Onnea on ja ei

Onnea on iloinen lapsi, joka innostuu pienestä ja riehaantuu helposti.

Onnea on surfata laatikon rämmäleen päällä, sohva aallokkona.

Onnea on hyppiä ja tehdä kuperkeikkoja, sohvalla.

Onnea ei kuitenkaan ole melkein tippua sohvalta.

Onnea on mies, joka siivoi takkahuoneen.

Onnea ei ole olla nainen, joka ei pääse vielä toteuttamaan kyseisen huoneen sisustus puolta.

Onnea on olla oman laivansa kapteeni. Oli siihen hommaan liian iso tai ei.

Laivan kipatessa ei tosiaan pysty hylkäämään alustaan, kun on ahteria myöten jumissa.

Onnea ei ole omistaa äitiä, joka kiusaa takajeejeen omistajaa.

Onnea on kengät nätisti ojennuksessa.

Onnea ei ole saamaton nainen, jonka puolet kivoista kengistä lepää laatikossa kaapin syövereissä

ja joka kriiseilee silti kenkäpulasta.

Onnea on lapsen aarre.

Onnea ei ole se tosiasia, että aarre kuuluisi roskakoriin.

Onnea on kiva keittiönpyyhe.

Onnea ei ole se, että niitä kivoja pyyhkeitä on liian vähän.

Onnea on miehen pitkään kadoksissa olleiden arskojen kotiinpaluu.

Onnea ei ole se, että nainen tahtoisi omaa samanmoiset peiliplehat.

Sellaista meidän maanantaihin, mitäs teidän?

Ja hei, nyt te, kertokaas mistä te haluaisitte mun höpisevän?

Mitävainkertokaa!