Joulua ei meillä ehditty stressata. Joulua edeltävät kaksi päivää olikin melko kiireisiä; viime hetken ostoksia, kuusen kasaamista ja koristelua, tiistaina seitsemän päivän työputken lopettelua iltavuorossa, jonka jälkeen vuorossa oli viime hetken lahjojen teot, kinkun tuikkaaminen uuniin ja kakun tekeminen pakkaseen. Yö vietettiinkin kinkku vahdissa.
Aatto alkoi joulukalenterin viimeisellä luukulla ja yhdellä paketilla kuusen alta. Käytiin pulkkamäessä, siivottiin ja katettiin pöytä, jonka jälkeen huomasin unholaan jääneen joulustressin tekevän tuloaan. Kolmelta saapui vieraat ja kuuden hengen ruokaryhmään mahtui yksitoista suuta, naurua ja höpinää. Oliverille ruoka ei maistunut tänäkään vuonna (eikä sille kyllä mikään maistu pitkin vuottakaan) ja kauheasti kiinnosti ja jännitti paketit kuusen alla, joita tänäkin vuonna oli kertynyt ihan kamalasti.
Vieraiden lähtiessä tutustuttiin hetki Oliverin kanssa leluihin ja lähdettiinkin minun isovanhemmille, jonne tuppaa serkut, sedät, tädit ja kaikkien lapset kokoontua. Ilta jatkui pitkään, nauru raikasi ja sänkyyn kaatuessa nukahdin heti.
Joulu pysäytti tänäkin vuonna, ravisteli katsomaan ympärilleen kuinka onnekas sitä itse onkaan. Laittaa ajattelemaan, että voisi sitä kerääntyä kaikki saman pöydän ääreen useammin kuin kerran vuodessa.
Joulu on ihana.
Lähetä kommentti
Kiva, jos jätät jäljen käynnistäsi ♥