Eilen katsottu paljon puhuttu Leijonasydän puhutteli hieman minuakin.
Tuollaistakin täällä esiintyy. Tällä vuosituhannella, edelleen.
Tänään vietetty päivä leikkipuistossa pisti miettimään.
Turkkilainen isä puhuu puhelimessa ja lapsi juoksee Oliverin perässä liukumäessä.
Isä huutaa välillä puhelun seasta pojalle jotain eri kielellä ja jatkaa puhelua.
Huomaan, että lapsi innostui Oliverista, vaikka ikäeroa taitaa olla pari vuotta.
Kielimuurista huolimatta höpötän pojalle suomea, hymyilen ja koitan ottaa leikkiin mukaan.
Jossain vaiheessa Oliver huomaa pojan Cars-pipon
ja osoittaa poikaa hymyillen pärinä ääntä pitäen.
"Joo, auto! Eikö pojalla olekin todella hieno auto pipo!"
Isomman liukumäen likeeltä kuuluu ilkikurista naurua
"Eikä ole, ihan kamala!"
Luon vain tuiman katseen ja totean, että meistä se on hienoin autopipo mitä on nähty.
Huutajat olivat kolme pojankloppia, ikäskaalalla 3-5v.
Oliver ja poika jatkavat leikkiä liukumäellä,
Oliver pölisee kieltä mitä ei vielä ole tunnistettu miksikään ja poika omaansa,
se ei tunnu heitä häiritsevän.
Poika tiputtaa autotarroja, Oliver nostaa, pärisee ja ojentaa takaisin.
Ilkikurista naurua ja osoittelua pojan puoleen, käännyn katsomaan isää. Huomaa!
Lasken aurinkolasini ja luon ilmeen mikä saa pojat perääntymään.
Myöhemmin vähän vihasin itseäni, etten osannut sanoa mitään fiksua.
Mutta pistipä ajattelemaan.
Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä,
että lapset ovat maailman sopeutuvaisimpaa sakkia.
Ei lapset arvota ihmisiä kultturin mukaan sen tekevät me aikuiset
ja me siirrämme sen jälkikasvullemme. Niin se on.
Ei voida yleistää, ei vaan voida, että kaikki romanialaiset varastavat kaupoista ja haastavat riitaa
tai väittää että kaikki tummaihoiset, pakolaiset ja maahanmuuttajat elävät verorahoillamme,
raiskaavat naisemme ja tappavat lapsemme.
Luen uutisia harvoin, mutta aina kun olen lukenut on
kauhutarinoiden taustalla ollut ihan supisuomalaiset.
Tai mitä tulee verorahoilla elämiseen niin olen nähnyt ihan liian monta
saamatonta suomalaista milloin minkäkin varjolla töitä karttavan,
kuullut liiankin monen suusta "kun kelalta saa paremmin rahaa kun töitä tehdessä".
Kyllä niitä mustia lampaita on rodussa kuin rodussa.
Ja on vaan niin, niin kamalaa, vihata jotain ihmistä vain siksi
kun se nyt sattuu olemaan eri värinen mun kanssa. On ok vihata erilaisuutta.
Olisko muka oikeesti hienoa jos me kaikki oltaisiin vain kopioita toinen toisistamme?
Sitäpaitsi se, että vaikka olisit ulkomaalaistaustainen ei tarkoita sitä,
ettetkö olisi samanarvoinen suomalainen.
Tästä päästään asiasta toiseen mikä saa suoneni sykkimään.
En ymmärrä kuinka kahden ihmisen välisen rakkauden voi arvottaa.
Kuinka nainen ja mies saavat rakastaa, mutta samaa sukupuolta olevat eivät.
Millainen rakkaus on oikeanlainen? Vain jos se on naisen ja miehen välinen vai?
Mitä helkkarin väliä sillä on millainen värkki housuista löytyy.
Miten ketään muu voi olla oikeutettu päättämään toisen onnesta?
Miten avioliitto voi olla oikeutettu vain miehelle ja naiselle?
Ne jotka tätä henkihieveriin asti vastustaa,
voisitteko kertoa, miten se vaikuttaisi teidän elämäänne?
Voin vastata puolestanne: Ei mitenkään.
Joidenkin elämään se taas toisi onnellisuutta.
Haluaisitko lapsesi kuuluvan vähemmistöön?
Musta on uskomatonta ajatella, että kaksi äitiä tai kaksi isää,
eivät olisi yhtä hyviä vanhempia.
Aivan varmasti olisivat aivan yhtä hyviä, ellei parempiakin.
