Oma koti kullan kallis. Blogi on elänyt hiljaiseloa ja muissa kanavissa seuraavat tietävätkin miksi. Sairaalasta kun ei kotiuduttukaan kotiin, vauvan kanssa sai rampata sairaalalla, keskeneräinen remontti ja uudenlainen arki pitivät huolta siitä, että koneelle ei siunaantunut sekuntiakaan. Ja vaikka olen äärettömän kiitollinen mahdollisuudesta leikkiä kotia muiden nurkissa on kotiin äärettömän kiva palata. Arki ei ole kuitenkaan arki jos ei sitä pääse kotona pyörittämään. Niinpä muiden kysyessä meidän uutta alkanutta vauva arkea, en ole oikein osannut vastata kuin että ihan kivasti menee. Toisinaan ahdistaa, itkettää, kiukuttaa ja toisinaan itkettää silkasta onnesta ja olen pakahtua tähän rakkauden määrään mitä näitä kahta tirriäistä kohtaan koen. Uskon, että imetyshormonit ovat suuressa roolissa mielialamuutosteni suhteen normaalisti kun olen niin kauhean tasapainoinen.. mutta uskoisin niidenkin helpottuvan kun tämä ihan oikea arki alkaa sujumaan.
Alkuperäinen sotasuunnitelma oli laadittu kutakuinkin niin, että isoimmat remontit olisi remontoitu ennen vuokralaisen häätämistä kohdustani. Ihan kaikkia ajatellen, yhden lapsen kanssa on jo tarpeeksi tekemistä, saati että notkuttaisiin muiden nurkissa yhden uhman ja yhden vauvan kanssa. Tytön suunnitelmat vaan olikin toiset, kun päätti hän ulkoistua päältä kahta viikkoa ennen laskettua. Synnytyskertomukseen palaan myöhemmin. Sairaalassa viruin neljä päivää. "Kotiuduttiin" sunnuntaina ja maanantai iltana huomasin tytön silmien kellastavan, jonka johdosta juostiin sairaalalla verikokeissa ja painokontrolleissa neljänä päivänä bilirubiini arvoja seuraten. Itse märisin viitisen päivää kamalia imetystuskia ja kahtena päivänä koin niin kamalia jälkisupistuksia, että taju oli ihan lähteä. Oikeesti.
No mutta, loppu hyvin kaikki hyvin. Typyn arvot laskivat, paino otti kovan tuulahduksen purjeisiin, mun tissit on ok ja supparit mennyttä. Ja kaiken kaaoksen keskellä me ollaan nyt 15 päivän jälkeen jälleen kotona. K o t o n a.
Psst. Kiitos kaikille ihanista kommenteista sekä onnitteluista. Olen kaikki lukenut hymyssä suin ja aika ajoin roska silmässä, mutta en ihan tosi ole jaksanut muuta kuin julkaista. Ootte ihania.
Ihanaa että olette vihdoin päässeet kotiin! Kun se uudenlainen arki oikeasti käynnistyy ja olette rauhassa tutustuneet toisiinne niin nähdään! :)
VastaaPoistano on kyllä ihanaa! nähdään pian<3
PoistaKiva kun pääsitte kotiin .. :) jälkisupistukset... hyh ne oli itteläni kauheet ja kesti yllättävän pitkään vaikken imettänyt kuin vaan osastolla ollessa. Mukavaa vauva-arkea teille sinne
VastaaPoistakiitos<3
PoistaVoi mikä ihana mytty ja ihana kuva tuoreesta isoveljestä ja pikkusiskosta <3
VastaaPoistano he ovat niin somia<3
PoistaSepä siinä onkin, että itse ei voi päättää millon se vaavi tulee maailmaan. Kyllähän se syntyy sitten, kun on syntyäkseen, niin kuin teidänki tyttö teki :)
VastaaPoistaIhana, kun olette päässeet kotiin ja saaneet aloitettua arjen opettelun kotiympyröissä. Se ottaa varmaan hetken aikaa, kunnes arki asettuu uomiinsa. Todella suloisia kuvia teidän lapsista ♥ Voi kunpa omakin vauveli jo syntyisi :')
heh oliskin niin iisiä että voisi itse sanella ajan ja paikan koska on lupa tulla ;) ja kiitos, onhan nuo suloisia<3 pian pääset sinäkin nauttimaan<3
PoistaIhania kuvia <3 Ja kiva, että pääsitte vihdoin kotiin koko poppoo :) Nauttikaa!!
VastaaPoistakiitos<3
Poista