut, 

että meillä isi on enemmän leikkiin heittäytyjä.

Mä olen yleensä se, 

joka auttaa legojen ja palapelien kanssa,

 lukee satuja ja antaa auttaa kotitöissä.

Huulia kutittaa vieläkin pärisemisestä ja meidän autot meni lujaa.

Oli hauska kerrankin heittäytyä, 

Oliverkaan ei millään malttanut mennä nukkumaan

 kun olisi halunut jatkaa leikkiä.

Oliverin "En mä tiedä" =D

Meillä on muutenkin tänään ollut huippu päivä.

Aamulla oltiin pari tuntia pihalla, 

ensin melkein takapihalla sijaitsevassa puistossa

ja sen jälkeen pihahommissa.

Päiksyjen jälkeen lähdettiin kaupoille 

ja fiilistelemään kevät säätä serkun tykö.

Meillä on täällä nykyään pieni maukuja.

"Maau, Maaaaaaau"

Ei, meillä ei ole kissaa.

Mutta meillä on yksi palavasti kissoihin ihastunut nassikka.

Päivittelin jo, 

että mistä löytäisin lelukisun,

kunnes löysin Oliverin jo pois laitetuista leluista

pehmopallokissan.

Voi sitä onnen määrää.

Toinen pyöri ympyrää huoneessan,

halaili ja suukotteli kisua,

ruokki ja juotti kissaa,

äidin piti pussata kissaa

ja "Maaaaaaau".

Sen jälkeen kaikki on tehty kissa kainalossa.

Näitä kenkiäkin kovin halailtiin.