Ei voida ajatella, että kun sitten niiden lapsia kiusataan koulussa.
Lapset kiusaavat milloin mistäkin, keksivät syyn ihan mistä tahansa,
jos he haluavat sinua kiusata niin keksivät kiusaamisen aiheen vaikka repun mallista.
Me ei voida vaikuttaa siihen joutuuko lapsemme kiusatuiksi,
voimme vaikuttaa siihen miten se lapseemme vaikuttaa.
Kasvatetaan lapsemme sen yläpuolelle ja vahva itsetunto.
Ketään ei vaan pitäisi syrjiä ihon värin, uskonnon tai seksuaalisen suuntauksen perusteella.
Silittäessäni pojan pitkää kihartuvaa takatukkaa, joka saattaa hieman antaa mielikuvaa Matti Nykäsestä,
mietin, että toivottavasti sinusta kasvaa suvaitsevainen kelpo kansalainen.
Mä ajattelin meidän tän päiväsen keskustelujen jälkeen kirjottaa samasta aiheesta, ja oon pilkulleen samaa mieltä sun kanssa tästä!! Ps. Ihailen vieläkin tota kuvaa, Oliver oli niin nätisti Pyryn kanssa!! Pusuja sateli ;) Meijän pojat <3
VastaaPoistaTää on sellainen aihe mistä en osaa hienosti artikuloida kun vaan ärsyttää. :D mutta meidän pojat on kyllä liikkikset <3
PoistaHyvin mä ainakin sain selvää;) On<3
PoistaIhana <3
VastaaPoista<3
PoistaAamen :) Meillä ulkomaalaiset lapset ovat lähipuistossa niin tuttu näky, ettei kukaan syrji heitä - ja hyvä niin! On ensisijaisen tärkeää, että lapset oppivat arvostamaan myös erilaisia ihmisiä kuin itse olemme. Kahden äidin ja kahden isin perheitä tuen ehdottomasti, uskon heidän olevan monessa tapauksessa jopa parempia vanhempia. He eivät voi saada lasta "vahingossa", joten jokainen sateenkaariperheen lapsi on kovin toivottu ja varmasti rakastettu :) "Miehen/Naisen malli puuttuu" on ihan hölynpölyä, sama kuin yksinhuoltajilta pitäisi ottaa lapset heti pois.
VastaaPoistaMuutenkin vielä tänä päivänä ollaan ihan ihmeellisen keskiaikaisia, homoutta verrataan eläimiin sekaantumiseen ja huudetaan HyiHyitä perään. Multakin on jo kysytty, että mitä jos pojista tuleekin homoja. Niiin? Mitä sitten vaikka tulisi? Olkoot mitä olkoot, kunhan ovat onnellisia :)
Syrjintä ihonvärin tai seksuaalisuuden vuoksi perustuu usein pelkoon itselle tuntemattomasta asiasta - olenkin sanonut, että jokainen pitäisi tuntea edes yksi tummaihoinen ihminen ja yksi sateenkaariperhe! :)
Oon aivan samaa mieltä!
PoistaJust ystävä kertoi kuinka oli kuullut jonkun lapsen haukkuvan vammaisia jotka urheilee. Äiti vain myötäili mutta ei sanonut mitään siihen kun ystäväni vähän torui kyseistä lasta.
Tiesi varmaan, että olisi itse pitänyt puuttua mutta hyväksyi sen kuitenkin olemalla hiljaa, korjaamatta lastaan.
Ei tarvi itse olla homo/kulttuuriero vastainen siirtäessään sitä lapselle mutta yhtä paha on tuollainen hiljainen myöntyminen.
Itse en tunne yhtäkään sateenkaariperhettä, homoa tai eri kulttuuritaustaista, mutta pienestä asti on opittu että me ollaan kaikki samanarvoisia.
Mutta pitkälti varmasti nimeään tuo vastaisuus on pelkoa tuntemattomasta.
Hienoa, että loit ainakin sen tiukan katseen siellä leikkipuistossa! Mullakin on vaikeuksia avata suuni tosipaikan tullen, vaikka niin haluaisin parantaa asioita. Meillä on paljon maahanmuuttajia asuinalueella. Minusta on hyvä kasvatuksen kannalta juuri ennakkoluulojen hälventämiseksi. Opiskeluissa olen paljon tekemisissä vaihto-opiskelijoiden kanssa ja heidänkin kauttaan haluaisin tutustuttaa tytärtäni erilaisiin ihmisiin, jotka eivät loppujen lopuksi olekaan niin erilaisia.
