SAAKO LASTA KURITTAA?

Tapoja on yhtä monta kuin kasvattajia, kukin taplaa tyylillään ja me näin.

En lähde arvostelemaan muiden toimintaa mutta tämä on minun mielipiteeni.

Minulla on itselläni natiaisena tukka pöllynyt ja olen nurkassa seisonut minuutin jos toisen.
En ole traumatisoitunut, katkeroitunut tai pettynyt omien vanhempieni menetelmiin,
 mutta omat ratkaisuni kurin suhteen ovat toiset.

En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, en vaikka aikuinen sen kokisi pieneksi. 
Aikuiselle tukistus voi olla vain pieni ote ohimolta, mutta miten lapsi sen kokee? 
Mitä pieni ihminen ajattelee siitä, että äiti ottaa tukasta kiinni? Onko sillä väliä sattuuko se?
Henkisesti se voi kuitenkin kolauttaa.

Miten opettaa lapselle, että toiseen kiinni käyminen/satuttaminen on väärin,
jos kuitenkin sitä itse käyttää rankaistaessa? 
Miten selittää, että sinä et saa kaveria tukistaa mutta äiti saa tukistaa sinua jos tukistat kaveria? 
Musta se kuulostaa vähintäänkin omituiselta. 
En tahdo, että lapsi on tekemättä tuhmuuksia vain sen takia, että pelkää saavansa korville.
Toivon, että lapsi tottelee koska tahtoo itse niin. Kunnioittaa ja arvostaa minua. 

Myönnän, että häpeän toisinaan ajatuksiani kun hermostun tosissani. En voi kieltää, etteikö joskus kävisi ajatus päässä, kuinka pyöritän poikaa korvien ympäri ja teippaan jäähypenkiin kiinni. 
Mutta ne kaikki jäävät päänsisäisiksi tunnekuohuiksi ja musta se kertoo ihan tarpeeksi, 
että mua hävettää jo, että hermostuin omassa mielessäni niin pahasti.

Jäähypenkistä olen lukenut hyvää että huonoa ja mielipiteeni sen suhteen on, että oikein käytettynä, 
annosteltuna ja selvennettynä varmasti joissain perheissä toimiva.
Meille ei sopiva, mutta tiedä häntä, vaikka myöhemmällä iällä koettaisiin käteväksi.
Jos jäähypenkkiä kuitenkin käytetään kiukutteluun, pidän sitä samassa kategoriassa kurittamisen kanssa. En pidä ajatuksesta, että lapselta kielletään jokainen kiukku ja tunteenpurkaus ja opetetaan, että lapsi on tuhma kun kiukuttelee. 
Kyllä meillä toisinaan kiukun tullessa tyhjästä ja turhasta jatkuen aivan liian pitkään, viedään omaan huoneeseen. Olen sitten todennut, että täällä saat huutaa ja karjua niin paljon kuin sielu sietää. Olen myös joutunut pitämään lastani kiinni pitkään turpaanottoni jäljiltä, mutta sen laskisin vain tilanteen pysäyttämiseksi.

Meillä aika hyvin sujuu ihan vain kieltäminen. Viimeistään viidennellä tottelee :D Toistaiseksi ainakin.
Paheeni taitaa olla, että hermojeni noustessa turhan korkealle, huudan. 
En usein mutta joskus. Väärin sekin, mutta oikeastaan heti tilanteen jälkeen pyydän pojalta anteeksi. 

Ei meillä siltikään ole mitään vapaan kasvatuksen luomusta kasvattamassa. Kyllä meillä on tiukat säännöt, rajat ja rangaistukset, mihin kuritus ei vain kuulu. 
Aika pitkälle pääsee jo sillä, että pienestä asti pätee samat säännöt, ei sitä kasvatusta aloiteta eskari iässä. 
Niin ja että ei on ei, eikä viiden kiellon jälkeen kyllä.

Mitä sitten olen jatkoa kohden miettinyt rankaisujen suhteen? 
Tiettyjen mukavuuksien poistamista? Vapauden riistoa arestia? (:D) Aika näyttää. 



Mitenkäs teillä toimitaan?