KUORMASTA EI SYÖDÄ

Oliver kantaa tikkaria pitkin kaupan käytäviä ja välillä kertoo, että maksaa ensin. Toisinaan pienet kädet rapisuttelevat paistopisteeltä croissuja täyteen napattua paperipussia ja kaukaa jo huomaa kuinka kieli pitkänä toisen tekisi mieli maistaa, edes vähän. Malttaa kuitenkin, kantaa kassalle ja laskee hihnalle, koska "maksaa ensin".

Tähän päivään asti olen pitänyt asiaa päivänselvänä. Tai siis, olenhan minä kaupan kassatätinä todennut, että näin ei todellakaan ole jokaisen kohdalla, mutta kuitenkin luullut, että näin sen kuuluisi olevan ja näin valtaosan ajattelevan. Mutta niin vain ajatusmaailmani nyrjähti ja sai kovia kolhuja saadessani kuohuvaa keskustelua aikaan aiheesta ja oli todettava, että tässä(kin) asiassa jakaantuu popula vähintään fiftififti. 

"Ei se laissa ole kielletty" - no ei, eikä raamattuun kirjattu tai kirkossa kailotettu, itsekin pidän enemmin sellaisena "kirjoittamattomana sääntönä", osana hyviä käytöstapoja. Kuten todettu, olen rento mutsi kireällä pannalla, joka toisinaan painaa ohimolle turhankin syvät uurteet ja joissakin asioissa olen äärettömän ehdoton, kuten niissä käytöstavoissa. Tietty on niitä, jotka ajattelevat ettei kaupassa pienelle lapselle pillimehun ojentaminen ennen maksua ole käytöstapojen puutetta kun kyllähän se maksetaan kuitenkin- mutta itse näen asian niin, hyvin yksinkertaisen mustavalkoisesti, että tuote on minun/meidän vasta kun se on maksettu. En usko, että jokainen kauppanapostelija on kaikinpuolin huonokäytöksinen ja menetetty tapaus tyystin. Tietenkin kokonaisuus ratkaisee hyväkäytöksisyydessä, eikä pelkkä kuuliaisuus kaupparetkillä kerro kokonaiskuvaa lapsen käyttäytymisestä, mutta pidän sitä itse kuitenkin yhtenä osana hyvää käyttäytymistä.

"Jos se nälkä yllättää"- kommentteihin en osaa myöskään mukautua kun peukutan ennakoimista ja "on se kaikille parempi tyrkätä pulla naamariin kuin huudattaa" kaltaisiin järjen_riemuvoitto_argumentteihin vastaan olankohautuksella ja koittakaa kestää kanssaolijat, mun puolesta saa seistä vaikka päällään ja kyllä maailmaan ääntä mahtuu. En tietenkään puolla mitään varttitunnin kestävää desibelit ylittävää ylänuottia mutta kyllä mulla jokin suoni poksahti erään mamman tullessa lahjomaan Oliveria minuutin kitinän jälkeen. En osannut todeta muuta kuin sen, että jos menettää kyynelistä yöunensa suosittelen siirtymään takavasemmalle heti, koska mitään ei heru ennen kuin visa on vingahtanut, enkä menettänyt yöuniani itsekään vaikka tuhahduksia sain perässäni aikaan.

Asiaa helpottaa myös se ettei meillä harrasteta välipalojen välipaloja ja ruokailuajat on säännölliset (ja taas panta kiristää), joten pyritään olla menemättä ruoka-aikaan kauppaan, jolloin ei myöskään välipaloille ole tarvetta. 

Jos jostain syystä kuitenkin ollaan lounasaikaan viikon ruokaostoksilla, niin kipaisen kassan kautta hakemaan pikkupurtavan, minkä voi sitten ennen isompia ostoksia syödä. Suosittelen myös ennakoimaan tilanteissa, joissa kauppaan on kiirehdittävä suoraan töistä lapset lentävällä lähdöllä napaten päiväkodista. Noin niinku muuten meillä ei kyllä ole tapana raahata kassissa eväitä. Kesähelteillä suosittelen sen sijaan, että avattaisi sitä mehutetristä ennen maksutapahtumaa kuljettamaan vaikka vesipulloa mukana. En nyt vaikka kuinka väkisin yritän miettimällä miettiä keksi miksi tai mikä tähän antaisi poikkeuksen. Okeiokei, pyrin ymmärtämään viimemetreillä raskaana olevia ja diabeetikkoja (jotka kyllä aika hyvin osaavat itse varautua verensokerin laskuihin kantamalla evästä mukana) ja ketään en kieroon katso, eihän sekään sopisi niihin paljon parjattuihin käytöstapoihin;), mutta järkyttävintä kaikista taitaa kuitenkin olla aikuiset ihmiset, jotka ei vaan viitsi, jaksa ja kun ei kiinnosta odotella. Mua ei kauheesti nappaa saada niitä Eskimo-paperin jämiä hihnalle ja hyvällä tuurilla saada sulat käsille. Kai aikuinen ihminen jaksaa odottaa sen verran, että on maksanut ostoksensa?

Oliverin mielestä poliisi sakottaa nykyään kaikesta. Kerran erehdyin mainitsemaan, että se on yksi syy miksei hän saa istua etupenkillä ja sen jälkeen sakkoja on jaettu niin kauppareissuista ruokatarjontaan.

Sen lisäksi, että tämä on mulle ja meille päivänselvää enkä kuunapäivänä kehtaisi muuten edes tehdä- on se yllättävän iisiä. Kun ei koskaan ole opettanut, että sieltä kuormasta saa kopeloida- ei sitä lapsi kyllä vaadikaan. Ei meillä Oliver kitise kaupasta yhtään mitään ja jos jotain saa, kantaa hän sen kiltisti kassalle. Meidän kaksi ja puolivuotias tietää, että mitään ei syödä ennen kuin on käyty kassatädin tykönä, joten ei luulisi sen kovin vaikeatakaan olevan.

... Mutta hei, koittakaas te värittää minun mustavalkoista ajattelutapaani?

Käykääs lukemassa myös mitä Lauran näkemys asiasta!