VastaaPoistaHaluaisin kommentoida vähän homoliittoja koskevaan kirjoitukseenkin. En ole homoliittojen vastustaja "henkihieveriin", mutta luen itseni kuitenkin mieluummin vastustajien puolelle. Toivon, että voisit silti jatkaa kommenttini lukemista.
Tulkitsen kirjoituksestasi (korjaa, jos olen väärässä), että arvostat rakkautta suuresti. Kirjoitat, ettei ole välilä, esiintyykö rakkaus eri sukupuolien edustajien vai saman sukupuolen edustajien välillä. Tulkitsen sinun pitävän rakkautta keskeisimpänä perusteena avioliitolle. Kenties ajattelet, että avioliitto sinetöi rakkauden. Joka tapauksessa vaikutat pitävän jokaisen ihmisen itsestäänselvänä oikeutena sitä, että aviopuolisoksi saa valita sen, jota rakastaa. Rakkaus on se tärkein ja ihmisillä on oikeus määrätä itsestään ja elämästään.
Nämä mainitsemani käsitykset nousevat omasta maailmankuvastasi, omista uskomuksistasi. Niiden taustalla saattaa olla esimerkiksi uskomus siitä, että maailma on syntynyt sattumalta ja ihmisinä ikään kuin omistamme itse itsemme ja saamme sen vuoksi itse määrätä asioistamme kunhan emme vahingoita muita. Kun katsot maailmaa näiden uskomuksien takaa, näyttää homoliittojen tuomitseminen suorastaan rikokselta ihmisyyttä vastaan. Siinä torjutaan sinulle tärkeitä arvoja ja oikeuksia.
Mutta ihmiset, jotka vastustavat homoliittoja voivat perustaa näkemyksensä aivan toisenlaisiin perususkomuksiin. Heidän maailmankuvastaan ei välttämättä löydy perusteita niille asioille, joita sinä arvostat paljon ja siksi sinun näkemyksesi vaikuttaa heistä virheelliseltä. Minä esimerkiksi uskon, että Jumala on luonut maailman ja ihmiset. Uskon, että Jumalalla on tietty tahto maailman ja ihmisten suhteen ja hän on ilmaissut sen pojassaan Jeesuksessa ja Raamatussa. Uskon, että ihmiset eivät viime kädessä itse omista itseään vaan ovat Jumalan omaisuutta. Ja uskon, että Jumala on tarkoituksella säätänyt avioliiton miehen ja naisen väliseksi liitoksi ja sen muuttaminen samaa sukupuolta olevien väliseksi liitoksi rikkoo Jumalan tahdon. Rikkoessaan Jumalan tahdon ihmiset minun näkemykseni mukaan toimivat vastoin koko tarkoitustaan, sillä heidät on luotu tekemään Jumalan tahdon mukaisia tekoja, ei toteuttamaan omia halujaan, ei vaikka halu olisi rakkautta.
On myös muita uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa sinun uskomuksistasi nousevien näkemysten kanssa. Lienee maailmanlaajuisesti hyvin yleistä ajatella, että lapset enemmän tai vähemmän ovat vanhempiensa omaisuutta ja vanhemmilla on oikeus valita aviopuolisot lapsilleen. Monissa kulttuureissa rakkautta ei mielletä avioliiton perustaksi samalla tavalla kuin perinteisessä suomalaisessa kulttuurissa. Ja näitä ”toisinajattelijoita” on tietysti nykyisin myös Suomen asukkaina.
Näkökulmien ero pohjautuu siis uskomuseroihin. Ja koska kyse on uskomuksista, niiden asettaminen keskinäiseen paremmuusjärjestykseen on hyvin vaikeaa. Uskomuksia voi perustella ja jokainen lienee löytää hyvät perustelut omille uskomuksilleen, mutta uskon, että mitään uskomusta ei voida täysin pitävästi perustella oikeaksi. Jotkut ajattelevat, että kaikki uskomukset ovat oikeassa, että kukin tulee uskollaan autuaaksi, mutta eettisissä kysymyksissä kuten homoliitoissa tulee tenkkapoo: jos molempia uskomuksia pidetään yhtä oikeina, syntyy ristiriita.
