Marimekkoinen keittiö

Vuodenpäivät se lepäsi laskostettuna milloin missäkin nurkassa pölyttymässä,

nyt, kiitos äitini ja hänen kanssaan asustavan kaksilahkeisen,

on keittiömme seinän tyhjiö täytetty.

Tästä kyllä vaan hoksasin, ettei tuo lamppu nyt käy yksyhteen.

Pitää keksiä siihen joku sirompi ratkaisu.

Oltsun huone saa pienesti ilmettä noilla kivoilla korteilla, 

ihana Terhi Söderlund on piirtänyt kissat ja jääkarhun 

ja Marimekon kortin sain ylläripostissa ystävältä :)

Vielä kun löytäisi kehykset.

Tiiättekös, mä oon oppinut paljon äitiyden myötä.

Esmes tekee ruokaa.

Siinä jos jossain mä olen ollut hyvin avuton,

poltin nuudelitkin pohjaan.

Nykyään voisin sanoa, että olen aika keskiverto kokkaaja.

Risottoa en ole tohtinut koittaa,
mutta olen kyllä kuullut villiä huhua sen haastavuudesta.

Ajattelin lähteä haastamaan risotot, mutta silti ostin halvan viinin, 

ettei sitten käristy monen kympin viinit pannulle.

Josko onnistaisi jos vähän siemailisi samalla? Juopon tuurilla? 

Olen myös monelle nauranut, että on se hyvä, että olen Oliverin pitänyt

näin kauan hengissä kun kukat mulla ei pysy viikkoakaan.

Ruusut oli jo parin päivän päästä tässä kunnossa.

Oliver istuu mun sylissä ja jammaillaan yhdessä musan tahtiin.

Olen taas tänään muutamaan kertaan todennut, että mulla on kyllä maailman huipuin poika.

Olen myös jo muutaman päivää ahdistellut blogiahdistusta, pitäisikö poistaa vai mitä.Äh.

En ole jaksanut bloggeria pahemmin availla joten kommentteihin palailen vielä tänään.

On ollut kyllä äärettömän kivaa kun jaksatte kommailla,

vaikka ette olisi kaikessa samaa mieltä. :)

Olisko teillä jotain tiettyä mistä haluaisitte mun höpöttävän?