pipokelejä ja vesilammikoita

Vaikka syksyn tulo tarkoittaa sitä, että talvi on lähellä jo, 

niin tällä kierroksella vähän niinkuin odotan jo sitä syksyäkin. 

Odotan sitä kun saa pukeutua lämpimiin neuleisiin, 

 kun sää ei ole kuuma eikä kylmä ja pitkähihaisella pärjää,

fiilistellä pimeneviä iltoja kynttilöiden ja paulin palleroiden kajon valon lomassa, 

siemailla lämmintä (minttu)kaakaota, vetää varpaat suojaan ylisuuriin villasukkiin, 

käyttää kaikkia kivoja tennareita, maihareita, saappaita ja saapikkaita, 

hyppiä vesilammikoissa (jota päästiin jo fiilistelemään yllänäkyvässä kuvassa), 

vaihtaa kaikki kirkkaat sävyt ihaniin syksyn murrettuihin, pehmeisiin väreihin, 

heittäytyä lehtikasoihin, pukea poikaa taas farkkuihin, 

ottaa pojalle taas kaikki kivat rotsit ja asusteet käyttöön,

PIPOT! kesän ainoa miinus oli pipottomuus, mä olen ihan pipotyyppi.

Noniin, eli asennoituminen oikein syksyä kohti on jo ainakin aloitettu, eiköhän sille ole kohta jo lupa tullakin. Sitä ennen naatiskellaan vikat lomapäivät hölläilen (mulla alkoi viimeinen kesälomaviikko!) ja stressaillaan ensiviikon synttäreitä. Mun pienirakaspalleroinen on ihan pian kaksi! Nyyh! <3