(jatkoa edelliseen)
VastaaPoistaMiten sitten pitäisi toimia? Minä en kannata uskomuserojen lakaisemista maton alle ”autuaaksi omalla uskollaan”-taktiikalla, mutta en myöskään ole lähdössä ristiretkelle teilaamaan minun näkökulmastani ”vääräuskoisia”. Minä haluan syvästi kunnioittaa ja rakastaa kaikkia ihmisiä heidän uskomuksistaan riippumatta. Kun eteen tulee ristiriitoja, haluan keskustella niistä. Enkä tarkoita sellaista ”keskustelua”, jossa toista osapuolta solvataan ja teilataan ja jossa etsitään ymmärtävässä ilmapiirissä näkemyserojen ydintä, kunnes molemmat voivat sanoa ” Ymmärrän, miksi olet eri mieltä kanssani”. Se auttaa rauhanomaisen yhteiselon syntymisessä.
Haluan sanoa, että se vihattu ja syrjinnän aiheuttava erilaisuus ei aina perustu ihonväriin tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Se voi perustua myös uskoon tai maailmankatsomukseen, kuten kirjoitatkin. Vastustat tätä syrjimistä, mutta samalla minusta tuntuu että harjoitat sitä itse. Kirjoituksestasi nimittäin välittyy ajatus siitä, että minulla kristittynä ei ole oikeutta uskoa niin kuin uskon. En saisi ajatella, että homoliittoja ei tulisi sallia, vaikka se on uskomuksistani suoraan seuraava ajatus.
Toivon, että onnistuin tässä kommentissa hieman valottamaan homoliittoja vastustavan ihmisen näkemyksiä ja että ymmärtäisit, ettei näkemykseni kumpua homoseksuaalien vihaamisesta tai halusta polkea heidän oikeuksiaan. Olen tavallinen ihminen kuten sinäkin. En aio kasvattaa lastani pilkkaamaan homoja. Haluan hänen oppivan, että vaikka ihmiset ajattelevat eri tavalla ja vaikka et olisi samaa mieltä heidän kanssaan, heitä voi silti kunnioittaa.
Kiitos näkökannastasi.:) kuitenkin itse ajattelen että lapsemme voi kuulua joskus tähän vähemmistöön. Homous ei ole sairaus eikä siitä parannuta. Entä jos lapsesi rakastuu samaa sukupuolta edustavaan ja näin ollen kuuluu vähemmistöön? Oletko edelleen sitä mieltä, että hänen kuuluu joskus löytää vielä eri sukupuolta omaava kumppani? Vaikka se tarkoittaisi elää jonkun muun elämää, olematta oikeasti onnellinen.
PoistaYmmärrän osittain uskonnollisen näkökantasi mutta toisaalta en. Eikö Jumala sanonut "tulkoon kaikki tyköni".
Me olemme kuitenkin Suomessa ja täällä kristinuskon varjolla homojen oikeuksien polkeminen on väärin.
Kirkko voi tehdä mitä tykkää mutta kyllä minusta avioliitto kuuluu ihan jokaisen oikeudeksi.
Anonyymin kanttaisi erottaa avioliitto ja luterilaisuus toisistaan. Näkökannat tulevat omasta elämästä ja uskosta, mutta lakien muuttamiseen ja parantamiseen ei saisi luterilaisuus vaikuttaa. Tiedetään, että suurin osa kuuluu siihen ja on valtion kirkko. Mutta silti tasa-arvoisuutta ja suvaitsevaisuutta pitäisi argumentoida muilla tavoin. En minäkään kiellä asioista siksi etten usko jumalaan. Esimerkiksi en minä kiellä ketään uskomasta jumalaan, vaikka itse en usko. Miksi sinun pitää kieltää tasa-arvoinen avioliitto laki, vaikka uskot jumalaan ja luterilaisuuteen? Myös pakko komentoida kirkon sekä lain muuttumista. Esimerkiksi naispappeus hyväksyttiin Suomessa vasta 1986, homouden rangaistavuus kiellettiin 1971 ja sairausluokitus poistettiin 1971. Myös Raamatun mukaan lapsiavioliitot ja järjestyt ovat OK. Myisitkö itse 13-vuotiaan lapsesi kolmesta lehmästä ja kieltäisit naista vihkimättä heitä? Ehkä esimerkit eivät ole relevantteja, mutta ei myöskään kristinuskolla selitetyt kielteiset argumentit. Ehkä oikea seuravaa askel on myöntää tasa-arvoinen avioliitto.
PoistaJa koska itse en ole kuullut yhtään hyvää selitystä tasa-arvoista avioliittoa vastaan, niin Salla on oikeassa. Eihän hän ketään syrji. Ei voi syrjiä ihmisiä, joilla ei ole hyvää argumenttia (tarpeeksi tietoa) asiasta.
