VOIHAN LAPSILISÄT

Tiedän poikkeavani äitimaailman valtavirrasta ajatuksillani ja suututtavani ammattimielensäpahoittajia. 

Tämä aihe on sellainen, josta en jaksa hiuskarvojani menettää, tunkea hernesatoa kärsääni tai haukkua valtiota. Nääh.

Asiat on meillä täällä kotomaassa aika mallillaan. Koulutuksen suhteen kaikilla on samat edellytykset, terveydenhuolto ilmaista, hampaita saat huoltaa ilmaiseksi täysi-ikäisyyteen asti ja neuvolapalvelut maksuttomia. 

Saadaan katetta tilille kotona olemisesta ja peiton heiluttelusta seurauksineen.

Kaikesta huolimatta valitamme, että meille maksetaan kotona olosta liian vähän ja liian vähän aikaa.

Meillä tuetaan lapsen kanssa kotona olemista kolme vuotta, mielestäni melko pitkään kuitenkin. 
Myönnän, että ei minustakaan summa mikään suurensuuri ole, mutta voisihan se olla kokonaan olemattakin. 
Ainahan olisi kivempi saada vähän enemmän, parempaa palkkaa ja voittaa lotossa.

 

  

Ei se meillekään riittänyt ja siksi minä palasin työelämään osa-aikaisesti Oliverin ollessa yhdeksän kuukautta. Tämän toki mahdollisesti se, että tehtiin vuorotöitä ristiin eikä poika tarvinnut päivähoitoa. 

Ja bonarina me saatiin edelleen kodinhoitotukea.

Olinkin pudota penkiltä kun soitin Kelaan lakkauttaakseni kodinhoitotuen laittaessani Oliverin päiväkotiin osa-aikaseksi ja kuullessani, että koska teen alle 30 h viikossa, olen oikeutettu tukeen joka on niinkin suuri, että kattaa päivähoitokustannukset ja parikymppiä jää päälle. Käsittämätöntä.

En kehtaa nurista, en sitten tippaakaan. 

Siinä missä tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno puhutteli, puhutti lapsilisien tuleva leikkaus monta äitiä. Kyllähän minä sen myönnän, että on varmasti parempiakin päitä leikata.

Ei meilläkään todellakaan mitään kroisoksia olla ja ylimääräinen raha on aina tarpeen jokaista penninjetiä myöten.

Ymmärrän yksinhuoltajat tai perheet, joilla yksinkertaisesti on niin tiukkaa, että kympinkin leikkaus on iso menetys taloudellisesti. Mutta miettikääs, meneekö muuten kuukaudessa kymppi johonkin ei niin tarpeelliseen? Tupakka, alkoholi, energiajuomat? Onko se kympin menetys niin suuri, jos rahaa on laittaa sen altakympin johonkin turhaan?

Moni äiti sanoo ehdottomasti säästävänsä lapsilisää lapselle ja moni kyseisistä äideistä on ensimmäisenä äänessä. Enää ei oma ymmärrykseni taivu. Kuinka on varaa laittaa koko lapsilisä lapsen säästöpossuun, jos kuitenkin kympin leikkaus aiheuttaa taloudellista ahdinkoa?

Ärsyttääkö silloin se, että oman lapsen varallisuus nyt kärsii? Vai se, että nyt sitä säästöpossua joutuu lihottamaan kympin verran omasta lompakosta?

 

Kyllä minä vaan sanon olevani kiitollinen ylipäätään siitä, että saan pientäkin rahallista avustusta lapselleni. 

Olen mielestäni onnekas, että minulla on mahdollisuus valita olla kotona kolme vuotta ja saada siitäkin rahaa. 

Edes sen vähän.

Lapsilisäkin nousee sitä mukaan mitä lapsia tulee, miettien kuitenkin, että tarvittavien asioiden määrä vähenee lapsen kasvaessa ja materiaalia pystyy kierrättämään sisarukselta toiselle. 

Jos meille maksettaisiin kuukausipalkan tavoin kotona olemisesta, kuka töihin kaipaisi? Kyllä minä ainakin kernaasti makaisin sohvalla ketarat ojossa kattoon räkien, maksaen lapsenlikalle lasten kaitsemisesta- koska on varaa. Mieluusti siihen asti, että lapset tekevät itse kotityönsä ja toisivat leivän pöytään.