T. Maija
p.s. Salla, oot muuten pirun fiksu nainen. :)
Hyvä näkökanta Maija ja niinpä. Mun mielestä on kamalaa että pieniä lapsia laitetaan pakkoavioon ja moni lapsi niihin kuolee. Eikä se että poika tykkää pojasta.
PoistaJa kun loppupeleissä tässä ei ole kyse rakkaudesta vaan laista. Että laki olisi kaikille sama.
Se, että tämä menisi läpi ei tuo homoja tänne yhtään enempää tai vähennä niitä, se ei muuttaisi mitenkään tätä tilannetta. Se ei myöskään tarkoita että homous olisi yhtäkkiä tarttuvaa tai että kun tämä menisi läpi niin on pakko olla homo.
Kaikki olisi muuten samalla tavalla mutta homot saisivat myös samat oikeudet avioliittoon heterojen kanssa.
Sinällään hauska vedota uskontoon, että mies kuuluu naiselle ja toisinpäin. Se että jos jonkun mielestä on syntistä tehdä toisin, niin ei se heiltä portteja taivaaseen evää.
Oot ihana<3
PoistaNäinpä. Vihaan rasismia ja halveksun rasisteja enkä ikinä jätä sitä sanomatta, vaikka sitten päin näin käyttäytyvän ihmisen naamaa. Teininä tappelin aika usein kaveripoikien kanssa jotka kuvittelivat olevansa tosi cooleja haukkuessaan erirotuisia.
VastaaPoistaMeidän perhetuttu on Sri Lankasta (eli hyvinkin tumma) ja se asui meillä tosi usein pidempiäkin aikoja kun olin nuorempi (vastaavasti me asuttiin sitten aina heidän luonaan kun oltiin siellä). Ehkä se jotenkin teki musta näin äärimmäisen rasismin vihaajan ja luultavasti se on myös tehnyt monista mun ala-astetutuistakin niin suvaitsevaisia, koska niistä oli kaikista aina niin hauskaa että kyseinen mies oli meillä heidän tullessa käymään ja esimerkiks teki jotain tulista kotopuolensa ruokaa. Se oli kaikille jotenkin niin hauskan spesiaalia silloin, harmi että näin 2010-luvulla sitä varmaan kauhisteltaisiin - juurikin niiden vanhempien toimesta. :(
t. ihka-aito mamu :D
Wau! Sulla on ollut tosi ihana tilanne lapsena, oppia erilaisesta kulttuurista.
PoistaSenkin mamu, ole ylpeä!
olispä tässä tykkää nappula! :)
VastaaPoista:---)
PoistaTää on kyllä sellainen aihe, josta sais väätää tuntikausia jos huvittais.
VastaaPoistaItse olen ehdottomasti rasismia vastaan ja uskon nimenomaan, ettei yksikään lapsi ole syntyessään rasisti, vaan se opetus tulee kyllä kotoota/muilta esikuvilta.
Homoliitot mielestäni pitäisi oitis sallia, mun mielestä on naurettavaa olla asiaa vastaan vain siksi, koska joku kirjoitti johonkin paperille joskus, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Koska vaikka Jumala olisikin olemassa niin se on varmaa, että hän ei sitä ole itse kirjoittanut.
Tästä pääsis tietenkin sopivalla aasinsillalla uskontoihin ja siihen onko missään perää ja miksi maailman arviolta yli 7 miljardista ihmisestä "vain" 2,1 miljardia ovat kristinuskossa ja otetaan huomioon se, ettei tietyissä kristinuskoon sisältývissä uskonnoissa uskota ollenkaan Jeesukseen vaan odotetaan edelleen messiasta. Niin siis eli onko se sittenkään se oikea uskonto vai olisko kuitenkin fiksumpaa uskoa Alkuräjähdykseen ja vaikkapa siihen evoluutioon......Ja samalla vois vaikka hyvillä mielin myös hyväksyä homouden.
-Emmi
Tottatotta. Sinällään itseäkin mietityttää, että sitä raamattua uskotaan vaikka sen todenperäisyydelle ei ikinä ole löydetty todisteita.
PoistaSilti mun mielestä on hienoa uskoa johonkin ja kurjaa että itse en usko.
Toki on niitä uskontoja jota en sitten taas millään ymmärrä.(ympärileikkaukset yms.)
Siltikään uskontojen varjolla ei musta voida vedota lakiin ja samanarvoisiin oikeuksiin.
Kiva kun kommentoit!:)